Gluteenittomat halloweenkekkerit

Tyttäreni on jo parina vuotena halunnut järjestää ystävilleen halloweenjuhlat. Tyttö alkaa olemaan jo sen verran iso, että ohjelman hän on suunnitellut aika pitkälti itse. Tarjoilut ja koristelun toteutimme yhdessä. Vaikka seurue ei ollut iso, asettivat erilaiset ruokarajoitteet tarjoiluille omat erityishaasteensa. Ruokien piti olla gluteenittomia, vähälaktoosisia, perunattomia ja vehnättömiä (osa valmiista gluteenittomista jauheseoksista sisältää joko perunaa tai vehnätärkkelystä). Tarjoilut eivät saaneet myöskään sisältää possua, mikä olikin yllättävästi yksi hankalimmista rajoitteista karkkitarjoilujen suhteen, sillä monet makeiset, mm viinikumit ja vaahtokarkit sisälsivät liivatetta.

Juhlasuunnittelun pohjana toimi tänäkin vuonna syyslomaretki Halikkoon Rannikon puutarhan Kurpitsapuistoon, mistä ostimme koverrettavaksi erilaisia kurpitsoja. Kurpitsojen visuaalisen ilmeen suunnitteli tyttäreni, muotoilun tein minä, sillä osa kurpitsalajikkeista oli todella kovakuorisia ja jopa aikuinen sai etenkin tuon vihreän kissakurpitsan kanssa käyttää todella voimaa. Helpoin muotoiltava oli tuo etualan vaalea kummituskurpitsa. Lajikkeen nimestä ei ole hajuakaan, mutta pintakuori oli siinä kaikkein ohuin ja oli näin ollen helpoiten työstettävissä. Kaikki ostamistamme kurpitsoista oli syötäviä lajikkeita ja niinpä hyödynsimme pois koverrettuja sisustoja leivonnaistarjoiluissa. Vinkkinä kurpitsasoseen valmistukseen: Kannattaa kokeilla kurpitsapalojen höyryttämistä. Oli mielestäni helppo ja nopea tapa valmistaa hyvä kurpitsasose.

Lastemme suosikkileivonnaisia on mokkapalat, joten muunsin perinteiset mokkapalat kurpitsamokkapaloiksi. Näistä tuli hyviä!

Kurpitsamokkapalat

Pohja:
2 isoa kananmunaa
1 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
2½ dl kurpitsasosetta
1 dl rypsiöljyä
1 dl riisijauhoa
1dl kaurajauhoa
½ dl mantelijauhetta
2 rkl maissijauhoa
2 tl leivinjauhetta
1 tl vanilijasokeria
1 tl kanelia
2 tl kardemummaa
½ tl suolaa

Kuorrute:
100 g voita
3/4 dl vahvaa kahvia
n. 5 dl tomusokeria
3 rkl kaakaojauhetta

Valmsitus:
Vatkaa munat ja sokerit keskenään. Lisää vaahtoon kurpitsasose ja rypsiöljy. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseos taikinamassaan. Levitä taikina reunalliseen uunivuokaan (n. 25 x 30 cm) leivinpaperin päälle. Paista 175 asteessa n. 20-25 min. Anna pohjan jäähtyä ennen kuorruttamista.

Keitä vahvaa kahvia. Sulata voi. Lisää kahvi voisulaan. Lisää kuumaan seokseen tomusokeri ja kaakaojauhe. Sekoita tasaikseksi ja levitä kuorrute jäähtyneen pohjan päälle. (Jos haluat koristella mokkapalat nomparellein, koristele ne ennen kuin kuorrute jähmettyy). Odota kuorrutteen jähmettymistä ennen kuin leikkaat palat.

Jos koristelet mokkapalat hämähäkinseitein, anna kuorrutteen jähmettyä ennen koristelua. Itse käytin seittien muotoilussa sulaa valkosuklaata (pursotin seitit pienen Minigrip-pussin avulla), mutta täysin laktoosittomina onnistuu seittien muotoilu myös esim. sokerikuorrutteella.

Nostelimme seittimokkapalojen päälle koristeeksi myös mustikkahämähäkkejä. Pursotin sulaa tummaa suklaata (esim. Brunbergin suklaa laktoositonta ja gluteenitonta) pienellä Minigrip-pussilla leivinpaperin päälle pieneksi keoksi. Pursotin kekoon sulasta suklaasta kahdeksan jalkaa ja asettelin keskiosan päälle kaksi pensasmustikkaa vierekkäin. Nostelin hämäkäkit leivinpaperin päällä jääkaappiin jähmettymään. 

Samalla idealla teimme myös taatelitorakoita. Halkaisin taatelit ensin pituussuunnassa kahtia. Pursotin halkaistun taatelin sisustan ja reunat sulalla suklaalla ja asettelin taatelin leivinpaperin päälle. Pursotin taatelitorakalle suklaasta jalat ja tuntosarvet. Lopuksi torakat laitettiin jääkaappiin jähmettymään. Nämä taatelitorakat olivat juhlissa yksi lasten suurimmista suosikeista!

Kurpitsakuppikakuissa käytin pitkälti samaa pohjaa kuin viime vuoden halloweenjuhlissakin (kuurkkaa resepti täältä), joskin "näppituntumalta" muunsin hiukan reseptiä.

Kurpitsaiset kummituskuppikakut

2 kananmunaa

1 dl fariinisokeria

1,5 dl sokeria

100 g voita

2,5 dl kurpitsasosetta
1 dl luonnonjogurttia
1,5 dl gluteenitonta kaurajauhoa

1,5 dl riisijauhoa

0,5 dl mantelijauhetta

2 rkl maissitärkkelystä

2 tl vanilijasokeria

1,5 tl ruokasoodaa

ripaus kanelia

ripaus suolaa

½ dl kermaa

Koristelu:
2 dl kermaa
1 tl tomusokeria
1 tl vanilijasokeria
n. puoli levyä valkosuklaata
mustaa geelimäistä elintarvikeväriä

Valmistus:
Höyrytä kurpitsapalat, kunnes ovat pehmeitä (n. 15 min). Soseuta höyrytetyt kurpitsat soseeksi. Anna jäähtyä. 

Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi. Lisää vaahtoon kurpitsasose, jogurtti sekä voisula. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseos taikinamassaan. Lisää joukkoon vielä kerma. Sekoita hyvin ja annostele taikina kuppikakkuvuokiin kuppikakkupellille. Paista 200 asteessa n. 15 min. Anna kuppikakkujen jäähtyä ennen koristelua.

Valmista kummituskoristeet sulattamalla paloiteltu valkosuklaa (esim. miksrossa välillä sekoittaen). Asettele leikkuulaudan päälle leivinpaperi. Lusikoi sulasta valkosuklaasta leivinpaperin päälle n. teelusikallisenkokoisia kekoja. Muotoile keot litteiksi kummituksiksi lusikalla. Nosta kummitukset leikkuulaudan avulla jääkaappiin jähmettymään. Kun kummitukset ovat hieman jähmettyneet pursota geeliväristä kummituksille silmät.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Pursota jäähtyneiden kuppikakkujen päälle kermavaahtokasat ja koristele suklaakummituksin.

Leipomisillan päätteksi päätin vielä tehdä halloweenkeksejä. Muuntelin perstuntumalta jonkin löytämäni täytepikkuleipäreseptin gluteenittomaksi, mutta en edes jaksa kirjata muunnelmaani tähän ylös, sillä keksitaikina oli niin hankalasti leivottavaa ja takertuvaista, että ei mene jatkoon tuo resepti. Maku sinällään näissä valmiissa kekseissä oli ihan kohdillaan, mutta hermo meinasi mennä leivontavaiheessa. Painelin pyöreisiin pikkuleippin tyhjällä kardemummapötköllä nuo silmäaukot, mitkä nekin olivat uunissa kuroutuneet lähes kokonaan umpeen. Heti paiston jälkeen sain siis muotoilla pikkuleiville silmät uudelleen. Tuon kanssa sai kuitenkin olla aika tarkkana, sillä jos pikkuleivät pääsivät hiukankin jäähtymään, murenivat ne helposti silmiä rei'ittäessä. Täytin jäähtyneet keksit itse tekemälläni vadelmahillolla ja koristelin kekseille suun sulasta suklaasta. 

