Joitakin vuosia sitten sain siskoltani lahjaksi lajitelman erilaisia värjäyskasvien siemeniä. Kasvattelin niitä tuolloin suurella hartaudella ikkunallani pitkin kevättä. Jotenkin taimet ulos vietyäni viherpeukalotaitoni taisivat kuitenkin lopahtaa ja sato jäi lopulta kovin nihkeäksi. Yksi kasveista jäi kuitenkin elämään silloiselle istutuspaikalleen. Aluksi toki suht pienenä ja jossain kohtaa olen tainnut sitä kitkeä poiskin luullen sitä rikkakasviksi. Puska jatkoi kuitenkin sitkeästi kasvuaan ja viime kesänä annoin sen lopulta kasvaa katsoen, oliko se sittenkin muutamien vuosien takainen eloon jäänyt värjäyskasvi, jonka nimestä ei ollut enää hajuakaan. Tänä kesänä puska oli jo todella tuuhea. Google Lens kertoi puskan olevan pensasväriherne.
Oli siis aika leikellä siitä testierä värjäyspataan. Lopputulos oli ihan huikea keltainen! Tuntuu, että näissä kuvissa sävy ei edes oikein pääse oikeuksiinsa. Loppupeleissä en edes parturoinut puskasta kuin reunimmaiset ja kaatuneet oksat ja silti lopputulos oli todella voimakas keltainen väri. Ehdottomasti jatkoon. Puska jatkakoon kasvuaan. Eikä tuo oikeastaan keltaisen kukkivana ole ollenkaan hullumman näköinenkään nyt kun puskan on antanut kasvaa isoksi.
Kun sain vihdoin tälle kesälle värjäyskamppeet kaivettua esille, päätin samalla kokeilla myös toista uutta tuttavuutta, jolla värjääminen on käynyt mielessä jo parin vuoden ajan. Värjäysryhmissä olen ymmärtänyt, että kovin mitättömännäköisillä heinäkasveilla, kastikoilla, on saatu todella kivoja värisävyjä. Kotipihan laitamilla metsän reunassa noita kastikoita näytti kasvavan, joten leikkelin kastikoiden röyhyt väripataan. Hiukan heikosti näitä heinäkasveja tunnistan, mutta veikkaan, että tässä tapauksessa kyse saattaa olla metsäkastikasta. Ehkä. Tienpientareet näyttivät olevan niin ikään kastikoita täynnä. Ehkä hietakastikoita. Mielestäni näissä tuo röyhy oli kuitenkin jollain tapaa kaposempi kuin noissa tienpientreiden kastikoissa. Tai sitten kasvupaikka on vain ollut varjoisampi.
Mitä lie kastikkaa sitten ovatkaan, kivan harmahtavan turkoosia väriä sain niillä joka tapauksessa aikaiseksi. Jatkoon menevät varmasti kastikatkin. Ehkä testaan joku päivä noita tienpientareiden kastikoitakin, lienevätkö antavan samaa sävyä. Kokeiltavaksi jää myös ph-kikkailut. Soodan lisääminen liemeen saattaisi muuttaa värisävyä vielä johonkin suuntaan.
Sekä pensasväriherneen, että kastikoiden testierä oli suht pieni. Molemmilla värjäsin 100 grammaa alunapuretettua Seiskaveikkaa. Puretin kuitenkin samalla kertaa myös 100 grammaa Nallea, jolla päätin kokeilla noiden kahden liemen jälkivärien miksailua. Keltainen tuntui jälkivärinäkin tarttuvan ärhäkämmin. Vähemmän yllättäin keltaisen ja sinertävän yhdistelmä tuotti eri sävyisiä vihreitä. Riippuen siitä, miten pitkään missäkin liemessä vyyhtejä liotin.
Aika kivoja uusia värituttavuuksia. Varsinaisestihan en tällä hetkellä edes tarvitse mitään tiettyä värisävyä, mutta on tämä värjäily silti aika kivaa puuhaa, kun koskaan ei kuitenkaan aivan tarkasti tiedä mitä saa lopputulokseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti