Lahjasukat

Työkaverini oli neulonut meille kaikille joululahjaksi villasukat! 💜 Naisille oli pitsineuleiset ja miehille jussipaitakuvioiset. Ihan huikeeta! Ja mikä työmäärä! Uusien pitsineulesukkieni innoittamana päätin kaivella neulekorini pohjia, jossa tiedän lojuvan parikin piiitkäaikaista keskeneräistä pitsineuleprojektia. Ensimmäinen keskeneräinen projektini on puolivälissä, toinen sukka valmis ja jälkimmäinen aloittamatta. Toinen projekti oli aivan alkutaipaleella. Kutimella oli vaaleanharmaa alku, josta oli tarkoitus tulla tällaiset Kierteellä sukat, mutta pitkävartisena. Olemme jo useana vuonna viettäneet välipäivät ja uuden vuoden kylpylässä. Nappasin kylpyläreissulle mukaan tuon alkutaipaleella olevan vaaleanharmaan pitsineulesukkien alun. Aika nopeasti kuitenkin muistin, miksi työ oli alunperin hautautunut neulekorin pohjalle. Siinä oli liikaa aloitussilmukoita ja varsi oli jäämässä lörpöksi. Purin.

Malli ei oikein muutenkaan tuntunut enää sopivan pitkävartisiin sukkiin. Kaiken kukkuraksi huomasin jättäneeni kotiin palmikkoneuleisiin tarvittavan apupuikon (tai siis puisen coctailtikun, joka mielestäni toimii silmukoiden siirtämisessä parhaiten, sillä se ei luista). Hammastikkuja olisi varmasti saanut jostain huoltoasemalta, mutta lopulta purkuhommien jälkeen meni moti koko malliin. Autossa ryhdyin tutkimaan mukanani olevia lahjaksi saamiani sukkia. Malli oli tosi kiva ja neulepintaa tutkiessani huomasin sen olevan vieläpä melko yksinkertaisesti toteutettu. Pitsineulekuvio oli toteutettu pelkästään langankierroin ja kavennuksin. Sellaisen saisi toteutettua ilman apupuikkoakin. Tuli hinku kokeilla, osaisinko neuloa vastaavanlaista pintaa ilman neulekaaviota pelkästään seuraamalla lahjasukkani kuvioita. Osasin! Kuvio oli kaiken lisäksi yllättävän nopeaa neulottavaa. Koukutuin kuviosta niin, että päädyin lopulta neulomaan kokonaiset sukat aika pikavauhtia. :) Lahjasukissa kärkikavennukset oli hauskasti toteutettu, tuo pitsikuvio sulautui kauniisti kavennuksiin.

Nyt on sitten kahdet hyvin samankaltaiset sukat, sillä lahjaksi saamani sukatkin ovat harmaat. Nämä toiset sukat onkin kiva antaa lahjana eteen päin. Lahjasukkien inspiroimina lahjasukkina. :) Kerrankin ystävänpäivälahjani on ajoissa valmiina!

Lankana Seiskaveikka, puikot nro 3,5. Silmukkamäärä 52.

Joulukalenterisukat 2019

Sain siskoltani jälleen lahjaksi sukkajoulukalenterin. Tänä vuonna sukkien valmistus ei vain aivan pysynyt aikataulussaan, joten sukkien julkaisu venähti tämän vuoden puolelle. Sukkien malli oli sinänsä simppeli, mutta jostain syystä päädyin näiden sukkien kanssa poikkeuksellisen paljon purkuhommiin. Sukat aloitettiin varpaasta yksivärisellä osuudella. Normaalisti aloitan varresta, joten tuo varpaasta aloitus piti tutorialvideon avulla palautella mieleen. Järkeilin, että koska joka tapauksessa joutuisin palauttamaan mieliin tuon kärjestä aloittamisen, kokeilisin sitten kerta heitolla jotain kokonaan uutta silmukoiden luomistapaa ja valitsin tekniikan, jota en ollut aiemmin käyttänyt. Kokeilin aluksi kahdeksikkoaloitusta kerran. Purin. kokeilin toisen kerran. Purin jälleen. Kokeilin vielä kolmannen kerran, kun ajattelin, että harjoitus tekisi mestarin. Ei tehnyt. Purin tuon kolmannenkin version, sillä en ollut tyytyväinen kahdeksikkoaloitusteni silmukoiden kireyteen. Lopulta turvauduin aiemminkin käyttämääni huomaamattomaan silmukoiden aloitusreunaan. Kyseisen tekniikan tutorialvideon katsoin Dropsin sivuilta. Käyttämäni lanka oli varsin ohutta fingering paksuista lankaa, joten loin kakkosen puikoille alkuun 12 (tai oikeastaan 24 aloitussilmukkaa), joita lähdin joka toisella kierroksella lisäilemään kunnes puikoilla oli yhteensä 72 silmukkaa.

Kärkilisäysten jälkeen aloitin raidoitukset. Uusi raitaväri paljastui joulukalenteripussukoista aina parillisina päivinä. Ohjeen mukaan sukkiin tulisi jokaisella värillä kuusi kahden kerroksen korkuista raitaa niin, että raidat menevät aluksi vuorotelleen edellisen värin kanssa ja lopuksi seuraavan värin kanssa. Neuloin sukkia kaksilla puikoilla, jotta sukat etenisivät samaa tahtia. Päästyäni toiseen raitaväriin, huomasin, ettei luukuista tullut lankamäärä aivan riittänytkään kuuteen raitaan. Jouduin jälleen purkuhommiin. Päätin neuloa jokaisella värillä vain viisi raitaa, jotta saisin langat riittämään. Oikeastaan viidellä raidalla tuo värien vaihtuminenkin asettui tasaisemmin.

Homma sujui aika sutjakkaasti aina tuohon kantapäähän asti. Halusin, että kantapääväri menisi puoliksi raidoitettuna päällekkäin jalkaosan viimeisen värin ja varsiosan ensimmäisen värin kanssa, joten kantapään aloituskohta määrittyi vähän raitojen asettumisen mukaan. Ensimmäisellä kerralla arvioin jalkani liian pieneksi. Saatuani ensimmäisen sukan kantapääosan valmiiksi, jouduin jälleen purkuhommiin. Kun lisäsin tuon jalkaosaan vielä yhden päivän värin ennen kantapään alkua, kahden perättäisen raidan värit olivat kovin samankaltaiset eikä raidoitus olisi näkynyt kovinkaan selkeästi. Tässä kohtaa tein kalenteriin pienen huijauksen. Kaivelin tuon kantapäätä edeltävän tumman langan omista jämälankanössäköistäni ja lisäsin sillä jalkaosaan lisää pituutta. Oikean pituisen jalkaosan kanssa tuo tiimalasikantapääkin (Suuri Käsityö -tutorial) asettui ihan nätisti.

Toisen sooloiluni joulukalenterisukkiin tein ennen päätösresoria. Tuota kärjessä ja kantapäässä käytettyä neonkeltaista lankaa jäi aika reilusti yli, joten päätin neuloa siitä vielä yhden ylimääräisen raidoituksen sukan varteen. Kokonaisuus on aika pirtsakka. :)

Vuosikooste 2019

Monissa käsityöblogeissa vuoden ensimmäinen postaus on jonkinlainen koostekatsaus menneeseen vuoteen. Itse en ole aiemmin tällaista tehnyt, mutta tänä vuonna tein poikkeuksen. Tässä siis pieni läpileikkaus vuodesta 2019.

Käsitöiden saralla eniten julkisuutta sai varmasti äidin ja tyttären yhteinen Tilkkuöttis-projekti. Osallistuimme tyttäreni kanssa viime kesänä Ommel 2019 -festareiden pehmolelutyöpajaan. Työpajassa tutustuimme Yle Oppimisen toimittajaan Eve Mantuun, joka oli tekemässä artikkelisarjaa aivoista. Yhtenä osiona artikkelisarjassa oli käsitöiden tekemisen merkitys aivojen kehitykselle. Hieman sattumalta tyttäreni pääsi Hyvä sinä, joka neulot, nikkaroit tai askartelet! Käsityöt ovat herkkua aivoille -artikkelin "keulakuvaksi". Syyslomalla Eve kävi vielä kotonamme kuvaamassa ja haastattelemassa eskarilaista tytärtäni uudelleen. Meillä oli oikein hauska kuvauspäivä ja lopulta joulukuun lopulla ilmestynyt artikkeli oli kerrassaan mainio. Kiitos Eve, että saimme olla matkassa mukana!

Vuonna 2019 tuli omalla mittapuullani virkattua poikkeuksellisen paljon. Vuoden 2019 postauksista eniten lukukertoja ja lukijakommentteja sai postaukseni Kalevala Cal -peitosta, jonka virkkasin äidilleni 70-vuotislahjaksi itse värjäämistäni langoista. Koska lahja meni tärkeälle ihmiselle ja kyseiseen projektiin kaikki värjäykset mukaan lukien kului myös ehdottomasti eniten aikaa, on tuo Kalevala-peitto myös oma suosikkini viime vuoden kaikista käsitöistäni.

Lisääntynyt virkkaus näkyi vastaavasti neulomusten puolella poikkeuksellisen vähäisinä neuleprojekteina. Vuoden aikana kertyneistä neulomuksista oma suosikkini on niin ikään kasvi- ja sinivärjätyistä langoista neulomani Värjäyksen värikartta villasukat. Sinällään näissä sukissa ei neulomisen kannalta katsottuna ole mitään ihmeellistä ja raitasukka itsessään valmistuu nopeasti. Aikaa vievin osio näissäkin on ollut lankojen värjäys. Jokainen raita on peräisin eri värin lähteestä tai ainakin eri värjäyserästä.

Värjäyksistä kuluneen vuoden suosikkiväreikseni muodostui tarhakäenkaalilla saadut sävyt. Yläkuvassa keskirivin toinen ja kolmas vasemmalta.

Ompeluksista viime vuoden suosikkini on vuoden viimeinen postaus kummipojalle ompelemastani Kettujumpsuitista. Tuo kangas on vain niin ihana. Ja pikkuihmisten vaatteet nyt ylipäätäänkin ovat aika söpöjä. <3

Suosikkinäpertelyni vuoden varrelta oli tyttären keijusynttärit. Ei nyt ehkä ole aivan käsityökategoriaa, mutta käsillä väkertämistä kuitenkin. Lasten synttäreitä on hauska valmistella ja päästää mielikuvituksensa valloilleen suunnitellessaan ruuista erilaisia visuaalisia elementtejä.

Vuonna 2019 käsitöistä kokonaan postaamatta jäi pandamekko, jonka pikasurautin ennen kesälomareissuamme Ommel-festareilta joltain ruotsalaiselta kojulta ostamastani pandakankaasta. Mekko piti kuvata kesälomareissullamme Euroopassa. Vaan kuinkas sitten kävikään, hellepäivät reissun aikana jäivät hyvin vähiin, eikä mekkoa tullut lopulta kuvattua tai tehtyä siitä postausta. Liitetään tuo "unohtunut" mekkokin lopulta sitten tämän vuosikatsauksen loppuun.
 
Kaiken kaikkiaan vuoden 2019 aikana postauksia ilmestyi vähemmän kuin aiempina vuosina. Toivottavasti vuonna 2020 ehtisi toteuttaa ja saisi aikaan jälleen paljon uusia käsitöitä.

Kettujumpsuit

Itse tehdyt joululahjat jäivät tänä vuonna harmittavaisen vähiin. Jotenkin tämä syksy ja alkutalvi vain menivät niin, ettei vain saanut aikaiseksi. Kohta 1-vuotiaalle kummipojalle sain kuitenkin ommeltua kettujumpsuitin.

Kangas on ihana. Bongasin sen edelliskeväänä Turun kädentaitomessuilta joltain kojulta. Olisin ostanut isommankin palan (olisin varmaan ommellut itselle tunikan :D), mutta tuo 60 cm:n pätkä oli ainoa mitä tuolloin oli jäljellä. Marinoin sitten kangastilkkua toista vuotta, kunnes keksin mitä siitä ompelisin.

Kaavana tässä on Ottobren Marsupial 4/2017. Kaavan mukaan kangasta kyseiseen kokoon olisi tarvittu 80 cm. Kaavat leikeltyäni totesin, että saisin kuitenkin tuon 60-senttisen kettucollarin riittämään melko hyvin. Lahkeista jäi vähän knaftiksi, mutta kompensoin tilannetta laittamalla ekstraleveät resorit lahkeensuihin. Kaava oli kiva, etenkin tykkään tuosta etumuksen vinosta vetskarista. Takakappaleen keskisauma ehkä hiukan häiritsee tällaisessa kuosikankaassa.

Ohjeen mukaan huppu on vuoriton ja reunoiltaan kantattu resorikaitaleella. Halusin siihen kuitenkin tuollaisen pirtsakan oranssin vuorin, mutten paksua resorikanttausta reunaan. Päädyin tällaiseen varsin yksinkertaiseen ratkaisuun, jossa leikkasin hupun päällikankaan etureunastaan kaavaa reilummaksi ja käänsin etureunan vuorin päälle. Kaksaritikkauksella hupun reunasta tuli siisti ja aika tukevan oloinen.

