Torkkuvat pantterit

Blogin alkuvuosi näyttää kovin tyhjältä. Onneksi tämä ei kuitenkaan käsitöiden osalta ole koko totuus. Sattumalta on vain viime aikoina tullut tehtyä sellaisia käsitöitä, joiden julkaisemista on täytynyt/täytyy syystä tai toisesta odottaa. Tämä siskontytölle synttärilahjaksi ompelemani tunikamekko on yksi niistä.

Lasten ompeluksissa projekti käynnistyy usein siitä, että käyn kertaalleen läpi olemassa olevat kangasvarastot ja tilkkulaatikot. Käyn ensin läpi potentiaalisenkokoiset tilkut ja etsin niille mahdollisesti yhteen sointuvia väripareja. Välillä löytyy hieman yllättäviäkin komboja, kuten kävi tässä vaaleanpunaisen pantterin ja oliivin vihreän vohvelitrikoon yhdistelmässä. Sattumoisin molemmat kankaat on kyllä alunperin ostettu samaisilta toissa vuoden kässämessuilta, mutta ostovaiheessa ei ollut vielä pienintäkään ajatusta siitä, että kyseiset kankaat päätyisivät joskus samaan vaatteeseen. Molemmat olivat muistaakseni alkujaan metrin palasia. Molemmista on jo ommeltu lastenkokoiset hupparit, mutta jäljelle jääneistä soiroista sai vielä tetristeltyä 8-vuotiaalle sopivan tunikan. 

 Käytössä olevat jämäkankaat ohjasivat kaavan valinnassa. Mieleen tuli ensimmäisenä vanha tuttu Roses on Grey, jolla olen ommellut useammankin tunikamekon. Kyseisen kaavan koot tosin loppuvat 116 senttiin. Samaisesta lehdestä (OB4/2016) löytyi kuitenkin isommassa koossa idealtaan vastaavanlainen kaava Falling Leaves. Sillä siis. Kankaasta todettakoon, että tuo vohvelitrikoo on sen verran paksua, että noissa olkapään kaarteissa ei ehkä laskeudu maksimaalisen pehmeästi ainakaan näissä henkariotoksissa, mutta luulisin tämän olevan asia, joka varmasti käytön ja pesujen myötä asettuu ihan luontevasti kohdilleen.