Syksyn ensimmäiset sienivärjäykset syntyivät liikuntatuntien sivutuotteena. Sillä aikaa, kun oppilaat suunnistivat, bongailin rastien tukikohdaksi sopimamme paikan lähimaastosta verihelttaseitikkejä. En malttanut jättää sieniä metsään, sillä vaikka kotimme läheisessä metsässäkin on monipuolisesti erilaisia sieniä, verihelttaseitikkejä sieltä löytyy vain harvakseltaan. Liikuntatuntien saaliskaan ei nyt suuren suuri ollut, sillä en voinut lähteä kovin kauaksi sopimastamme tukikohdasta, mutta onneksi verihelttaseitikkien lakeista lähtee aika kivasti väriä jo pienemmästäkin määrästä.
Ennen keittoa erottelin sienistä lakit ja jalat erikseen. Lakkisopasta syntyikin mukavan punainen liemi. Myös värjäyskattilan reunat värjäytyivät punaisiksi ja niitä saikin sitten aikansa jynssätä. Aivan kokonaan en väriä edes saanut kattilasta lähtemään, mutta tokkopa tuo kovin paljoa haittaa, kattilaa kun ei käytetä muuhun kuin lankojen värjäämiseen.
Ensimmäinen vyyhti näytti imevän väriä todella hyvin. Jonkin ajan jälkeen laitoin liemeen vielä toisenkin vyyhdin, sillä väriä näytti olevan kattilassa reilusti. Jätin vyyhdit yön yli värjäyskattilaan jäähtymään. Tuo ensimmäinen vyyhti otti itseensä enemmän väriä. Vielä kattilasta nostettaessa väri näytti todella punaiselta, huuhdellessa siitä kuitenkin irtosi jonkin verran väriä ja lopulta vyyhtien kuivuttua vaalenivat harmillisesti tuosta ensimmäisestä varsin lupaavalta näyttäneestä nostosta.
Kaksi vyyhtiä oli imenyt värin lähes kokonaan. Seuraavana päivänä viskasin kuitenkin vielä verihelttaseitikkien jalat samaiseen jälkiliemeen. Odotin ehkä hieman keltaisempaakin lopputulosta, mutta toisaalta jalkoja ei ollut mitenkään hirveästi. Verihelttaseitikkien jaloista tuli tuollainen vaalea persikkainen sävy.
Värjätyt langat alunalla puretettua Novitan Nallea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti