Retrokukkanen

Omistan ison pussillisen nappeja. Nappeja, joista ei kuitenkaan löydy edes kahta samanlaista. Eipä niistä juuri iloa ompeluksiin ole, mutta  oivaa askartelumateriaalia kylläkin. Pinterestiin olen koonnut nivaskan ideoita siitä, missä kaikessa sekalaisia nappeja voisi hyödyntää. Tässä yksi tuotos, jonka alkuinspiraatio saatu täältä.

Ostin ystävälle syntymäpäivälahjaksi Maheka Designin vanhoista tapeteista ja hartsista tehtyjäVintage Wallpaper -koruja. Näin ollen halusin kortinkin olevan hieman rertohenkisen. Ert&Ris:n knappeblomster-kortti-ideasta jalostui siis lopulta tällainen.

Omppumekko

Sain työsähköpostia. Äitiysloman, hoitovapaan ja kesäloman loppuminen alkoi tuntua hieman liiankin konkreettiselta. Huoh. Äkkiä jotain muuta ajateltavaa, työasioihin ehtii palaamaan sitten perjantaina. Muu ajateltava oli tänään omasta päästä kaavoitettu omppumekko.

 

Simppeli edestä, takana pieni halkio niskassa pukemista helpottamassa.

Puuvillakangas oli melko paksua, joten vuoria en halunnut laittaa, kädenteiden ja pääntien reunat huoliteltu kanttinauhalla. Kanttinauhasta myös rusetti niskaan. Mekko istui ihan hyvin, mutta pukeminen oli hieman konstikasta. Kangas kun ei veny yhtään ja mekon keskiosa on melko kapea. Niskan halkio toki hieman helpottaa pukemista, hikinen ja venkoileva taapero ei :).

Kiipeilemään pääsee tässäkin mekossa...

...Ja tarpeeksi kun on vauhtia, saa myös helman liehumaan jäykästä kankaasta huolimatta :).

Pianosukat

Mustavalkoisia Juhannussukkia kutoessa mieleen tuli kokeilla seuraavaksi sukat, joissa olisi pianon koskettimet. Alunperin visiona oli tehdä jalka- ja varsiosasta mustat, mutta päätinkin raidoittaa sukkiin valkoisella nuottiviivastot. Uskomattoman epämusikaalinen olen itse, mutta saattavat sukat päätyä jonkun hieman musikaalisemman tuttavan joulupakettiin ;).

Lankana Novitan Nalle, puikot nro 3.

Ennestään tiesin Nallen ja kolmosen puikkojen kanssa kannattavan tähdätä varren aloituksessa n. 70 silmukkaan. Laskeskelin, että jos valkoisen koskettimen leveys on 4 silmukkaa ja niiden välissä yksi nurja silmukka mustalla, tulee yhden koskettimen leveydeksi 5 silmukkaa. 7 x 5 = 35, joten kaksi kertaa kun tekee kosketinrivistön yhdelle riville, tulee aloitussilmukoiden määräksi tasan 70. Mustan koskettimen leveys on 3 silmukkaa. Mustan ja valkoisen koskettimen väliin en enää tehnyt nurjaa silmukkaa, vaan rytmitin mustat ja valkoiset koskettimet kutakuinkin näin: *3v, 3m, 2v, 3m, 3v, 1m nurin, 3v, 3m, 2v, 3m, 2v, 3m, 3v ja 1m nurin*, toista *-* (v = valkoinen, m = musta). 15 riviä neuloin toistaen edellä kuvattua rytmiä, sen jälkeen neuloin 10 riviä toistaen kaavaa *4v, 1m nurin*.

