Kävin viikonloppuna pyörähtämässä Turussa kädentaitomessuilla. Messutuliaisina matkaan tarttui liuta kangaspalasia. Toinen toistaan ihanampia kuoseja kun pääsee hypistelemään, tulee lopulta valinnan vaikeus. Haluaisi palasen sieltä ja toisen täältä. Aika monta palaa messukassiin sujahtikin. :) Hassua, miten nyt silmä osui aivan eri kankaisiin kuin nettikaupoista tilaillessa. Muutama kuosi jäi jälkeen päin vielä harmittamaankin... olisi sittenkin pitänyt ostaa...
Täydentelin kangasvarastoani myös yksivärisin ja raidallisin trikoin. Etenkin Kangaskapinalla oli varsin sopuhintaisia peruskankaita. Määrämittaan leikellyt palaset oli kääräisty rullalle. Kuvittelin napanneeni mukaan metrin palasen monikäyttöistä pastellinsävyistä. poikkiraitakangasta. Kotona vasta tajusin ostaneeni pystyraitaa!
Alkuperäsissuunnitelma poikkiraidallisista monen vaatteen kanssa mätsäävistä raitaleggareista menikin uusiksi. Pystyraitahousut pastellin sävyissä tuovat mieleeni lähinnä flanellipyjaman housut. Ehkä ei... Mutta mitä ihmettä pystyraidasta sitten tekisi?
Näköjään minulle käy niin, että kun kangas on superihana, en maltakaan ommella siitä mitään ja kangas kytee pitkään laatikossa. Mutta kun tulee tälläinen pienoinen huti, alankin heti omepelemaan. Kun ei haittaa, jos meneekin pieleen. Tällä kertaa ompeluaikaakin järjestyi kummasti keskelle arkea, kun vesirokko vol 2 ilmoitti sunnuntaina palanneensa tähän torppaan. Edellisestä kettumekosta jäi juuri sopiva palanen, josta saisi nippa nappa mekon yläosan. Päätin yhdistää lilaan pohjaväriin pastellipystyraidat. Lopputulos on vähän sirkuksen kirjava. Tarhamekoksi ihan pirteä.
Mutta mitä muuta tästä kankaasta oikein keksisi? Joustaa kyllä aika reilusti molempiin suuntiin, eli kokeilen ehkä joskus uhmata langan suuntaa ja ommella tästä sittenkin jotain poikkiraitaa. Kanttauksessa tuollainen pystyraita näyttää aika veikeältä. Mutta julmetun monta paitaa, mekkoa ja bodya saa kyllä tuolla kangasmäärällä kantattua. :D
Paidan etuosaan aplikoin raitakankaasta pienen sydämen. En ole ihan varma olisiko ollut lopulta kivempi ilman, mutta siinäpähän nyt on. Kaavana käytin jälleen omin muunnoksin Ottobren Paperplanea (OB 3/2016). Tai ei tuosta alkuperäisestä kaavasti ihan kauhean paljoa jäänyt jäljelle, kun kaula-aukko on modattu ja pienennetty roisisti, hihat ovat omaa sovellustani ja helmakaitalekin on ommeltu kaavasta poiketen summanmutikanpituiseksi leikellystä suorakaiteenmuotoisesta palasesta. Framillonilla rypytin helman oikeaan vyötärömittaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti