Mieheni perhe asui 80-luvun alkupuolella Libyassa, lankoja antaessaan anoppini epäili beigen Jumper Woolin olevan peruja noilta ajoilta. Ainakaan vyötteessä ei ole sanaakaan suomea, joten voi pitää hyvinkin paikkansa. Lankojen tarina tekee paidasta itselleni erityisen tärkeän. Paidan ohjeeksi valikoitui Drops Designin Heim. Lähinnä siitä syystä, että kyseinen malli osui edes jotenkuten lähelle langantiheyksiä, mutta etenkin siksi, että kaarrokkeen yläosa on tässä mallissa tyystin eri värillä kuin paidan pohjaväri. En nimittäin ollut alkuunkaan varma, miten pitkälle Jumper Woolia riittäisi. Kasarivyötteessä kun ei ollut halaistua sanaakaan esim. siitä, montako metriä lankaa kerässä on. Päätin, etten ostaisi paitaa varten yhtään uutta lankakerää (eipä silti, ettäkö noita lankoja enää mistään olisi lisää saanut ostettuakaan). Kaarrokkeen raitalangat ovat turkoosia alpacaa lukuun ottamatta yksittäisiä nössäköitä. Hjertegarnin alpacaa löytyi useampi kerä. Varasuunnitelmana järkeilin, että jos beige pohjaväri loppuisi kesken, tekisin resorit turkoosilla alpacalla ja tarvittaessa voisin soveltaa kuvioita myös hihansuihin ja helmaan. Varasuunnitelmaa ei kuitenkaan tarvittu, sillä lanka riitti hyvin. Jäi vielä vähän ylikin.
Koska langat olivat keräilyerä vähän sitä sun tätä, eivät ne olleet vahvuudeltaan aivan identtisiä. Saati, että neuletiheys olisi prikulleen osunut ohjeeseen. Lisäilinkin kaarrokkeeseen silmukoita vähän fiilispohjalta. Siihen nähden istuvuus yllätti itsenikin. 12-vuotias poikani totesi paitaa sovittaessani: "Aika hyvä. Teiks perstuntumalla?" Otin kohteliasuutena. :D En ole mikään erityinen konkari villapaitojen neulomisessa, mutta onnistunut projekti antaa kyllä lisää itsevarmuutta lähteä soveltamaan ohjeen vierestä myös tällä saralla.