Pianon koskettimien jälkeen aloin mustalla osuudella kaventamaan vartta joka 10. kierroksella 4 silmukkaa/kierros kunnes jäljelle jäi 56 silmukkaa (viimeisellä kavennuskerralla ainoastaan 2 silmukkaa kierroksella). Näin jäljelle jäi 14 silmukkaa/varras. Sukka on neulottu loppuun 56 silmukalla. Kantapäätä ja kärkikavennuksia en selittele tarkemmin, vaan kukin tehköön parhaaksi katsomallaan tavalla. Itselläni on käytössä isomummun aikoinaan opettama perinteinen tapa :)

Varteen on neulottu aluksi pari senttiä ainaoikeaa (tai suljettuna neuleena kun tekee niin tietenkin joka toinen rivi oikein, joka toinen rivi nurin). Kokeilin ensin lyhyttä "resoria" samalla rytmillä kuin pianon koskettimet (4 oikein, 1 nurin), mutta oli liian harva joustinneuleeksi ja varsi lähti rullautumaan. Purkuun meni siis se aloituskokeilu.

 

Sukat valmistuivat asuntoautossa matkatessa kohti Ruotsia. Lämpömittarin sisälämpötila näytti +32C ja ulkolämpötila +31C. Päässä soi korvamatona Eppujen Kitara, taivas ja tähdet :).

 "Suru soittaa mielen mustin koskettimin
Vahingossa vaikka valkoista koskettikin
Markalla ostan maailman..."

Pyykätyt sydämet

Siskon häihin askartelin tällaisen pyykkinarukortin. Pienet keramiikkasydämet ovat pyörineet askartelulaatikossani pitkään, enkä ole niille oikein sopivaa käyttöä keksinyt. Siskoni on harrastanut keramiikkatöitä, joten päätin ripustaa sydämet hänen hääkorttiinsa.

Tuunattu talouspaperiteline

Siskollani ei ollut talouspaperia. Ei siksi, että se olisi tilapäisesti loppu, vaan siksi, ettei ollut löytynyt sisustukseen sopivaa telinettä. Asiahan oli korjattava ;). Tarvittiin perusmallinen talouspaperiteline ja lajitelma puuvillaisia jämälankoja.

Sopiva simppeli teline löytyi Honkkarista. Nuppi lähti irti kiertämällä liimaus auki. Nupin kanssa teline olikin mittasuhteiltaan jotenkin hassun korkea.

Alunperin visiona oli tehdä kokonaan umpeen virkattu malli, mutta sitten ajattelin käytännöllisyyttä. Virkatun jalustan päällä rulla ei välttämättä pyörisi kovin hyvin. Koska ostamani telineen jalusta oli valkoinen eikä esimerkiksi puunvärinen kuten tuo varsi, jalustan voisi aivan hyvin jättää näkyviinkin. Sitä paitsi näin uuden päällisen vaihtaminen olisi mahdollista, mikäli värimaailma tai fiilis muuttuu.

Ei sillä, etteikö joku olisi tätäkin jo joskus aiemmin keksinyt, aivan varmasti on, mutta itselläni ajatus lähti tästä lampunjalasta. Projekti oli riskialtis, sillä selvästikin siskoni oli tarkka siitä, millaiset esineet hänen keittiössään saisivat olla näkyvillä. Hyvä puoli tässä tosin on se, että kyseiseen malliin on helppo vaihtaa päällinen kulloiseenkin sisustukseen sopivaksi. Olen luottavaisin mielin, että käsitöitä rakastava siskoni ottaa huumorilla tuunaukseni. Eri asia on sitten päätyykö teline piiloon kaapin perukoille, josta se kaivetaan esiin ehkä vain silloin, kun sisko kahden tahmatassunsa kanssa tulee vierailulle :).

Testikäytössä huomasin, että talouspaperirullillakin on eroja. Teline toimii mainiosti "kotimaisten markettien" rullilla, mutta kappas, Lidlistä ostetuissa rullissa onkin aavistuksen pienempi tuo rullan halkaisija. Juuri sen verran pienempi, että kun tapin ympärysmitta virkkauksen myötä hieman kasvaa, eivät Lidlin rullat pyörikään enää täysin kitkattomasti.