Kesävermeitä tilkuista

Tämän viikon ylimääräinen vapaapäivä, helatorstai, sattui olemaan sadepäivä, joten ryhdyin tekemään inventaariota tilkkulaatikkoon. Pienistä riekaleista ei enää omille lapsille riitä vaatteiden materiaaliksi, mutta onneksi lähipiiristä löytyy vielä pieniä ihmisiä, joille näistä jämätilkuista sai ommeltua kesävermeitä.

Ensimmäisenä silmiin osui muistaakseni Paapiin kuosi, josta on tuntunut riiittävän materiaalia ikuisuuden. Tämä kangas lienee yksiä ensimmäisiä verkkokaupoista tilaamiani kankaita, silloin kun tyttäreni oli ehkä taaperoikäinen. Nyt neiti jää kesälomille viidenneltä luokalta, eli lienee aika vihdoin ommella loputkin jämät tästä kankaasta. Aiemmin siitä on tainnut tulla bodya, shortsia ja mekkoa... Vielä riitti materiaalia 3-vuotiaan teeppariin. Kaavana Paapiin Osma (Paapiin Kaavakirja lapsille).

Pieni aivopieru pääsi kankaan leikkuuvaiheessa. Huomasin leikanneeni etukappaleen kuosin kannalta väärin päin. Ero kankaan suunnalla ei kuitenkaan onneksi ole kovin radikaali. Antaa olla. Takakappaleen leikkelin toiseen suuntaan. Ehkä eroa ei välttämättä edes tule noteeranneeksi, ellei tiedä. No nyt tosin tietää, jos lukee tämän postauksen. Mutta eipä ollut enää ylimääräistä materiaalia korjata tätä virhettä, kun tuli vihdoin käytettyä tämän kuosin viimeisetkin tilkkujen jämät.

Paljettijäljitelmätrikoon alkuperää en edes muista. Sen muistan, että siitä on aikanaan ommeltu legginsit tyttärelleni. Jämäpaloista syntyi tunikamekko neljävuotiaalle. Kaava on modattu muunnelma Paapiin pitkähihaisesta Siiri-tunikasta. Sellaisen kaavat nyt sattuivat olemaan valmiiksi piirreltynä oikeassa koossa. Joskin tässä hieman kavensin mallia ylhäältä, jotta olkaimet eivät laske liikaa olkapäille. Uursin kädenteitä niin ikään hiukan syvemmälle ja kavensin samalla hiukan mekkoa kädenteiden alta, sillä malli näytti melko leveältä. Taisin hieman myös suurentaa pääntietä. Istuvuus jää nähtäväksi.

Seuraavaksi käsiin osui edellis joulun kalakuosin jämät. Perinteeksi on muodostunut ommella joululahjaksi samistelupaidat papalle ja pojalle. Tuon projektin ylijäämäkankaasta ompelin vielä kalastuspaidan kummipojalle. Jospa paita toisi kalaonnea mökkirantaan. Kaavana tässäkin Paapiin Osma.

Sporttimekko joustocollarista

Tulipa hyvä mieli, kun sai vihdoin ommeltua pitkään ompelulistalla olleen vaatteen. Ihastuin Utuliinin Metsä-kuosiin yli pari vuotta sitten kässämessuilla. En kuitenkaan tuolloin syystä tai toisesta malttanut ostaa kyseistä kangasta. Kuinka ollakaan, sain myöhemmin siskoltani lahjakortin Utuliinin verkkokauppaan. Tiesin heti, mitä sieltä tilaisin. Nyt kangas on sitten virunut pitkään esipestynä kangaslaatikossa, enkä vain ole saanut aikaiseksi toteuttaa visiotani. Hyvä kuitenkin, että sain kankaan tuolloin tilattua, sillä enää tätä kuosia ei edes taida saada Utuliinilta.

Ihan ei pitkähihainen joustocollarimekko taida olla se kaikkein kesäisin mekkoversio, mutta onpahan kerrankin ajoissa valmiina syksyä varten. Toisaalta tämän kevään kelit ovat olleet sen verran koleat, että taitaa tälle mekolle käyttöä tulla vielä tässä ennen syksyäkin. 

Mekon kaavana käytin yhtä lempikaavoistani, Ommellisen Sporttimekkoa. Olen ommellut samalla kaavalla aiemmin yhden trikoisen mekon ja yläosan Sporttipaita-kaavalla kolme hupparia. Entuudestaan siis tiesin kauluksen olevan todella runsas. Halusin siitä hieman matalamman, jolloin sain 2 metrisen joustocollaripalasen riittämään mekkoon. Myös kaavaan merkattujen hihojen mitoista jouduin hieman nipistämään. En tiedä, onkohan minulla jotenkin standardia lyhemmät kädet, vai onko kaava suunnattu pitkäkätisille, sillä vaikka leikkelin hihat kaavaa lyhempinä, oli niissä silti reilusti kääntövaraa hihansuilla.

Ommellisen kaavat ovat siitä kivoja, että niiden mukana tulee ohjevideo, jossa näkee prosessin vaihe, vaiheelta. Toki olisin varmasti osannut tämän nyt jo ommella ilman ohjevideotakin, mutta silti oli jotenkin kiva kaivaa ompleun rinnalle ohjevideo varmistamaan prosessia. Ilman videota olisin saattanut myös oikaista pari yksityiskohtaa, kuten esimerkiksi pienet tikkaukset taskujen ylä- ja alareunoihin. Noilla pienillä puolentoista sentin tikkauksilla, jotka ohjasivat taskupussit asettumaan nätisti mekon etupuolelle, oli kuitenkin viimeistelyilmeen kannalta yllättävänkin iso merkitys. 

Palloyökkäri

Tyttärelläni oli selkeä visio kesäpyjamasta -Sen mallista, materiaalista sekä siitä, että haluaa ehdottomasti ommella sen itse. Kun neiti oli valinnut materiaaliksi liukkaan ja plurun lycran, alkoi äitiä hiukan jännittää. Lisäksi valitun kankaan kuosi meni niin, että molemmilla hulpioreunoilla oli isot pallot. Kankaan keskustaa kohti pallot asteittain pienenivät pilkuiksi. Tämä tarkoitti sitä, että koska isot pallot haluttiin topin helmaan, tuli kangas leikata ns. väärään langansuuntaan. Jännitysmomenttia toi lisäksi se, etten itsekään ole koskaan ommellut spagettiolkaimia, saati sitten tällaisesta liukkaasta luirusta.

Shortsien kaavaksi valittiin Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kirjasta Sammal-shortsit. Koska hinku itse tekemiselle oli kova, tyttäreni sai itse alusta asti piirtää kaavat paperille ja myös leikellä kankaat. Kankaan keskustan pilkkuosion leveys riitti onneksi juuri sopivasti shortsien osuudeksi. Lahkeen käänteitä lukuunottamatta shortsit saumuroitiin, joten niiden ompelu sujui neidiltä suht mutkattomasti. Lahkeen käänteisiin testasimme uudesta ompelukoneestani jousto-ommelta, joka sekin toimi aika kivasti.

Toppiin en löytänyt neidin visioon sopivaa valmiskaavaa, joten sellainen piti itse piirrellä vanhan topin pohjalta. Sitten alkoikin spagettiolkainpähkäily. Totesin, että vaikka topin kaavoitusta lukuun ottamatta olin melko pitkälti pitäytynyt tässä pyjamaprojektissa lähinnä työnjohdollisessa roolissa, olisi tuo spagettiolkainten ompelu kuitenkin minun tehtäväni. Helpoin tie olisi ehkä ollut käyttää valmista foe-nauhaa, jolla olisi sitten samalla kantannut nuo topin reunukset, mutta tätä metodia en valinnut. Sen sijaan leikkelin hulpioiden reuna-alueilla olevista vaaleanpunaisista kaistaleista (lähinnä hukkakaistaleet ennen varsinaisen pallokuvioinnin alkamista) n. 3-4 cm leveät pitkät kaistaleet, jotka saumuroin topin yläosan reunoihin. Kaula-aukolla ja selkäpuolella tuon kaistaleen sai melko kivasti taiteltua ensin takapuolelle ja vielä kertaalleen kankaan reuna taitteen alle piiloon. Ompelin taitteet kiinni etupuolelta läheltä saumaa suoralla ompeleella samalla kangasta hieman venyttäen. Totesin tuon kaistaletta kiinnittävän saumurisauman antavan aika kivasti tukea taitoksille, joten järkeilin, että käyttäisin sitä hyödyksi myös noissa spagettiolkaimissa, vaikkei olkaimen rakenne sinällään saumurisaumaa tarvitsisikaan. Olkaimia tehdessä ompelin siis ensin kaistaleen sopivanmittaiseksi rinkulaksi, jonka kiinnitin saumuoimalla kädentielle. Jatkoin saumuriommelta kaistaleen reunaa pitkin myös tuossa olkainosuudessa. Näin sain tukevammin taiteltua käänteet saumuriompeleen ympärille. Kangas on siis kauttaaltaan nelin kerroin taiteltu, niin että kankaan reunat jäävät taitteelle piiloon. Yllättävän hyvä tuli, vaikken alussa ollut itsekään ollenkaan vakuuttunut idean toimivuudesta. Vanhalla ompelukoneella ei olisi tarvinnut edes yrittää näin kapean ja liukkaan soiron nelinkerroin ompelua.

Yhteistuumin topin helmaan päätettiin vielä lisätä leveä resorikaitale. Tämän sai neiti jälleen itse toteuttaa.

Ihan ei ollut projektia aloittaessa itselläkään selvillä, miten tulisimme sen maaliin saattaamaan, mutta toisaalta tavallaan lohtua antoi se, että kun otin topin kaavoitukseen suuntaa antavaa osviittaa neidin vanhasta H&M:n topista, totesin kyseisen topin olevan kaikkea muuta kuin symmetrinen. Ostotoppi tuntui vetävän joka saumasta kieroon, eivätkä mitat vastapuolella olleet likimainkaan identtiset. Vaan onpa tuo ostotoppikin päälle asettunut, ehkä se ei siis olisi niin justiinsa tämänkään yökkärin topin kanssa. Ja hyvähän tästä lopulta tuli. Ja on käyttäjälleen mieluinen, kun sai itse visioida ja toteuttaa.

Säätöjen sivutuotteina korviksia

Testailin 3d-tulostimelle jälleen erilaisia tulostussäätöjä kokeilemalla mm. miten lämpötilojen säätäminen vaikuttaa tulostusjälkeen. Alustan lämpötilan nosto tasoitti jonkin verran tuota pohjan struktuuria, vaikkei se vieläkään aivan tasainen ole. Säätötestailujen yhteydessä tulostin siskontytölle kissahuppariin sointuvat korvikset samaisella kissakuviolla, josta aiemmin leikkasin huppariin silityskalvon. Kovasti mieluisat tuntuivat olevan nämäkin kisut. 

Mustan filamentin sain jo toimimaan suhtkoht ok, mutta läpikuultavan keltaisen filamentin kanssa on vielä harjoiteltavaa. Läpikuultava materiaali tuntuu jotenkin käyttäytyvän hieman eri tavalla kuin nuo peittävät materiaalit. Jostain syystä noihin keltaisella läpikuultavalla filamentilla tulostettuihin töihin tuntuu jäävän aina hirveästi tuollaisia hiuksenhienoja huituja. Testisäätöjä tehdessä printtasin keltaisella läpikuultavalla filamentilla lankakeräkorvikset. Näidenkin mallikuva svgrepo-sivustolta ladattu.

Kissahuppari

Ompelin siskontytölle synttärilahjaksi hupparin hyväksi havaitulla Ottobren See You Soon -kaavalla (OB 1/2019). Jätin hupparista tietoisesti pois etutaskun, sillä halusin enemmän huomiota metallinhohtoiselle kissasilityskuvalle. Kissakuvio on ladattu ilmaisia vektorikuvia sisältävältä SVGrepo.com -sivustolta. Modasin kuviosta haluamani kokoisen CanvasWorkspacella.

Metallinhohtoinen silityskalvo on marraskuun kässämessujen tuliaisia, muistaakseni Kimmin kojulta. Hupparin vuorin väri puolestaan valikoitui silityskalvon väriin parhaiten sointuvasta tilkusta. Pinkki Räsymatto-kuosi on ostettu vuosia sitten Versonpuodista. Hupparin narut ovat puolestaan kierrätettyjä ja ovat peräisin omasta vanhasta hupparistani. Yleensä en ole jaksanut huppareihin juurikaan naruja edes laittaa, mutta tällä kertaa oli pakko kokeilla, sillä uudesta ompelukoneestani löytyi automaattitoiminto napinläpien ompeluun. Älyttömän helppoa ja nopeaa! Ehkäpä alan jatkossakin lisäämään huppareihin naruja.

Huppari tuntui olevan lahjan saajalle mieluinen, sillä paita meni heti käyttöön. ja oli juuri sopivankokoinen.

Holkkihihapaita omin kaavoin

Kaivoin vihdoin pääsiäisloman aikana ompelukoneet esille ja sain ommeltua itselleni uuden kesäteepparin. Kangasta oli aika knafti pala ja päätin siksi tehdä holkkihihapaidan. Kaava on omaa sinnepäin mallailua. Muistelin, että trikoopalanen olisi Ommelliselta ostettu ja googlailin kuosille nimeä. Hauska yhteensattuma oli, että myöskin Ommellisen sivuilla tästä samasta Ikuisuus-kuosista ja väristä oli esimerkkinä juurikin holkkihihainen Lempipaita-kaavalla ommeltu holkkihihainen teeppariversio. Omani olin tosin ommellut omin sovelletuin kaavoin ennen kuin näin tuota Ommellisen verkkokaupassa olevaa paitaa.

Mutulla leikkelin paidan leveyden ja pituuden vähän turhankin reilulla kädellä, eikä sen helma lopulta asettunutkaan päälle niin laskeutuen kuin olisin halunnut. En kuitenkaan jaksanut lähteä enää saksimaan helmaa, sillä olin siihen jo helmapäärmeenkin ommellut, joten päätin kokeilla ujuttaa helmapäärmeeseen kapean kunauhan ja tein kumpparin avulla liian reilusta helmasta pussimaisen. Pussihelmaisena toimii huomattavasti paremmin kuin suoran helman kanssa. Saatan laittaa tämän vahinkokokeilun jatkoon toisellakin kertaa.

 

Kevätpipoja jämätilkuista

Pääsiäinen tuli ihan vain kotoiltua ja niinpä sain kaivettua pitkästä aikaa saumurin esiin. Kangasvarastoja läpi käydessä vastaan tuli pari joutavankokoista tilkkua, joista ajattelin ompelupuuhia esiin viritellessäni surauttaa lämmittelyksi parit kevätpipot. Pesin paksumpia pipoja talvivarastoon ja  kevätpipoja esiin kaivaessa totesin vanhojen trikoopipojen olevan koko lailla kulahtaneita.

Pinkistä kankaasta olen taannoin ommellut itselleni teepparin ja sinivalkoinen ohut joustocollari on jämiä tyttären tunikasta, joka sekin on jo aikoja sitten jäänyt pieneksi. Sinivalkoista kangasta ei riittänyt kuin päälliosaan, joten vuoriksi valikoin vielä vanhempaa vaaleansinistä ohutta trikoota.

Kaava on aika lailla omaa mutusovellusta vanhoja pipoja apuna käyttäen. Koko alkuvuosi on ollut niin hiljaista ompelupuuhien suhteen, että tälläinen nopea välityö oli paikallaan muita projekteja alulle virittäessä, Toisista pääsiäisompeluista sitten tuonnempana.