Näin loppukesästä ompelukone ja saumuri ovat saaneet olla aika rauhassa, kun töiden alkaminen on jälleen haitannut harrastustoimintaa. :D Viikonloppuna vietettiin kuitenkin veljentytön 2-vuotissynttäreitä ja aloin viikolla jälleen kaivella pitkästä aikaa kangaslaatikoita.
PaaPiin luottokaavalla Myyryllä syntyi pantteripaita ilman suurempia kikkailuja. Ompelutauon jälkeen on aina varma valinta palautella virettä takuuvarmoilla luottokaavoilla ja perusompelulla. Yleensä tuo ompelun alkuverryttely on tosin tullut tehtyä PaaPiin Lilja-leggareilla, mutta tällä kertaa vähän poikettiin kaavasta ja aloiteltiin Myyryllä. Samaisesta PaaPiin kaavakirjasta tosin molemmat niin Lilja kuin Myyrykin.
Bonuksena ompelin samaiselle synttärisankarille jämäkankaista tunikan. Pienille ihmisille ommellessa on aina pakko mullistaa myös tilkkulaatikko sillä ajatuksella, että sieltä joku kangasriekale huutelisi ommelluksi tulemistaan. Tällä kertaa huutelivat kirjava raitatrikoo ja raitoihin rimmaava turkoosi palanen. Tuo raitatrikoo on pyörinyt laatikossa pitkään. Alunperin ostin sen jo kauan sitten kässämessuilta leggarikankaaksi. Vasta kotiin päästyä huomasin, että kankaassa olikin vaakaraidoituksen sijaan pystyraidoitus. Suunnitelmat menivät uusiksi, en halunnut pystyraitaleguja. Sittemmin siitä on leikelty tehoste-efektejä, helmoja, hihoja ja resorikaitaleita vähän sinne ja tänne. Silti kangasta on tuntunut riittävän ja riittävän. Vähän tässäkin emmin, voinko ommella kankaan väärään langansuuntaan, jotta saan tunikaan vaakaraidat. Päätin, että voin. Melkoisen joustavalta tuo kuitenkin tuntui molempiin suuntiin.
Raitatunikan kaavanakin vanha tuttu Ottobren (4/2016) Roses on Grey. Hieman lyhensin helmaa alkuperäisestä kaavasta, sillä halusin tästä nimenomaan tunikamittaisen enkä mekkoa.
