Perusleguja

Tuntuu, että yksi varmoista syksyn merkeistä on liian lyhyet legginsien lahkeet. Kesä on menty pitkälti mekoissa ja capreissa, mutta ilmojen viilennyttyä tajuaa, että sopivien legginsien määrä on kummasti kaventunut. Akuuttiin legginsivajeeseen surautin apuja PaaPiin Lilja-kaavalla. 

Piti olla pikasurautus, joka yllättäin teknisestä syystä venyi odotettua pidemmäksi ja tulin puoli vahingossa korjanneeksi häiritsevän meluongelman. Vuonna 2003 sain vanhemmiltani valmistujaislahjaksi ompelukoneen. Ihan ei näköjään 20 vuotta ompelukoneen lamppu kestä, sillä ensimmäistä kertaa Janomestani paloi lamppu. Avasin etupaneelin ja ryhdyin ihmettelemään lampun vaihtoa. Ohjekirja neuvoi kaksi vaihtoehtoista lampunvaihtotapaa: perinteinen kierretekniikka tai paina ja pyöräytä tekniikka. Kumpikaan manuaalissa mainituista tavoista ei toiminut. Kutsuin olohuoneen sohvalta huoltomiehen paikalle. Polttimon irrottamiseen tarvittiin ruuvimeisseli ja aviomies. Kaiken lisäksi polttimon malli oli sellainen, ettei sitä sunnuntai-iltana saisi mistään.

Olisihan nuo päärmeet saanut apuvaloilla hämärähomminakin ommeltua, mutta kun nyt kerran oli etupaneeli auki, päätin tehdä samalla koneen omatoimihuollon. Putsaus ja öljyäminen. Muutamia kertoja olen tuon tehnyt, mutta varmasti aivan liian harvoin. Kone on pitänyt oikeastaan alusta asti aikamoista jytinää, kovasta äänestä huolimatta Janome on toiminut hyvin, enkä ole sitä kertaakaan vielä huollossa käyttänyt. Öljyämisen jälkeen koitin toiveikkaana olisiko jytinä edes vähän pienentynyt. Ei ollut.

Aikani kuluksi ja "vankalla asiantuntemuksella" päätin purkaa konetta tällä kertaa hieman pidemmälle -Luottaen siihen, että mikäli omat taidot loppuvat, kutsun jälleen huoltomiehen sohvalta paikkailemaan jälkiäni. Seuraavaksi purin koneen sukkulapesän atomeiksi. Omaksikin yllätykseksi osasin koota osaset myös takaisin paikoilleen. Ja hiphei! Uudelleen kasaamisen jälkeen jytinä oli poissa! Olisi tuon purku- ja uudelleenkasausoperaation varmaan voinut tehdä jo vuosia aikaisemminkin, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Tuskin tuo vika mikään kovin haitallinen on ollut, koska kone on vuosikaudet sitkeästi porskuttanut, mutta desibeleistä olen useaan otteeseen saanut huomautusta.

Hello Kitty -mekko

Eilen olimme veljentyttöni nimiäisjuhlissa. Nimiäislahjaksi ompelin Ottobren (1/2016) Citygirl-kaavalla collarimekon. Helmaan aplikoin Hello Kitty ompelukuvan. Mekon kaveriksi ostimme Ainun uusimman unikaverimallin. 

Alunperin visiona oli laittaa olkaimiin ja sivuhalkiohin metallipäällysteiset nepparit, kuten alkuperäisohjeessakin oli. Mustia metallisia neppareita ompleutarvikelaatikossa oli entuudestaan ja niinpä valitsin tikkauksiin mustan langan korostaakseni neppareiden väriä. Mutta... eipä mennyt nepparikiinnitykset taaskaan niin kuin Strömsössä. Testitilkkuun kokeilin tuota nepparin kiinnitystä parillakin eri strategialla, sitten loppui testivarat neppareista enkä saanut kertakaikkiaan kelvollista jälkeä. Tai ylipäätään edes tuota nepparia kunnolla kiinnittymään. Olisiko sitten collarikerrokset olleet liian paksut Prymin neppareille. Pakko oli ottaa hihasta Plan B. Ompelin olkaimiin ja sivuhalkioihin käsin ommeltavat nepparit. Etuosaan ompelin sitten mustat feikkinapit koristeeksi, jotta tuo musta tikkauslanka ei näyttäisi niin orvolta. Sivuhalkioihin en laittanut feikkinappeja, kun alunperinkin jätin sivuilta (onneksi) kaavaan kuuluneet koristetikkaukset pois.

Korttiin leikkelin koristeeksi minikokoisia bodeja erilaisista kuviopapereista. Samantapaiset pastellinsävyt tuntuvat nyt toistuvan sekä korttiaskarteluissani että lankavärjäyksissäni. :D

 

Karkkivärejä kasveista

Vihdoin sain postattua loppukesän värjäykseni tänne blogiin asti. Testissä olivat uusina tuttavuuksina järviruoko ja avokado, kolmantena on kestosuosikkini tarhakäenkaali. Näistä tuli aika ihanat karkkivärit! 😍

Järviruokokokeilun taisin tehdä jo heinäkuussa, silloin kun röyhyt olivat vielä violetteja. Keitinvesi oli muistaakseni röyhyjen väristä punertavaa. Vihreä väri tulee kuitenkin esiin ph-kikkailuilla ja laitoinkin liemeen pari teelusikallista ruokasoodaa. Jälkeenpäin luin Facen värjäysryhmästä, että tuon röyhyjen punertavan sävyn saisi tarttumaan lankaan säätämällä ph:ta happamammaksi esim. sitruunahapolla. Ehkä ensi kesän järviruokokokeiluun menee tuo punertavan tai lilan sävyn metsästäminen. Langan puretin etukäteen raparperilla.

Seuraava kokeiluni oli avokadolla. Värjäysryhmässä oli jostain syystä tänä vuonna erityisen paljon avokadopostauksia, joten pitihän sitä itsekin kokeilla. Osa oli saanut avokadoilla kauniin heleän vaaleanpunaista, osa sukkahousua tai mummokalsaria. Oma kokeiluni tuotti tuollaista roosanväristä lankaa. Tässä kokeilussa oli kolmen avokadon kuivatut kuoret ja pilkotut kivet. Lankoja en etukäteen purettanut, sillä avokadon pitäisi itsessään sisältää tanniineja, jotka toimivat puretteena. Tuon punaisen sävyn esiin saaminen vaati sekin ph:n säätöä. Ihan ruokasoodalla menin tässäkin, muistaakseni n. 2 teelusikallista. Väri tuntui olevan varsin riittoisaa, sitä olisi varmasti riittänyt isompaankin lankamäärään, mutta kolme vyyhtiä riittäköön tällä erää.

Viimeisimpänä keittelin koko kesän rakkaudella vaalineita pihan lempparirikkaruohojani tarhakäenkaaleja. :D Kymmenen vuotta sitten nykyiselle tontille muuttaessamme talon nurkalla kasvoi sitkeä tarhakäenkaalikasvusto, jota yritin epätoivoisesti tuloksetta hävittää. Hurahdettuani kasvivärjäykseen olen ollut kovin iloinen, ettei ensimmäisten vuosien kitkentäpuuhani olleet kovin tehokkaita. Joskin todettakoon, että vuosittainen värjäykseni on kyllä harventanut kantaa ja nyt jopa toivon tuon rikkaruohon pesiytymistä pihallemme nykyistä runsaslukuisempana. Kovin kaunishan tuo rikkaruohokasvuston kasvattaminen ei ole, mutta laiskan pihan kitkemisen voi nyt hyvällä syyllä vedota johtuvan värjäysharrastuksestani.

Tarhakäenkaali sisältää oksaalihappoa, joten näitäkään lankoja en etukäteen purettanut. Kasveja ei ollut kovin paljon, mutta sen mitä oli, laitoin edellisenä päivänä veteen pilkottuna likoomaan. Aluksi näytti, ettei pieni kasvimääräni tuota veteen väriä juuri nimeksikään. Parin tunnin keittelyn jälkeenkin liemi oli korkeintaan hennon punertavaa. Kun kasvia on paljon, alkaa punertavasta liemestä huolimatta lankojen väri muuttua sinertäväksi aika lailla heti veteen laiton jälkeen. Tällä kertaa niin ei käynyt. Hetken jo epäröin, että huolella vaalimani tarhakäenkaalikasvusto oli tänä kesänä jäänyt sittenkin liian pieneksi. Jätin langat kuitenkin pariksi tunniksi porisemaan ja jonkun ajan kuluttua väri alkoi taittumaan kohti turkoosia. Jätin langat jäähtyneeseen liemeen lillumaan vielä yön yli ja aamulla kattilassa oli kauniin turkoosi lanka. Liemi oli lähes väritöntä.

Äidin metsästäessä värjäyskasveja pitkin pihoja ja pientareita myös 7-vuotias tyttäreni on innostunut leikkimään värjäysleikkejä. Värjätessä annankin hänelle usein pienen lankanössäkän, jota hän voi uittaa omissa hiekkalaatikkopadoissaan. Tällä kertaa annoin tuon jäähtyneen lähes värittömältä näyttävän tarhakäenkaalijämäliemen tyttäreni värjäysleikkeihin. Tyttäreni värjäysleikki unohtui moneksi päiväksi ja antamani lankanössäkkä lillui ainakin viisi päivä tarhakäenkaalin haljussa jälkiliemessä. Tuloksena oli ihana mintunvihreä lanka! Ensi vuonna taidan itsekin "unohtaa" langan useaksi päiväksi tarhakäenkaalin jälkiväriin.

Hippuja

 

Nämäkin vauvalahjat tuli ommeltua jo jokin aika sitten, mutta postaus on jälleen viipynyt. Bodyt on tehty hyväksi toteamallani Hippu-kaavalla (PaaPiin kaavakirja lapsille). Tähän malliin saa kivasti hukattua pienempiäkin palasia tilkkulaatikosta.

Ompelin ensin nuo pöksyt Verson Puodin Nurinkurin-trikoon jämistä. Aikoinaan ompelin tuosta kuosista itselle mekon. Trikooksi kankaassa on yllättävän vähän joustoa, joten valitsin kaavaksi jo aiemmin väljäksi toteamani mallin Diagonalin (OB 6/2016). Alkuperäismallissa on tosin kuminauhavyötärö, mutta näihin modasin kuminauhan sijaan leveän resorikaitaleen.

Vähän ehkä riskillä päätin ommella myös pöksyihin sointuvan bodyn. Riskillä sikäli, ettei tuo Nurinkurin-kangas tosiaankaan ole joustavimmasta päästä, mutta toisaalta Hippu-bodyn malli on aika kiitollisen oloinen puettavaksi, vaikka kankaassa olisi vähän vähemmänkin joustoa.