Viime kesänä ostin Ommel-festareilta kukallista ribbitrikoota muistaakseni Lempikankaan kojulta. Ihastuin kuosiin ja ajattelin tekeväni siitä tyttärelleni pitkähihaisen paidan. Festareilla oli kuitenkin vain 60 cm palaseiksi leikeltyjä kääröjä, joten päädyin ostamaan kaksi, sillä yksi tuskin olisi riittänyt 140 koon pitkähihaista paitaa varten. Tyttäreni ei lopulta ollut yhtä innoissaan kuosista kuin minä ja niinpä paitaprojekti jäi.
Joululahjaompeluksia miettiessä mieleen tulivat nuo kaksi 60 sentin ribbitrikookääröä. Niistä sai ommeltua samistelupaidat pienille veljentytöilleni. Kaavaksi valitsin tutun LillaLumin Ilona-paitakaavan. Olkaröyhelötkin olisivat olleet kivat ja niihinkin kankaan olisi juuri saanut kikkaillein riittämään, mutta tekninen totetus meni hankalaksi. Ribbitrikoo on toiselta puolelta valkoista, en halunnut valkoisen nurjan puolen paistavan röyhelön alapinnasta. Kokeilin ommella röyhelön kaksinkertaisena, jolloin saisin käännettyä nurjan puolen pois näkyvistä röyhelön sisään. Näin olen joidenkin ohuiden kuviotrikoiden kanssa tehnytkin, mm. tässä yksisarvispaidassa. Ribbitrikoo oli kuitenkin sen verran paksua, että kaksinkertaisena rypytettynä olkasaumasta olisi tullut liian paksu röyhelön kanssa. Ehkäpä se olisi ollut liikaa muutenkin.
Pääntien kanttauksen jouduin tekemään kertaalleen uudelleen. Ihan hetkeen en taas ollut ommellut paitaa ribbitrikoosta. Huolittelin pääntien suht nopeasti sen enempiä ajattelematta, mutta kaksoisneulauksen jälkeen kaulus näytti lörpöltä. Niinpä niin. Olisihan se pitänyt muistaa, että ribbitrikoota kantatessa tuli olla kieli keskellä suuta ja varoa hitsutakaan venyttämästä miehustaa. Näin oli tainnut käydä joskus aiemminkin ribbitrikoon kanssa. Purkuhommiksi meni. Lyhensin pääntiesuikaletta ja ompelin sen paikoilleen nyt entistä tarkemmin. Yritin venyttää suikaletta venyttämättä kuitenkaan hitustakaan pohjakangasta. Lopputulos oli paljon parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti