Kun lopputulos ei vastaa visiota...

Mielessä on ollut jo pitkään kokeilla joskus onteloneuletekniikkaa. Tekniikalla neulotaan siis samanaikaisesti kahdella eri värillä niin että neule tulee tuplapaksuisena. Etupuolta ja takapuolta neulotaan samalla kierroksella samaan aikaan. Tällä tekniikalla kuvion taakse ei tule lainkaan langanjuoksuja ja kuvio toistuu toisella puolella tismalleen samanlaisena, värit peilikuvina.

Järkeilin, että olisin tehnyt nopeita pikkuprojekteja joulupakettiin. Onteloneuleena neulottuja ja konehuovutettuja paksuja villaisia pannunalusia. Väärin. Ensinnäkin huomasin, että onteloneuleen neulominen itsessään on sen verran hidasta, ettei näitä ainakaan kovin montaa päätyisi joulupakettiin. Konehuovutuksen jälkeen totesin, ettei taitaisi päätyä sitä ensimmäistäkään joulupakettiin. Reunat aaltoilivat eikä paksuuskaan ollut aivan niin paksu kuin olisin pannunaluseksi toivonut. Virkkasin reunat lopulta vielä kertaalleen mustalla ja tein ripustuslenkin. Pannunalusesta tuli patalappu, sillä omat joululaatikot uunista nostelisi.

Jos nyt tekisin vastaavanlaisen projektin uudelleen, tekisin toisin. Neuloisin kaksi erillistä puolta, jotka virkkaisin yhteen ja antaisin huovutuksen kiinnittää keskiosat toisiinsa. Langanjuoksut kappaleiden välissä jäisivät joka tapauksessa piiloon ja kahden erillisen kappaleen neulominen olisi huomattavasti joutuisampaa kuin onteloneuleen toteutus.

...TAI vaihtoehtoisesti käyttäisin huomattavasti paksumpaa villalankaa, jotka neuloisin onteloneuleena, mutta jättäisin huovutuksen tekemättä, jolloin taso pysyy nätimmin muodossaan.

Lankana tässä Kotikulta Villainen, puikot nro 4.