Söpistelyä jämätilkuista

Vierailu siskon luona sai aikaan söpistelyvillityksen. Talviloman ajankuluksi kaivoin esiin ompeluvermeet ja tilkkulaatikon. Epämääräisen kokoisista ja muotoisista palasista saisi ommeltua vielä vaikka mitä minikokoista vaatetta pikkusiskon masuasukille.

Uusimmassa lasten Ottobressä (OB 1/2016) oli söpö Reggae jumpsuit. Aurinkoisita Happy Champeista yli jääneet joustofroteetilkut riittivät juuri ja juuri 56 koon jumpsuitiin. Viime kesänä ostin Hellappulta tilkkusäkin, paperikassiin sai sulloa niin paljon tilkkuja, kun sai mahtumaan. Hellapuun tilkkusäkin uumenista löytyivät auringonkukkakuosiset tilkut, joista sai juuri ja juuri leikeltyä taskut ja hupun vuorin. Kaavassa olleeseen erilliseen peppukappaleeseen eivät auringonkukkatilkut enää riittäneet, joten tein haalarin ilman tuota peppukappaletta. Ihan kiva ilmankin.

Koska kangasta oli vain vähän, palaset tuli leikeltyä mistä kohtaa sopivan osan sai sommiteltua. Täysin sattumaa oli, että taskunsuille näkyviin tulevat palaset osuivat tismalleen symmetrisesti!

Itse ompelu sujui suht sutjakkaasti. Sitten olikin nepparien kiinnityksen aika. Muistelin, että joskus kauan sitten tuli Lidlistä ostettua setti, joka sisälsi tuollaisia neppareita ja pihdit niiden kiinnitykseen. Päädyin kuitenkin vielä ostamaan tuollaisia Prymin mustia neppareita, joilla saisi samalla myös ilmettä nappilistaan. Prymin nepparit olivat liian isoja Lidlin pihdeille. Työvälineeksi siis autotallista vasara. Onneksi älysin testata neppareita ensin tilkkuun, sillä eihän tuo kiinnitys mennyt ihan Strömsöön malliin. Prymin ohjeen mukaan kankaaseen tuli ensin lävistää reikä. Virhe. Nepparin kiinnityksen jälkeen tuo lävistetty reikä alkoi muutaman nepsuttelun jälkeen venyä ja koko neppari irtosi kankaasta (tosin tilkussa ei ollut tukikangasta taustalla, toisin kuin tuossa haalarin nappilistassa). Uusi testi ilman lävistystä niin, että hakkasin nepparin suoraan kankaan läpi. Paljon toimivampi ratkaisu, mutta neppari itsessään tuntui aika järeältä. Käytössä tuollaisten jäykkien neppareiden avaaminen voisi alkaa ärsyttää. Lidlin nepparit testitilkkuun kokeiluun. Pihdeistä huolimatta sain niissäkin ensimmäisen lävistettyä miten sattuu ja ensimmäisellä avauskerralla vastakappale jäi heti neppariin kiinni. Joka tapauksessa oikein lävistettynä tuo Lidlin malli tuntui toimivammalta, joskin ulkonäöltään ehkä tylsempi. Lopputulokseen olen yllättävänkin tyytyväinen, vaikka tuo nepparien kiinnitys aikamoista ähräämistä olikin. Harjaantuukohan tähänkin touhuun jos tarpeeksi paljon neppareiden kanssa ährää?

Monsteripaita

Nettikaupoista uutena tuttavuutena tutustuin Poppanavakkaan, josta tilailin jälleen muutamia printtikankaita mielestäni aika passeliin hintaa. Tilaukset tuli tosin tehdä 0,5 metrin tarkkudella, eikä 10 cm:n tarkkuudella, kuten monissa muissa nettikaupoissa. Ihastuin tähän monsterikuosiin ja tilasin kangasta reilumman palan. Oman pojan lisäksi tällaisen monsteripaidan saa myös kohtq 3-vuotissynttäreitään juhlliva naapurin poika.

Kahden paidan jälkeenkin kangasta jäi vielä palanen. Ei ehkä kokonaiseen paitaan riitä, mutta ainakin hihat siitä saisi vielä vaikka kolmanteenkin. Ehkä joskus, kun tästä paidasta kasvetaan ulos. Riittäisiköhän palanen rämäpäisen pikkutytön leggareihin?

Yy, kaa, koo, nee...

Virkattu sydänketju

Tämä talvi tuntuu olevan pöpöjä pullollaan. Juuri kun vatsataudeista on selvitty, parivuotias tyttäreni sairastui influenssaan. Edessä siis jälleen kotoilua. Kuumeisen tytön torkkuessa sohvalla vieressäni tartuin virkkuukoukkuun. Ystävänpäivän alla mieleen tuli tuubissa näkemäni virkattu sydänketju. Laitoin sen aikoinaan itselleni Pinterestiin talteen ajatellen, että ehkä jonain päivänä tuotakin voisi kokeilla. Nyt oli se joku päivä.

Videolla homma näyttää sujuvan varsin sutjakasti. Pienen harjoittelun jälkeen sydämiä alkaakin muodostua aika nopeaa tahtia, mutta ensimmäiset olivat hieman kinkkisiä. Harjoitus tehnee mestarin tässäkin. Kokeilin muutamaa testisydäntä hieman erilaisin variaatioin. Ohjeessa pitäytyminen ei taida olla ihan minun juttu. Lopulta päädyin malliin, jossa tein ensimmäiselle sydänpuoliskolle 4 langan "koukkausta" ja jälkimmäiselle sydänpuoliskolle 5 "koukkausta". Ketjusilmukoita sydämen alkuun tein 4. Uuden sydämen kiinnitin aina ensimmäiseen ketjusilmukkaan, en edelliseen sydämeen, kuten tuossa videolla.

Virkkasin kaksi 21 sydämestä koostuvaa ketjua, jotka yhdistin avainnauhaksi. Sydämiin pujottelin kummallekin puolelle pieniä pinkkejä lasihelmiä. Lasihelmien pujottelussa kuumeesta toipuva pikkutyttö oli oiva apu. Tyttö poimi rasiasta yksitellen helmiä, jotka sitten ojensi minulle. Sopivan rauhallista ja mieluisaa puuhaa toipilaalle.

Lankana jokin vyötteetön puuvillalangan jämä. Virkkuukoukku nro 3,5.

Huopatossut

Mieheni ei ole mikään villasukkaihminen. Jokunen vuosi sitten tein hänelle kuitenkin konehuovutetut tossut, joita pidettiin ahkerasti. Koska täysvillaisen tossun kulutuskestävyys ei ole parhaimmasta päästä, ovat nuo muutaman vuoden vanhat tossut jo puhki kuluneet. Silloin tällöin on esitetty toive uusista tossuista. Nuo vanhat tossut neuloin aikoinaan paksusta hahtuvalangasta. Tuota kyseistä hahtuvalankaa myyvää liikettä ei kuitenkaan ole ollut olemassakaan enää muutamaan vuoteen. Varmasti netistä olisi saanut kehräämöiltä suoraan tilattua vastaavaa tuotetta, mutta en ole saanut aikaiseksi.

Varastoista löytyi kuitenkin sekalainen erä Novitan Huopasta. Ja Ullan sivuilta vastaan tuli Huopaselle suunniteltu huopatossuohje. Olisin halunnut tehdä kokonaan vihreät, mutta yksi kerä ei riittäisi ja kauppakierros osoitti, ettei Huopanen enää kuulu Novitan valikoimiin. Oli pärjättävä tuolla sekalaisella varastoista löytyvällä erällä. Vihreää löytyi yksi kerä ja valkoista hieman toista kerällistä. Tossuista tuli siis raidalliset.

Aiemmin hahtuvalangasta neuloessani tein tossut eri tekniikalla. Suljettuna neuleena sileää neuletta. Kuten varretonta sukkaa kutoisi, mutta vain isommassa koossa. Tämän ohjeen mukaan tossut neulottaisiin tasona aina oikein tekniikalla. Tossut kursittaisiin vasta lopuksi kasaan. Ohje oli koolle 38. Näistä piti tulla kokoa 45. Mutu-tuntumalla siis sovelsin ohjetta isommaksi. Välillä meinasi kyllä asian suhteen omakin usko loppua, kun tossuista tuntui tulevan HERVOTTOMAT. Tässä kuvassa nelivuotiaan jalkaan sovitettuna hieman mittakaavaa ennen huovutusta.

Mutta niin vain pesukone teki ihmeitä. Sulloin pari muovipussia kummankin tosuun sisään ja laitoin vajaaksi pariksi tunniksi pyörimään muun pyykin joukkoon 40 asteessa. Konehuovutus on aina yhtä jännittävää, kun koskaan ei voi olla ihan varma lopputuloksesta. Tällä kertaa kävi ihan hyvin. Aluksi näyttivät kutistuneen jopa niin paljon, että jo hetkisen mietin, saiko äitini sittenkin ennenaikaisen joululahjan. Mutta niin vain kosteana muotoutuivat aika passeliksi siroon 45 kokoiseen jalkaan.

Lankana Novitan Huopanen (arviolta vähän yli kaksi kerää). Puikot nro 8.