Työkaverini oli bongannut paikallisesta kangaskaupasta ihania kuositrikoita ja pyysi josko voisin ommella hänelle ja pojalleen Noshin kaavalla lippapipot. Meillä kotona iski välittömästi kangaskateus. Poikani ihastui tuohon palomieskankaaseen ja tyttäreni puolestaan Liisa ihmemaassa kuosiin. Ja söpöjähän ne kyllä ovatkin. :) Tavallaan kai minullekin jonkinlainen kangaskateus iski, sillä jouduin uteliaisuuttani minäkin piipahtamaan kyseisessä liikkeessä. Tähän asti olin kuvitellut liikkeen keskittyvän vain sisustuskankaisiin. Totta se oli, Verho Tuomisen valikoima oli laajentunut mukavasti kuositrikoilla. KÄÄK!
Aiemmin olen ommellut tuolla Noshin ilmaiskaavalla lippapipon pojalleni. En muista ompeluksen kanssa tuolloin liiemmälti tahinneeni, mutta tässä kävi kai se sama kuin leipomuksissanikin. Priimaa pukkaa itselle kun arkeen leipoo, mutta annas olla, jos juhliin tai vieraita varten yrittää, aivan varmasti jotain menee vikaan. Nyt kun en itselle ommellut, tuntui yksinkertaisetkin asiat tökkivän. Ensin alkoi temppuilla ompelukoneen säädöt. Ohjeen mukaan lippaan tulisi ommella kovikkeeksi huopapala. Sellaista en omista ja silitin lippaan erittäin jämäkkää tukikangasta kumpaankin lippapuoliskoon. Tuo ratkaisu on toiminut poikanikin pipossa hyvin ja lippa on pitänyt muotonsa pesujen jälkeenkin. Ompelukoneeni tällä kertaa vain nikotteli tönkön tukikankaan kanssa. Lähelle lipan reunaa tulee tikkaus. Yläpuoli tikkauksesta näyttää priimalta, mutta alapuolta en saanut millään säädöillä yhtä nätiksi. Tilkuissa ilman tönkköä tukikangasta tikki on moitteetonta alapuoleltakin.
Ensimmäisessä pipossa temppuili myös saumurin langoitus. Toinen ylälangoista oli pipon alareunaa ommellessa pompannut pois jo heti lähtötilanteessa. Pikavilaisulta sauma näytti melkein hyvältä, mutta tarkempi tarkastelu osoitti että ei. Pikaisesti pujotin langan paikoilleen, koetilkkuun jälki oli yhtä suttua. Uusi yritys. Ja taas suttua. Lopulta pujottelin kaikki neljä lankaa uudelleen ennen kuin sain tikin kohdilleen. Langoituksen kanssa tuherrettuani ja kellon näyttäessä jo vaikka mitä, ajattelin hieman oikaista. Järkeilin laiskuuttani ompelevani vain päälle toisen paremman sauman. Virhe. Nyt saumasta tuli aivan liian paksu eikä taite näyttänyt hyvältä. Itselle ommellessa olisin ehkä saattanut päästää läpi tuonkin, mutta kun toiselle tekee, pienet jututkin alkaa häiritä. Oikaisu kostautuikin niin, että nyt purettavia saumoja oli kaksi päällekkäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti