Kun on lapsena leikkinyt kangaspuiden alla, ja edelleenkin suuri osa huushollini matoista on äitini kutomia, en vain voinut ohittaa tätä kangasta. Verson Puodin Mummolan tuntu -kangas halusi välttämättä lähteä matkaani Turun kädentaitomessuilta.
Pinkki väri hieman yllätti itsenikin. Mutta kiva siitä tuli. :) Jos olisin verkkokaupasta tilannut, olisin varmasti tilannut kangasta niityn vihreänä. Mutta livenä tuo viininpunainen/pinkki oli paljon kivempi. Vihreä oli jotenkin liian ärtsy, paikoin melkeinpä neonvärisen räiskyvä. 80-luvun nähneenä olen päättänyt, että neonvärit osaltani saavat olla ja pysyäkin 80-luvulla.
Kangas oli trikooksi yllättävänkin jämäkkää. Ei kovinkaan paksua, muttei venynyt juurikaan suuntaan eikä toiseen. Jämäpaloista saisi kursittua kasaan ehkä nippanappa pirteät leggarit tyttärelle, mutta kankaan materiaali ei taida olla omiaan leggareihin. Ehkäpä jonkinlainen samistelutunika täytyy vielä ommella tyttärellekin. Väri on ainakin mieluinen hänelle.
Kaavana vanha tuttu itse soveltamani mekko/tunikakaava. Jostain syystä sain kuitenkin tällä kertaa taistella hihojen kanssa. Itse piirtämä kaavani on ehkä ollut hieman suurpiirteinen ja nyt kun kankaassa ei ollut joustoa juuri nimeksikään, epätäsmällisyydet kaavassa korostuivat. Kertaalleen irrotin hihat ja hieman suurensin hiha-aukkoa kainaloista. Kävi mielessä jo muuttaa suunnitelmaa lennosta ja tehdä kokonaan hihaton liivimekko. Purkaminen kuitenkin kannatti. Paljon parempi tuli toisella yrittämällä. (Note to myself: Jos hiha ei vaikuta hyvältä neulaamisvaiheessa, se tuskin on sitä ompelun jälkeenkään -> Vähemmällä pääsee, kun muokkaa ja tuunaa ENNEN ompelua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti