Varma merkki keski-ikäistymisestä lienee se, kun yhtäkkiä tätikangas alkaakin näyttää hyvältä. Taannoin olimme ystäväni kanssa kangaskaupassa, hän bongasi kangaspakkojen joukosta tämän kankaan ja sanoi sen näyttävän aivan minulta. Ensireaktioni kankaasta oli "Whaaat..? Tätikangas? Minun näköinen?!" Itsessään tuo mustavalkoisuus kyllä miellytti silmääni, mutta kankaan pinta... sellaista kohokuviota... -Siis ilmiselvää tätikangasta! Koska yhteisen kangaskauppaekskursiomme tavoitteena oli laajentaa tuttavuuttani erilaisissa kangasmateriaaleissa, päätin ystäväni yllytyksestä ostaa kangasta. Eipä se juuri mitään maksanutkaan.
Kankaan materiaalista ei ole mitään hajua. Äkkiseltään näyttää joustamattomalta, vaan ei. Kangas onkin yllättäin melko paksua ja joustavaa. Ja sitten on nuo hieman nukkamaiset mustat koholla olevat viivat, en edes saa päähäni sellaisen nukkamaisen pinnan nimitystä. Mummolan sohvista tuttua... plyysi? Valkoinen pohja on sileää, ehkäpä jopa aivan aavistuksen kiiltäväpintaista neulosta.
Alunperin ajattelin kääntäväni kaula-aukon ja hihansuut kokonaan nurjalle, lopulta päädyin kuitenkin tekemään niihin kanttauksen mustalla trikoolla. Mitä todennäköisemmin tulen pitämään tätimekkoani mustan neuletakin kanssa ja nuo mustat kanttaukset tuntuivat tuovan mekkoon lisää ryhtiä. Kaava on muokattu omasta vanhasta liivimekosta. Mekko on sellaista päälle sujautettavaa mallia eikä siinä ole vetoketjua, jätin sen siksi tahallaan hieman väljäksi. Tuo kankaan materiaalikin hieman epäilytti, etukäteen pelkäsin sen olevan mahdollisesti hiostavaa ja myös siksi halusin mekkoon väljyyttä. Vaan väärässä olin jälleen. Mekko tuntui päällä yllättävän mukavalta -tai ehkä juuri tuosta väljyydestä johtuen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti