Pilkkumekko

Eurokankaan palalaaripoiminta päätyi vihdoin mekoksi. Yhdistelin mekkoon tämänhetkistä mekkojen lempparikaavaa, itse pidemmäksi ja kapeammaksi modaamaani Happy Rainy Dayta (ilman taskuja) (OB 4/17) sekä LillaLumin Ilonaa, josta nappasin nuo röyhelöt olkapäille.

Olin laittamassa pääntielle mustan kanttauksen, mutta "asiakas" itse toivoi pinkkiä kaula-aukkoa. Sellaisen hän myös sai. :) Pinkki ripaus tuokoon pienen väripilkahduksen marraskuiseen harmauteen.

Kuvaan eskarilainen halusi asiantuntevasti stailata asukokonaisuuden resorikanttaukseen sointuvalla pinkillä käsilaukulla.

Virkattu pannunalunen

 

Kalevala-peittoprojektin myötä innostuin virkkaamisesta. Käsitöiden saralla virkkaaminen ei ole aiemmin ollut mitenkään erityinen vahvuusalueeni (tai en tiedä onko edelleenkään, ainakin tekniikassa lienee hiomista, sillä virkatessa niska ja hartiat tuntuvat menevät paljon helpommin jumiin kuin vaikkapa neuloessa).

Paikallisessa lahjatavaraliikkeessä näin aika tyylikkään näköisiä virkattuja pannunalusia, pinta koostui ikään kuin virkatuista "kuplarivistöistä". Oletin niiden olevan popcorn silmukoilla toteutettuja. Toteutus oli kaunis. Melkein ostin, vaikken yhtään uusia pannunalusia tarvitsekaan.

Ajatus jäi kuitenkin kytemään. Josko yrittäisi virkata hieman vastaavanlaisella idealla pieniä joululahjoja. En halunnut tehdä aivan samanlaista kuin liikkeessä näkemäni pannunalunen, joten päätin lähteä improvisoimaan omaa prototyyppiä vähän hassun värisellä ylijäämälangalla. Työtä aloittaessa minulla ei ollut vielä aivan selvää mielikuvaa siitä, millaiseksi lopputulos tulisi muotoutumaan, mutta rivi kerrallaan kokonaisuus alkoi vähitellen muotoutua. Päädyin pyöreään aloitukseen ja näin jälkeen päin arvioiden pannunaluseni taisi saada yllättävänkin paljon vaikutteita Kalevala Calin ruuduista. Ainakin Kalevala-projekti toi melko lailla rutiinia virkkaukseen.

Yksinkertaisena lappunen oli hieman turhan lötkö pannunaluseksi. Jämäkkyyden lisäämiseksi virkkasin lappuselle erillisen pohjapalan. Pohja koostuu pääosin kiinteistä silmukoista, mutta lisäilmeen hakemiseksi virkkasin pohjaan yhden pylväsrivin. Lopuksi virkkasin päällisen ja pohjapalan yhteen kiinteillä silmukoilla.

Lankana Seiskaveikka, koukku nro 3,5.

Sukkadonitsit

Tein viikonloppuna inventaariota lasten vaatelipastoon. Plokkasin pursuilevasta sukkalaatikosta ison kasan knaftiksi jääneitä sukkia. Poistoon menevistä ylijäämäsukista rullailin Kangaskorjaamolla blogin inspiroimana helppoja sukkadonitseja.

Värikkäät herkut pääsivät heti samana iltana pehmolelujen teekutsuille. :) Oikeastaan aika palkitsevaa jalostaa täysin uusi käyttötarkoitus tarpeettomaksi päätyneelle tavaralle.

Käyttämäni sukat olivat aika pientä kokoa ja rullailinkin jokaiseen donitsiin kaksi sukkaa. Aloitin rullailun kulahtaneemmasta tai tylsän värisestä sukasta, joka jäisi täytteeksi donitsin sisään piiloon. Päällimmäinen sukka valikoitui herkullisen värin perusteella.

Kettuhuivi

 

Eskarilaisemme alkaa olemaan entistä tarkempi vatteiden ja asusteidensa suhteen. Vanha itse neulomani alpakakauluri ei enää kelpaa. Peilistä asiaa tutkittuaan tyttäreni toteaa kaulurin puristavan. Tulkitsen kaulurin olevan väärää mallia ja/tai väriä. Tarvitaan jotain söpömpää.

