Elektronisen leikkurin testailua

Kyllä kaikkea sitä päätyykin ompelemaan... Porilainen työkaverini sai lapsen ja päätimme työporukan kesken muistaa häntä Ässät-aiheisella lahjalla. Eräs kollegani ompeli mustat pöksyt, toinen neuloi punamustat töppöset. Minun osuudekseni tuli ommella teemaan sopiva body. Oli siis aika tarttua härkää sarvista ja ottaa vihdoinkin ottaa haltuun koululle tilaamani Brotherin elektroninen ScanNCut-leikkuri, jonka käyttöönotto on syksyn kiireissä viivästynyt.

Työkaverini kanssa päätimme hypätä heti syvään päätyyn ja leikkurin logiikkaan perehdyttyämme kokeilimme printin tekemistä samantien kaksivärisenä. Ihan kivastihan tuo onnistuikin. Aihe nyt toki on mitä on, mutta... No, onneksi itselläni ei kuitenkaan ole mitään kovin fanaattista fanisuhdetta Rauman Lukkoon, eli sikäli pystyin tämänkin printin suht vaivattomasti sulattamaan.

Bodyn kaavana käytin Paapiin Hippua, jolla olen aiemminkin bodeja ommellut. Aluksi hieman harmitti, ettei Raumalta löytynyt neppareita mustina. Mutta lopulta nuo kirkkaat nepparit eivät sitten kuitenkaan häirinneet ollenkaan niin paljon, kuin alunperin ajattelin. 

Printin kiinnitys sujui melko kivasti. Ensin prässäsimme tuon mustan ja sen päälle valkoisen reunuksen. Prässäyksen suhteen oli vain oltava riittävän kärsivällinen. Aluksi näytti, ettei kuvio tarttuisi, mutta kuvion pitikin antaa kunnolla jäähtyä ennen suojakalvon poistamista. Toinen jännityksen aihe tuli, kun punainen trikoo näytti tummuvan tosi paljon lämpöprässin alla. Onneksi kankaan väri kuitenkin pikku hiljaa jäähtyessään tasoittui, eikä prässistä jäänyt rajoja, vaikka aluksi lämpöprässin rajat näyttivät todella selkeiltä. 

Aatsipoppaa seitikkisoppaa

Syksyn ensimmäiset sienivärjäykset syntyivät liikuntatuntien sivutuotteena. Sillä aikaa, kun oppilaat suunnistivat, bongailin rastien tukikohdaksi sopimamme paikan lähimaastosta verihelttaseitikkejä. En malttanut jättää sieniä metsään, sillä vaikka kotimme läheisessä metsässäkin on monipuolisesti erilaisia sieniä, verihelttaseitikkejä sieltä löytyy vain harvakseltaan. Liikuntatuntien saaliskaan ei nyt suuren suuri ollut, sillä en voinut lähteä kovin kauaksi sopimastamme tukikohdasta, mutta onneksi verihelttaseitikkien lakeista lähtee aika kivasti väriä jo pienemmästäkin määrästä.

Ennen keittoa erottelin sienistä lakit ja jalat erikseen. Lakkisopasta syntyikin mukavan punainen liemi. Myös värjäyskattilan reunat värjäytyivät punaisiksi ja niitä saikin sitten aikansa jynssätä. Aivan kokonaan en väriä edes saanut kattilasta lähtemään, mutta tokkopa tuo kovin paljoa haittaa, kattilaa kun ei käytetä muuhun kuin lankojen värjäämiseen.

Ensimmäinen vyyhti näytti imevän väriä todella hyvin. Jonkin ajan jälkeen laitoin liemeen vielä toisenkin vyyhdin, sillä väriä näytti olevan kattilassa reilusti. Jätin vyyhdit yön yli värjäyskattilaan jäähtymään. Tuo ensimmäinen vyyhti otti itseensä enemmän väriä. Vielä kattilasta nostettaessa väri näytti todella punaiselta, huuhdellessa siitä kuitenkin irtosi jonkin verran väriä ja lopulta vyyhtien kuivuttua vaalenivat harmillisesti tuosta ensimmäisestä varsin lupaavalta näyttäneestä nostosta. 

Kaksi vyyhtiä oli imenyt värin lähes kokonaan. Seuraavana päivänä viskasin kuitenkin vielä verihelttaseitikkien jalat samaiseen jälkiliemeen. Odotin ehkä hieman keltaisempaakin lopputulosta, mutta toisaalta jalkoja ei ollut mitenkään hirveästi. Verihelttaseitikkien jaloista tuli tuollainen vaalea persikkainen sävy.

Värjätyt langat alunalla puretettua Novitan Nallea.