Kettujumpsuit

Itse tehdyt joululahjat jäivät tänä vuonna harmittavaisen vähiin. Jotenkin tämä syksy ja alkutalvi vain menivät niin, ettei vain saanut aikaiseksi. Kohta 1-vuotiaalle kummipojalle sain kuitenkin ommeltua kettujumpsuitin.

Kangas on ihana. Bongasin sen edelliskeväänä Turun kädentaitomessuilta joltain kojulta. Olisin ostanut isommankin palan (olisin varmaan ommellut itselle tunikan :D), mutta tuo 60 cm:n pätkä oli ainoa mitä tuolloin oli jäljellä. Marinoin sitten kangastilkkua toista vuotta, kunnes keksin mitä siitä ompelisin.

Kaavana tässä on Ottobren Marsupial 4/2017. Kaavan mukaan kangasta kyseiseen kokoon olisi tarvittu 80 cm. Kaavat leikeltyäni totesin, että saisin kuitenkin tuon 60-senttisen kettucollarin riittämään melko hyvin. Lahkeista jäi vähän knaftiksi, mutta kompensoin tilannetta laittamalla ekstraleveät resorit lahkeensuihin. Kaava oli kiva, etenkin tykkään tuosta etumuksen vinosta vetskarista. Takakappaleen keskisauma ehkä hiukan häiritsee tällaisessa kuosikankaassa.

Ohjeen mukaan huppu on vuoriton ja reunoiltaan kantattu resorikaitaleella. Halusin siihen kuitenkin tuollaisen pirtsakan oranssin vuorin, mutten paksua resorikanttausta reunaan. Päädyin tällaiseen varsin yksinkertaiseen ratkaisuun, jossa leikkasin hupun päällikankaan etureunastaan kaavaa reilummaksi ja käänsin etureunan vuorin päälle. Kaksaritikkauksella hupun reunasta tuli siisti ja aika tukevan oloinen.

Tuunatut joulupallot

Koulumme Erasmus+ -reissulla Espanjassa yhtenä opettajien työpajana oli Fimo-massatyöskentelyä. Ideana oli, että kukin opettaja omassa maassaan vetää koulullaan myös jonkinlaisen Fimo-työpajan. Espanjassa en jotenkin yhtään innostunut fimoilusta. Massa taisi olla einen verran liian vanhaa, sillä sen työstäminen kävi todellakin työstä. Paketin kyljessä sulki "soft"! Fimoa oli aluksi työstettävä käsin kaikin voimin edes jonkinlaiseksi klöntiksi ja sen jälkeen veivasimme sitä pastakoneen läpi! Sieluni silmin näin jo miten oppilaani menettäisivät hermonsa heti alkumetreillä ja tämän jälkeen murjoisin itse hikikarpalot otsalla massaa elastisemmaksi.

Ei niin loistokkaasti alkaneen ensikosketuksen jälkeeen päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista, tuollainen Fimo-paja kun oli joka tapauksessa omalla koulullakin vedettävä. Kävin ostamassa Prismasta pari Fimo-pakettia ja päätin testata kotona lasten kanssa miten tuo massa taipuisi joulupallojen tuunaukseen. Taipui hyvin. Ja itse asiassa tuo Prismasta ostamani Fimo-massa olikin aika elastista, jopa eskarilaisemme pystyi sitä työstämään. Espanjan matskun oli siis oltava vanhaa.

Ryhdyimme aluksi pyörittelemään yksisarvisen sarvia. Tyttäreni keksi muotoilla kanin korvat kiertämällä valkoisen pötkön vaaleanpunaisen pötkön ympärille.

 Kuumaliiman, Fimo-koristeiden, helmien ja kukkasten kanssa tuunattuina joulupallot muuntautuivat pupuiksi...

 yksisarvisiksi...

 kissoiksi...

ja hiiriksi.

Alunperin tympeä ensikosketsu fimoiluun saikin mukavan käänteen ja tästä tuli lasten kanssa ihana yhteinen joulupuuhastelu. Lasten tekemät tuunatut joulupallot pääsivät koristamaan opettajan ja eskaritätien joulukortteja.

Wannabe Tommyt

Teini-ikään ehtineelle kummipojalle piti jouluksi villasukat neuloa. Tyylimieltymyksiä kun kyselin, sain vastaukseksi Addun ja Hillfigerin olevan pukeutumisessa tällä hetkellä suosiossa. Näillä vihjeillä päätin neulaista aivan perusvillurit Hillfigerin (ja HIFK:n väreissä, ainakin nuorempana poika oli myös HIFK:n kannattaja). Noita Adidaksen logokaavioitahan on nyt monessa paikassa näkynyt, mutta jotenkin en oikein niille lämpene. Tiedä sitten ovatko nämä wannabe Tommyt tuolta kantilta ajateltuna sitten yhtään sen parempi ratkaisu...

Joululahjaksi menevät, mutta tokkopa teini-ikäinen poika kummitätinsä käsityöblogia seurailee, joten rohkenin julkaista päivityksen täällä jo ennen joulua.

 Lankana Seiskaveikka, puikot nro 3.5. Silmukkaluku 48.

Eriparisukat

Suomi-sukkaprojektini osa 2. Kouluumme tulee helmikuussa vieraita neljästä eri maasta. Neulomme talkootöinä sukkia Suomen väreissä Erasmus+ -vieraillemme. Kokeilin lokakuussa uutta lankatuttavuutta Neulelanka Onnia, kun tein Suomi-sukkaprojektini ensimmäisen osan. Lankoja jäi tuosta projektista yli, joten neuloin samoilla langoilla uudet sinivalkoiset sukat.

Sinällään malli on äärettömän helppo, raidoituksen logiikka menee seuraavanlaisesti: 10 (v) + 2 (s),  9 (v) + 3 (s), 8 (v) + 4 (s), 7 (v) + 5 (s) ...  niin että valkoisen ja sinisen raidan yhteisosuus on aina 12 silmukkaa. Halusin raitoihin pientä twistiä kääntämällä värit toiseen sukkaan toisin päin.

Ja sitten halusinkin nähdä, miltä sukkapari näyttäisi ihan tavallisena samanparisina, joten aloitin vielä kolmannet Suomi-sukat (lankaa tosin piti käydä ostamassa lisää). Mutta ehkä siltikin tykkään enemmän tuosta eriparimallista... Kummat sinä mieluummin haluaisit saada paketista perinteiset vai eriparit?

Lankana Neulelanka Onni, puikot nro 3,5. Silmukkaluku 48.