Kardemummapaidan ompeluprosessi oli oikeastaan sarja huonoja päätöksiä. Sinänsä malli ei ole mitenkään monimutkainen, mutta syystä jos toisestakin ratkojalle oli matkan varrella käyttöä. Alunperin kaivoin ompelukoneet esille sillä ajatuksella, että ompelisin itselleni Ommellisen kaavalla Sporttimekon pitkään jemmaamastani Utuliinin Metsä-joustocollarista. Kunnes tajusin, etten ollutkaan esipessyt kangasta. Laitoin Metsän pesukoneeseen ja kaivelin kangaslaatikosta esiin yksivärisen esipestyn joustocollarin, jolle aloin pohtia kaavaa. Etäisesti mieleeni muistui Suuri Käsityö -lehden (9/24) muhkeahihainen paitakaava, josta olin joskus pohtinut modaamavani mekon. Yksivärinen joustocollari olisi juuri passeli tällaisen kaavamuutoksen testaukseen ja onnistuessaan siitä tulisi ehkä kiva joulumekko.
No ei tullut. Mekkoa. Muutaman mutkan kautta paita tuli kuitenkin, vaikka jossain vaiheessa meinasin jo heittää pyyhkeen kehään. Projektia aloittaessa mieleen tuli viimekesäinen mekkosekoiluni, jossa en ollut etukäteen tutkinut kokotaulukkoa. Tällä kertaa päätin olla viisaampi ja tutkailla ensin Suuren Käsityön kokotaulukkoa. Mittataulukon mukaan koko keikkui enemmän L kuin M koon puolella. Perstuntumalla olisin tehnyt M-koon, mutta tavoistani poiketen ajattelin noudattavani kerrankin kokotaulukkoa. Eipä olisi kannattanut, olisi pitänyt luottaa enemmän intuitioon. Tässä kohtaa jälkiviisaana voin todeta myös, että kokoa valitessa olisi kannattanut käyttää pieni hetki somettamiseen, jolloin olisi selvinnyt, että kaava on todellakin tehty reilulla mitoituksella. Mutta kuten sanottu, skippasin somettamisen, vaiensin takaraivolla huhuilevan järjen äänen ja luotin kokotaulukkoon. Piirtelin kaavat L-koossa jatkaen paidan helmaan vielä perstuntumalla reilusti pituutta ajatellen tekeväni resorihelmaisen mekon.
Ensisovitus näytti teltalta. Leikkelin ensi töikseni raskaalta näyttävän helman pois. Ehkä malli toimisi sittenkin paremmin vähän ylisuurena paitana. Alkuperäiskuvissakin malli näyttää melko väljältä paidalta. Eipä tuo nyt merkittävästi parantunut. Järkyttävän iso tekeleeni oli edelleen. Yön yli joutui pohtimaan jaksaisinko todellakin ratkoa saumat alkutekijöihinsä vai yrittäisinkö lahjoittaa paidan jollekin eteenpäin. Seuraavana päivänä päätin kuitenkin ratkoa, sillä kuvassa paidan kaava näytti kivalta ja halusin selvittää, olisiko kaava kuitenkin käyttökelpoinen, mutta reilusti pienemmässä koossa. Piirtelin uudet kaavat tällä kertaa S-koon mukaan ja pienensin kertaalleen ratkotut palaset nyt pari kokoa pienemmäksi. Helmaa en jaksanut ratkoa. Haudattuani mekkomallin, olin kuitenkin jättänyt paidan helman kymmenisen senttiä pidemmäksi kuin alkuperäisessä kaavassa. Lantiolla saisi minun puolestani jäädäkin väljyyttä. Pienensin siis paidan yläosan S-kokoon siten, että paita levenee vyötäröltä tasaisesti L-koon leveyteen.
Kokokikkailujen myötä pääntien muoto ei ollut enää sama kuin alkuperäisessä kaavassa, enkä alunperinkään ollut kovin innostunut pääntien resorista. Niinpä modasin pääntielle vain simppelin päärmeen kaksoisneulalla. Kaiken purkamisen ja nyhräämisen jälkeen tästä tuli lopulta aika kiva. Ja edelleen jäin vähän pohtimaan tämäntapaisia hihoja yhdistettynä resorihelmaiseen mekkoon... Jospa sittenkin joskus lähtisin vielä kokeilemaan sitä mekkoakin, mutta pienemmässä koossa.