Kaiken kaikkiaan kivat juhlat ja onhan näitä teemaleivonnaisia aina kiva näperrellä. :)

Palomiespaita

Loppukesällä poikkesin Nappinjan myymälässä ja silmiini osui tällainen palomieskuosi, sillä poikani harrastaa VPK:ta. Fire fighter -trikoosta syntyi perusteeppari. Pojan kasvaessa edelliset perusteeppareiden kaavat alkavat käydä knafteiksi. Ajatuksena oli löytää toimiva kaava miesten peruspaitaan. Otin kokeiluun Ottobren (7/2017) pitkähihaisen Every Man's Basic -paidan kaavat. Alkuperäiskaavassa on hieman tyylihifistelyä olkalinjoissa ja siinä on myös rintatasku. Tein paidasta kuitenkin tällaisen hyvin pelkistetyn "karvalakkimallin" ja jätin siitä pois olkapäiden koristeleikkaukset, rintataskun ja modasin hihat lyhyiksi. Ilman tyylikikkailuja halusin siis ensin testata kaavan istuvuuden. Jatkossa kaavaa voisi sitten hifistellä noilla olkalinjan persoonallisilla leikkauksilla, mikäli osoittutuu istuvaksi. Pojan mukaan tuntuma oli perusteeppari. Jotenkin mielestäni nuo hihat jäävät kuitenkin hiukan kaposiksi. En ole varma päätyykö kaava sittenkään jatkoon.

Kangasta jäi sen verran, että surautin jämistä vielä kalsarit. Kaavana näissä vanha tuttu Ottobren Mr Leopard (6/2016). Näissäkin tuo poikien suurin koko alkaa käymään jo hiukan knaftiksi, joten perstuntumalla lisäsin kaavaan hiukan lisää leveyttä sivusaumoihin. Typistin hiukan myös lahkeiden pituudesta.

Hallasuomu-villapaita

 

Viime syksynä sain siskoltani synttärilahjaksi Neuloosisko -neuleita metsästä ja mereltä -kirjan. Sopivasti vuoden päästä sain vihdoin valmiiksi ensimmäisen neuleeni kyseisestä kirjasta. Langat siihen tilasin toki jo viime talvena Lankamaailman alesta, mutta itse toteutus alkoi vasta tänä syksynä. Kirja ohjeistaa langaksi Istexin Alafosslopin, mutta itse käytin ystäväni vinkkaamana Viking Garnin Hobby Garnia, siinä kun langan vahvuus osui riittävän liki tuota Alafosslopia. Lankoja tilatessa kävi tosin aivopieru, sillä vaikka noissa langoissa langan vahvuus osui melko liki, en huomannut verrata lankojen painoa. Kävi niin, että samaan grammamäärään mahtui metrillisesti paljon enemmän Hobby Garnia kuin Alafosslopia, joten kun tilasin lankoja grammamääräisesti kirjan ohjeistaman määrän, jokaista väriä jäi reilusti yli. Parempi tietysti näin päin kuin että olisi jäänyt vajaaksi.

Paita on neulottu ohjeen mukaisesti alhaalta ylöspäin. Tykkään kuitenkin neuloa villapaidan mieluummin ylhäältä alaspäin, sillä silloin pystyy paremmin mallailemaan mittoja. Hihat olisivat voineet olla ihan vähän lyhyemmätkin. Samoin helma olisi ehkä toiminut paremmin lyhempänä. Nyt paita asettuu päälle melkein paremmin jos tuon helman kääntää alhaalta kaksinkerroin. Kaarroke on suht ok, mutta olisi ehkä istunut vielä inan paremmin 2-3 senttiä matalammalla kaarrokkeella.

Jos neulon vielä joskus toisen Hallasuomun, taidan uhmata ohjetta ja aloittaa ylhäältä alaspäin. Tässä uhmasin ohjetta sen verran, että neuloin pääntien rullautuvaksi, vaikka ohjeessa olisi ollut resori. Kaarrokkeen kuviosta tykkään kyllä tosi paljon.

Lankana Viking Garnin Hobby Garn (8 + 3 + 2 kerää). Puikot nro 6. Resori 4,5 nron puikoilla.

Sitruunasukat

 

Alkukesän värjäyspuuhissa syntynyt koivunlehtien antama sitruunankeltainen väri inspiroi neulomaan sitruunasukat. Sitruskuvio on alunperin peräisin Pomona-sukista (Novitan Arabia-lehti).  Jonkinlainen ajatuskatko kävi kuitenkin vision ja toteutuksen suhteen. Visio oli lyhempivartisista sukista. Jostain syystä laskin kuitenkin silmukkamäärän aiemmin neulomieni pitkävartisten Pomona-sukkien pohjalata. Novitan alkuperäisohjehan on pienemmällä silmukkamäärällä, sillä se on tehty paksummalle langalle ja isommille puikoille kuin tuo oma Pomona-versioni, jotka nekin neuloin itse värjäämistäni langoista. Jälkiviisaanan todettakoon, että olisi saanut jättää yhden sitruunakuvion pois. Nyt sukkiin täytyi neuloa aika pitkät varret, jotta löysähkö yläosa pysyy ryhdissään. 

Sukat on neulottu Novitan Nallesta nro 2,5 puikoilla. Varressa on peräti 102 silmukkaa. Aloittaessa se tuntui hyvältä määrältä, sillä omaan poikkeuksellisen paksut pohkeet ja usein on saattanut käydä niin, että varsinkin kirjoneuleen kanssa kuvio saattaa pohkeesta hieman kiristää. Halusin nätisti asettuvan kiristämättömän sitruunakuvion. Kiristämätön siitä toden totta tulikin, mutta ehkä jopa turhankin löysä. Sitruunakuvion jälkeen kaventelin varresta tasaisin välein 6 silmukkaan kerrallaan. Ensimmäinen kavennus on heti kuvion päättymiskerroksen jälkeen noiden sitruunojen väliin jäävien "hippujen" välissä. Tämän jälkeen kavensin samassa kohtaa vartta vielä viisi kertaa aina raidoituksen joka toisella valkoisella kerroksella, niin että kavennusten väliin jäi 14, 13, 12, 11 ja lopuksi 10 silmukkaa. Nilkkaan tullessa puikoilla oli siis 66 silmukkaa. Kantapääkavennuksissa tiputin jalkaosan silmukkamääräksi 58.

Pirteän keltaisina tuovat mukavasti aurinkoista tunnelmaa syksyn viileneviin päiviin.

Klasarikimara

 
Inventaario pojan vaatelaatikoihin paljasti jälleen akuutin kalsarivajeen. Moni muu olisi tässä kohtaa käyttänyt elämästään puoli tuntia ja lähtenyt kauppaan ostamaan kalsareita. Minä puolestani kaivan esiin tilkkulaatikon. Tuhtaan ja tetristelen ylijäämäpalasia ja hupsistakeikkaa, yhtäkkiä huomaan, että kalsariprojektin äärellä onkin hujahtanut koko ilta.

Lopputuloksena syntyi neljät uudet kalsarit. Hyvä mieli tästä projektista tuli. Vihreät kalakalsarit ovat ainoat, joihin riitti samaa kangasta kaikkiin palasiin, muut ovat sen verran pienistä jämäpaloista kokoon kursittuja, että niihin oli pakko miksata kahta eri kangasta. Ainakin ovat persoonallisia ja kokemuksesta tiedän, että itse ompelemani kalsarit ovat olleet laadultaan niitä kestävimpiä. Ostokalsarit yleensä rispaantuvat ja repsottavat nopeammin kuin itse ompelemani. Vaikka eipä niissäkään laatu aina ihan priimaa ole, mutta toisaalta pienet kauneusvirheet eivät tässä artikkelissa nyt ihan hirveästi haittaa.

Kaavana kalsareissa vanha tuttu Ottobren Mr Leopard (6/2016). Mitäpä sitä hyväksi havaitsemaa kaavaa mennä vaihtamaan. Tuttuun tapaan nipistin näistäkin hieman lahkeen suusta pituutta pois, kuten olen tehnyt aiemmillakin kerroilla.

Koivunlehtivärjäyksiä

Monenlaisilla kasveilla ja sienillä olen lankoja värjäillyt, mutta jostain syystä koivunlehdillä värjääminen on aina jäänyt, vaikka olenkin tiennyt koivunlehtien antavan heleän kirkkaan keltaisen värin. Muutama vuosi sitten osallistuin kansalaisopiston kasvivärjäyskurssille, jonne kurssilaiset saivat tuoda myös omia kasveja värjäyskokeiluihin. Kurssi oli aika loppukesästä/alkusyksystä, jolloin värjäyssesongin painopiste taisi kallistua jo enemmän sieniin. Muistan vieneeni kurssille vanhan saunavihdan, mutta en kuitenkaan laittanut koivunlehtiliemeen lainkaan omia lankojani, sillä halusin kokeilla toisten tuomien kasvien värejä. Periaatteessa siis tiesin, millaista väriä koivunlehdistä saa ja koska koivunlehtiä on niin helppo saada, on niillä värjääminen jäänyt ehkä juuri siksi, että on aina ajatellut voivansa värjätä koivunlehdillä koska tahansa.

Muistan lukeneeni, että paras keltainen saadaan alkukesän lehdillä, joten päätin vihdoin toteuttaa tuon koivunlehtivärjäyksen. Lankana näissä Novitan valkoinen ja luonnonvalkoinen Nalle. Värjäsin langat kahdessa erässä. Kuvissa kerien sävyero ei juurikaan näy, mutta ensimmäisen erän lankoihin tuli aavistuksen tummempi, ehkä hitusen vihertävämpään taittava sävy. Tykkäsin enemmän jälkiväristä, joka on aika raikas sitruunankeltainen. Kattilalliosella riivittyjä koivunlehtiä värjäsin 200 g lankaa ja varmasti sillä olisi saanut enemmänkin värjättyä, sillä liemeen tuntui jäävän väriä vielä ihan hyvin. Langat esipuretettu alunalla. 

Culottes-housut joustocollarista

 
Hellemekkoa varten ostettu vihreä viskoosikangas saa edelleen odotella ihan rauhassa lämpimämpiä kelejä. Sen sijaan kaivoin kangaslaatikosta esiin hiekanväristä joustocollaria ja surautuin niistä itselleni culottes-housut, jotka sopivat paremmin tämän kesän vilpoisille ja sateisille ilmoille.

Kaavana näissä luottokaavani Ommellisen Lempihousut. Parit Lempihousut olen jo aiemminkin ommellut, molemmat trikoosta. Ensimmäistä kertaa koitin kaavaa joustocollarille. Tuntuipa tuo toimivat ihan kivasti ohuen joustocollarinkin kanssa. Takaa malli on simppeli ja taskuton.

Kun kolmannet housut ompelee samalla kaavalla, luulisi sitä ompelun luonnistavan jo suht sujuvasti, varsinkin kun Ommellisten kaavojen tukena tulee aina lisänä videotutorial, joka ohjeistaa työvaiheissa eteenpäin. Luulisi, vaan kylläpä sitä purkuhommiin päästiin tämänkin projektin parissa. Surauttelin housuja menemään ehkä liiankin itsevarmoin elkein ja unohdin näköjään hetkeksi aivot narikkaan. Sovitusvaiheessa tajusin ommelleeni vyötärökaitaleen väärinpäin. Vyön solmiminen housujen sisäpuolelle ei vaikuttanut kovin käytännölliseltä ratkaisulta. Jeejee... ja ratkoja käteen. Ehkäpä seuraavalla kerralla muistan tässä kohtaa myös tarkistaa, että nuo solmimisnauhat asettuvat ulospäin eikä housujen sisään.

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kivat näistä tuli. Nyt vähän nakottelisi ommella näiden kaveriksi musta yksivärinen teeppari, jossa saisi olla kuitenkin jokin pieni juju... Mikäköhän sellainen kaava voisi olla?