Pyörähdys Pinterestissä ohjasi Jatan tapaan -blogiin, josta löytyi sopivan pelkistetty ohjeistus kettuhuivin tekoon. Tavoilleni uskollisena, en tietenkään täysin ohjeessa pitäytynyt, vaan lähdinn soveltamaan huivia omaan tapaani sen mukaan, mitä työhön soveltuvia lankoja sattui nurkissa pyörimään. Projekti olisi omiaan vähentämään yksittäisiä satunnaiskeriä. Anopin perintönä lankalaatikosta löytyi muun muassa kerä valkoista Novitan Bambino -lankaa, vyötteestä päätellen melko vanhaa vuosikertaa. Suht samaan lankavahvuuteen sopi myös harmaa Hjertegarnin Exclusive Super Wash Baby Alpaca. Pakkoko ketun oli oranssi olla, tämä olkoon vaikka napakettu. Kolmosen puikoilla aloin neulomaan 40 silmukan levyistä huivia. Jonkin aikaa neulottuani tajusin, ettei tuo yksi kerä harmaata alpacaa tulisi riittämään, vastaavanväristä ei mistään enää varmastikaan löytyisi toista kerää, joten purin harmaan osuuden ja päätin käydä lankaostoksilla.

Tyttäreni valitsi itse tämän oranssiin vivahtavan lohen punaisen Teetee Helmi merinolangan. Ostin kaksi kerää, kun harmaan alpacalangan kanssa näytti, ettei yksi riittäisi alkuunkaan. Virhe. Lanka oli paljon riittoisampaa kuin odotin ja siitä ensimmäisestäkin kerästä jäi pieni nyssäkkä. Lankalaihiksen suhteen projekti meni siis kaseikkoon. Mutta ihan söpö huivi tästä tuli. Nyt täytyisi vain keksiä, mitä tuosta toisesta merinokerästä tekisi. Kettusukat olisi aika söpöt, mutta tästä langasta tuskin kovinkaan kestävät. Ehkä unisukiksi pehmoiset ketunpoikaset. :)

Toisen romu on toisen halloweenasu

 
Tämän postauksen piti tulla oikeastaan jo vuosi sitten, sillä esiteltävä robottiasu on turailtu viime vuoden halloweeniksi. Syyspimeyksissä jäi vain nuo kuvat ottamatta ja lopulta postauksen teko unohtui kokonaan. Ajankohdan jälleen lähestyessä unhoon jäänyt postaus muistui mieleen. Kaivoimme robottiasun ullakolta ja otimme viimein kuvat, joita ei viime syksynä tullut otettua.

Mutta mistä kaikki oikein lähtikään... Meille on jo alkanut muodostua perinne nimeltä halloweenkriisi. Kriisi alkaa, kun tarhasta/eskarista/koulusta tulee ilmoitus halloween-naamiaisista. Kaava menee yleensä niin, että ensin ilmoitetaan, ettei edes haluta pukeutua. Kun ei kuitenkaan ole edes mitään päälle pantavaa. Eikä ainakaan mitään tarpeeksi pelottavaa. Eikä saa olla kuitenkaan liian pelottavaa. Tai muuten vaan tyhmää. Viimeistään juhlia edeltävänä iltana mieli muuttuu. Ehkä halutaan sittenkin pukeutua, mutta sitten tulee kiukku/paniikki, kun ei kuitenkaan löydy mitään hyvää pukua... Viime vuonna luulin jo välttäneeni tuon kriisin. Tiesin varautua. Kuvittelin ennakoivani ja ehdotin jo hyvissä ajoin, että kävisimme yhdessä valitsemassa lapsille halloween-rekvisiitat. Tyttäreni kohdalla päätös oli nopea, hän ei näistä asuista liiemmälti stressaa. Isovelikin pääsi tällä kertaa päätökseen yllättävän nopeasti. Valittiin "siirtokuvatatuointeja", joissa iho kuoriutuu ja ihon alta paljastuu robotin piuhoja ja piirilevyjä. Olimme kaikki tyytyväisiä. Hetken.

Juhlien alkaessa lähestyä iski epävarmuus. Kun ei ollutkaan pukua. Kun oli vain nuo tatuoinnit. Kysyin mieheltäni, löytyisiköhän autotallista jotain ylimääräistä piuhaa tahi robottirekvisiitaksi kelpaavaa. Löytyi. Paljon.

Sitten eksyin tuubiin etsimään virikkeitä tee-se-itse-robottiasun turailuun. Törmäsin Kamui Cosplayn videoihin. Mind-blowing! Ihan huikeita pukuja toteuttavat. Samanlaisiin taidonnäytteisiin ei toki minun taidoillani eikä ainakaan käytössä olevalla pika-aikataululla päästäisi, mutta siitä se ajatus sitten kuitenkin lähti... Kun aluksi piti vain liimata noita nippeleitä resoriputkeen tai irti leikeltyyn sukan varteen, videon nähtyäni tuli mieleen käyttää säärisuojia.

Päällystin pieneksi jääneet säärisuojat jesarilla. Liimailin niihin kuumaliimalla jos jonkinlaista piuhaa ja nippeliä.

Robottihärpäkkeet pelkästään käsissä näytti vielä hiukan vaillinaiselta. Jalisharkkojen jälkeen tuunaukseen menivät myös isommat säärisuojat, jotta robottirekvisiittaa olisi sekä käsivarsiin että jalkoihin.

Sitten tarvittiin vielä jotain rintakehään...

Ehkäpä jääkiekon rintapanssari olisi ollut tähän oivallinen jesarilla päällystettäväksi, mutta meillä kun harrastetaan vain jalkapalloa. Jäkissuojia ei nyt tähän hätään löytynyt. Pistin retkipatjan palasiksi. Tai palasina se oli jo ennestään. Olin siitä jo aiemmin leikellyt muotteja huovutukseen. Nyt leikkelin robotille rintakehän, jonka tuunasin jälleen jesarilla. Liimailin rintapanssariin piuhoja, propelleja ja piirilevyjä. Osa kuumaliimalla, isommat sellaisella Lidlistä ostetulla teippautuvalla tarranauhalla. Tarranauhalla kiinnitetyt härpäkkeet sai sitten tarvittaessa napattua irti osaksi leikkiä. Kylkiin ompelin pienet kuminauhan pätkät. Toinen puoli kuminauhasta on tarrakiinnikkeellä retkipatjassa, jolloin pukeminen helpottuu.

Aika kiva tästä lopulta tuli. En malttanut rikkoa kokonaisuutta purkamalla noita säärisuojateippauksia, robottileikit jatkukoon naamiaisten jälkeenkin. Kävin ostamassa pojalle uudet säärisuojat. Halpa puku tästä silti tuli, kun yksien säärisuojien hinnalla selvittiin. Oikeastaan kaikki muu puvussa käytetty materiaali oli nurkkiin kertynyttä romua.

Hauskaa halloweenia! :)

Pioneja ja neilikoita

Sain vihdoin ommeltua kesäkuussa ostamastani Pioni-joustocollarista tyttärelle mekon. Tyttäreni mielestä mekon kukkaset muistuttivat maljakossa olevia neilikan kukkia, joten nappasimme neilikat mukaan kuvausrekvisiitaksi.

Kangas on ostettu Ommel-festareilta Nappinjan palalaarista, hiukan jännitti riittääkö palasen pituus pitkähihaiseen malliin, vai joutuuko soveltamaan. Nipin napin sain palan riittämään, kangasta jäi jäljelle arviolta 15 cm x 40 cm kokoinen lieru eli likipitäen koko pala tuli hyötykäytettyä.

Kaavan pohjana käytetty Happy Rainy Dayta (OB 4/17). Valmiiksi piirretyt kaavat ovat pari kokonumeroa liian pienet, mutta malli on sen verran leveä, että leveytensä puolesta toimii hyvin edelleen. Tuota helmaa pidentelin sen verran, miten kankaan riittävyys antoi myöden. Hihoihin lisäilin niin ikään pituutta, sillä korvasin kaavan hihansuukaitaleet pelkillä taitteill. Helmaan olisi voinut lisätä pituutta enemmänkin, tällaisenaan menee nyt mekkona ja hetken päästä tunikana.

Suomi-sukkia

Aloitimme tänä syksynä koulussani kaksivuotisen Erasmus+ -hankkeen ja teemme tiivistä yhteistyötä neljän muun hankkeessa mukana olevan kumppanuuskoulun kanssa. Helmikuussa saamme viikoksi vieraita Espanjasta, Kreikasta, Tsekeistä ja Puolasta. Koska vierailuajankohta sijoittuu keskelle talvea, olemme päättäneet antaa vieraillemme lahjaksi sinivalkoisia Suomi-sukkia. Itse aloitin oman neulontatalkoo-osuuteni jo lokakuussa, ettei sitten tarvitse hirveällä kiireellä neuloa viimeisiä pareja hiki hatussa (tai ehkä tarvitsee siltikin, vaikka olevinaan ajoissa aloittaisi.).

Kaavio bongattu Pinterestistä, kuvio on alunperin suunniteltu kaulaliinalle, mutta 16 jaollisena toimii hyvin myös 48 silmukalla neulottuihin sukkiin. Lankana kokeilin Prismasta löytämääni uutta tuttavuutta Neulelanka Onnia. Varsin huokean hintaista ja odotuksiini nähden yllättävänkin mukavan tuntuista neulottavaa. Paksuhkolla langalla 3,5 puikoilla sukat valmistuivat melko nopsaa.