Tuunatut joulupallot

Koulumme Erasmus+ -reissulla Espanjassa yhtenä opettajien työpajana oli Fimo-massatyöskentelyä. Ideana oli, että kukin opettaja omassa maassaan vetää koulullaan myös jonkinlaisen Fimo-työpajan. Espanjassa en jotenkin yhtään innostunut fimoilusta. Massa taisi olla einen verran liian vanhaa, sillä sen työstäminen kävi todellakin työstä. Paketin kyljessä sulki "soft"! Fimoa oli aluksi työstettävä käsin kaikin voimin edes jonkinlaiseksi klöntiksi ja sen jälkeen veivasimme sitä pastakoneen läpi! Sieluni silmin näin jo miten oppilaani menettäisivät hermonsa heti alkumetreillä ja tämän jälkeen murjoisin itse hikikarpalot otsalla massaa elastisemmaksi.

Ei niin loistokkaasti alkaneen ensikosketuksen jälkeeen päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista, tuollainen Fimo-paja kun oli joka tapauksessa omalla koulullakin vedettävä. Kävin ostamassa Prismasta pari Fimo-pakettia ja päätin testata kotona lasten kanssa miten tuo massa taipuisi joulupallojen tuunaukseen. Taipui hyvin. Ja itse asiassa tuo Prismasta ostamani Fimo-massa olikin aika elastista, jopa eskarilaisemme pystyi sitä työstämään. Espanjan matskun oli siis oltava vanhaa.

Ryhdyimme aluksi pyörittelemään yksisarvisen sarvia. Tyttäreni keksi muotoilla kanin korvat kiertämällä valkoisen pötkön vaaleanpunaisen pötkön ympärille.

 Kuumaliiman, Fimo-koristeiden, helmien ja kukkasten kanssa tuunattuina joulupallot muuntautuivat pupuiksi...

 yksisarvisiksi...

 kissoiksi...

ja hiiriksi.

Alunperin tympeä ensikosketsu fimoiluun saikin mukavan käänteen ja tästä tuli lasten kanssa ihana yhteinen joulupuuhastelu. Lasten tekemät tuunatut joulupallot pääsivät koristamaan opettajan ja eskaritätien joulukortteja.

Wannabe Tommyt

Teini-ikään ehtineelle kummipojalle piti jouluksi villasukat neuloa. Tyylimieltymyksiä kun kyselin, sain vastaukseksi Addun ja Hillfigerin olevan pukeutumisessa tällä hetkellä suosiossa. Näillä vihjeillä päätin neulaista aivan perusvillurit Hillfigerin (ja HIFK:n väreissä, ainakin nuorempana poika oli myös HIFK:n kannattaja). Noita Adidaksen logokaavioitahan on nyt monessa paikassa näkynyt, mutta jotenkin en oikein niille lämpene. Tiedä sitten ovatko nämä wannabe Tommyt tuolta kantilta ajateltuna sitten yhtään sen parempi ratkaisu...

Joululahjaksi menevät, mutta tokkopa teini-ikäinen poika kummitätinsä käsityöblogia seurailee, joten rohkenin julkaista päivityksen täällä jo ennen joulua.

 Lankana Seiskaveikka, puikot nro 3.5. Silmukkaluku 48.

Eriparisukat

Suomi-sukkaprojektini osa 2. Kouluumme tulee helmikuussa vieraita neljästä eri maasta. Neulomme talkootöinä sukkia Suomen väreissä Erasmus+ -vieraillemme. Kokeilin lokakuussa uutta lankatuttavuutta Neulelanka Onnia, kun tein Suomi-sukkaprojektini ensimmäisen osan. Lankoja jäi tuosta projektista yli, joten neuloin samoilla langoilla uudet sinivalkoiset sukat.

Sinällään malli on äärettömän helppo, raidoituksen logiikka menee seuraavanlaisesti: 10 (v) + 2 (s),  9 (v) + 3 (s), 8 (v) + 4 (s), 7 (v) + 5 (s) ...  niin että valkoisen ja sinisen raidan yhteisosuus on aina 12 silmukkaa. Halusin raitoihin pientä twistiä kääntämällä värit toiseen sukkaan toisin päin.

Ja sitten halusinkin nähdä, miltä sukkapari näyttäisi ihan tavallisena samanparisina, joten aloitin vielä kolmannet Suomi-sukat (lankaa tosin piti käydä ostamassa lisää). Mutta ehkä siltikin tykkään enemmän tuosta eriparimallista... Kummat sinä mieluummin haluaisit saada paketista perinteiset vai eriparit?

Lankana Neulelanka Onni, puikot nro 3,5. Silmukkaluku 48.