Frozen-fanille piparilinna

Jokavuotinen jouluperinteeni, jossa ajankäytöllisesti ei ole järjen häivääkään, on "piparitalon" rakentaminen. Viime vuonna toteutukseen pääsivät amsterdamilaishenkiset talot. Sitä ennen näkymiä on ollut niin Pariisista kuin Lähi-Idästäkin. Tänä vuonna matkattiin Elsan ja Annan innoittamina mielikuvitusmaisemiin.

Aloitin projektin luonnostelemalla erilaisia linnoja paperille. Kaikki toteutukseltaan yksinkertaisemmilta näyttävät linnat muistuttivat ritarilinnaa. Siis sellaiset, joihin piirsin neliskulmaiset tornit. Ritarilinnoja kaikki tyynni. Prinsessalinnojen tornit ovat pyöreitä. Pyöreät tornit oli siis tehtävä. Enää täytyi kehitellä keino, jolla pystyisi paistamaan pyöreitä torneja. Toki olisi voinut oikaista ja tehdä torneista kuusikulmaisia, mutta hauskempaa on kokeilla jotain, minkä onnistumisesta ei ole takeita.

Olennaisena osana piparitaloprojektiini kuuluu satunnainen haahuilu markettien karkki- ja leivontaosastoilla. Tänä vuonna haahuilun tuloksena silmiin osuivat puiset kaulimet. Sellaisen voisi vuorata foliolla ja kääräistä sitten taikinaa kaulimen ympärille... Saattaisi onnistua. Viritin kaulimen vielä muumimukien korvista roikkumaan, jotta pohja paistuisi tasaisemmin. Uunin lämmössä taikina alkaa notkistua ja jonkin verran taikinaputki kaulimen ympärillä alkaa paiston aikana valua alaspäin. Vaarana on, että liitoskohta venyessä repeää tai pyöreän putken sijaan tulee hieman toisen muotoinen lieriö, siksi kaulin ei saa roikkua liian korkealla. Kaulinta kannattaa paiston aikana varovasti hieman pyöräyttää, jotta pohja paistuisi tasaisemmin. Pyöräytys on syytä tehdä kuitenkin lähempänä loppuvaihetta tai muutoin tuo liitoskohta saattaa revetä silloinkin.

Kaikki neljä torniani eivät onnistuneet aivan yhtä täydellisesti, mutta kelpuutin linnaani nekin, joissa tuo saumakohta näkyy hieman selvemmin, tai joissa pohjakohta hieman aaltoilee. Ikkuna-aukkoja en uskaltanut torneihin leikata. Pelkäsin niiden venyvän paiston aikana muodottomiksi. Mieheni ehdotti, että kovertaisin ikkuna-aukot paiston jälkeen dremelillä. En kokeillut, olisi saattanut onnistua, mutten halunnut ottaa riskiä siitä, että torni murenisi käsiin. Tornien ikkunat saisivat olla päälle liimatut.

Pikkuapulaiseni oli innokkaasti mukana koko projektin ajan. Osia kaulittiin ja taikinaa maisteltiin yhdessä. Osien paiston jälkeen pidin muutaman päivän luovan tauon. Virhe. Olin asetellut syötävät piparit ja piparilinnan osat eri tarjottimille. Säännöt tehtiin selviksi: piparilinnan osiin lapset eivät yksin koskisi. Uteliaisuus oli kuitenkin vienyt voiton ja pikkuapulaiseni oli käynyt salaa tutkimassa linnan osia. Kun sitten aloin liimailemaan osia, sain aloittaa liimailemalla palaset ehjiksi. Melkein kaikki osat olivat tallella, mutta enemmän tai vähemmän murskana. Onneksi tornit koskemattomia! :D

Lähempää tarkastellessa murtumakohdat toki näkee. Mutta vanhoissa linnoissahan voi olla seinissä halkeamia. Murtumista huolimatta linna löysi nopeasti asukkaansa.

Karkkeja liimailtiin useampana päivänä. Välillä Lontoonrakeet loppuivat keskenkin. Osa meni toki tekijöidensä suuhun. Uskomattoman tarkasti kolmivuotias osaa liimata puolitettuja Lontoonrakeita tornin aidaksi! Oviaukkoihin paistoin asteittain suurenevia kaaria. Tarkoitus oli liimata kummallekin ovensuulle kolme kaarta, jolloin oviaukko tulisi ulommas seinästä. Suunnitelmissa oli myös rappuset, jotka oli paistettu asteittain suurenevista puoliympyröistä. Valitettavasti noista oviaukkojen kaarista ainoastaan kaksi pystyi liimaamaan ehjiksi, toinen oviaukko jäi kokonaan ilman kaaria, joten reunustin sen puolitetuilla kettukarkeilla. Rappuset olivat mystisesti kadonneet.?

Katto liimattiin kahdesta valkosuklaalevystä. Tämänvuotinen uusi karkkihyllytuttavuus oli linnan tornien katoiksi liimatut suklaatäytteiset vohvelitötteröt.