Klainarihuppari

Perinteitä kunnioittaen ompelin tänäkin vuonna kummipojalle synttärilahjaksi hupparin. Klainarikangas on valittu syksyn kässämessuilta Kankaisen kojulta. Pitkään pohdin tummansinisen ja oranssin vaihtoehdon välillä, mutta lopulta oranssi pohjaväri näytti jotenkin pirteämmältä. Mielestäni sopii pienen pojan huppariin oikein kivasti.

Kirjaimellisesti kaavoihin kangistuen valitsin kaavaksi saman kuin viime vuodenkin synttärihuppariin eli Ottobren Safari wildsin (OB 1/2019) (tosin isommassa koossa). Alkuperäinen kaava on vetoketjullinen malli, mutta tähän hätään ei nyt ollut sopivanmittaista ja -väristä takkihupparia, joten viimevuotiseen tapaan modasin kaavan perushuppariksi.

Joulun alla tuli ommeltua joululahjoja melko paljonkin. Jotenkin tuli jo vähän sellainen ompeluähky ja hetken jo järkeilin synttärihuppariperinteen skippaamista tänä vuonna. Lopulta ompelu tuntui kuitenkin oikein mukavalta, kunhan vain sai ensin piirreltyä kaavat ja leikeltyä kankaat. Se on mielestäni aina kaikkein "työläin" vaihe. Kaavojen piirtely- ja leikkuuvaiheessa kissanpentumme oli juuri niin innokas apuri, kuin ennakkoon aavistelinkin. Katti näyttäisi siis olevan paljon kiinnostuneempi rapisevista kaavapapereista kuin kutimista.

Sinnepäin Ludwigit

 
Aloin neuloa hiukan kiireisellä aikataululla miehelleni joululahjaksi villasukkia. Piti etsiä jokin simppeli ja nopeasti neulottava malli, jossa kuitenkin olisi jokin pieni juju. Mieleen tuki taannoinen Ravelry-poiminta Ludwig-sukista. Ohjetta tähän hätään nyt ei ollut, mutta silmäillen painoin idean mieleen ja ajattelin soveltavani jotain samansuuntaista.

Järkeilin, että idea on simppeli ja helposti sovellettavissa lennosta erilaisille silmukkamäärille. Vaan yllättävän paljon sai laskeskella, miten tuon kuvion saisi asettumaan edes jotenkin symmetrisesti Seiskaveikalle 3,5 nron puikoilla järkevään silmukkamäärään. Varsinaista kirjoneulettahan malliin ei tule, sillä mustat pystyraidat on saatu aikaan silmukan nostoin. Eli periaatteessa sukat on neulottu vain kahden kerroksen väriraidoituksin, jolloin jousto pysyy parempana kuin kirjoneuleessa ja silmukkamäärän pystyi pitämään melko pienenä (52). Pientä silmukkamäärää puolsi knafti aikataulu sekä se, että halusin sukista melko napakat. No eipä siitä sitten samanlainen kuvio tullut kuin esikuvassaan, joka on mitä ilmeisemmin neulottu paljon ohuemmalla langalla ja pienemmin puikoin. Tässä ajassa sai nyt tällaista.

Värimaailman inspiraationa toimi uusi raidallinen kissanpentumme, joka mielellään avusti myös itse neuleprojektissa. Vaikka yllättävän rauhassa kissa antoi langan ja puikkojen olla. Pelkäsin paljon pahempaa hyökkäilemistä. Kissa kyllä tuntuu pitävän puikkojen kilinästä ja hakeutuu usein lähettyville silloin, kun neulon. Parkkeeraa kuitenkin useimmiten vain syliin tai nojatuolin käsinojalle torkkumaan. Kissanpentu on viettänyt ensimmäiset viikkonsa vanhempieni hoidossa ja on mitä ilmeisemmin siis tottunut pienestä pitäen kudinpuikkojen kilinään äitini neuloessa. Vaaleanruskea sävy on itse männynsuomuorakkailla värjäämäni. Sellaisenaan yksinään vähän platku väri, mutta mustan kaverina toimii oikein hyvin.

Kissapyjama

 
Joululoman ensimmäisenä päivänä meille muutti uusi perheenjäsen, lemmikkikissa Bob. Bob on joululahja vanhemmiltani. Heillä on maatilalla useampiakin ulkokissoja, mutta Bob halusi heti pienestä pitäen sisäkissaksi. Syksyn pentuna ulkoilmat alkoivat varmasti käydä viileiksi ja niinpä sisäkissaksi päästyään Bobia ei kummemmin ulkoilut enää kiinnostaneet. Lapset ovat halunneet lemmikkiä jo pitkään ja meillä onkin aiemmin ollut pari kissavanhusta, joskin nyt on vierähtänyt jo useampi vuosi ilman lemmikkejä. Bobin meille muuton pidimme lapsilta salassa aivan loppuun saakka, vaikka Bobia olimmekin toki käyneet mummulassa useita kertoja katsomassa.

Kissanpennun myötä kissa-aihe on syksyn mittaan ollut meillä paljon esillä ja niinpä valikoin tyttären pyjamakankaaksi kissakuvioisen viskoositrikoon.  Housut niin ikään mustaa viskoositrikoota.

Paita on ommeltu Ottobren Rauhaa-kaavalla ((OB 1/2024). Laskeutuvalle viskoositrikoolle Rauhaa-kaava toimi oikein hyvin rennon väljäksi yöpaidaksi. Pyjamahousujen kaavaksi valitsin Ottobren Ralaxed Leopard -joogahousut (OB 6/2022). Muutoin kiva malli, mutta vyötärökaitaleesta sai kaventaa aika reilusti ja jäi siltikin vyötäröltä löysäksi. Ei kuulemma yökkäreissä haittaa. Ohjeessa tosin ohjeistettiin ompelemaan vyötärölle kuminauhan. En halunnut sellaista yökkäreihin laittaa, koska mallissa on korkea vyötärökaitale, jonka ajattelin sellaisenaan riittävän pitämään yökkärit ylhäällä. Kavensin kaitaletta siis jo lähtökotaisesti surutta, mutta olisi saanut kaventaa vieläkin reilummalla kädellä.

Moottoripyöräsukat

Lankoni täytti loppusyksystä 50 vuotta. Lupasin neuloa hänelle 50-vuotislahjaksi toiveidensa mukaiset villasukat, jotka tosin toimitin perille vasta jouluksi. Lankomiehen toiveet olivat aika väljät: mustat/mustahkot. Halusin kuitenkin sukkiin mukaan jotain persoonallista. Mieheni oli bongannut netin syövereistä kuvan moottoripyöräaiheisista sukista ja koska sankari omistaa Harley Davidsonin, päätin mukailla kuvan pohjalta oman versioni harrikkasukista. Valitettavasti alkuperäinen kuvion suunnittelija ei käynyt Pinterest-kuvasta ilmi.

Sukat neulottu Novitan Seiskaveikasta 3,5 nron puikoin. Alunperin ostin mustan kaveriksi astetta tummemman sävyisen harmaaan, mutta projektia aloittaessa totesin kontrastin olevan liian pienen ja niinpä vaihdoin kuvioväriksi keskiharmaan.

Traktoripaita

Poikani on viimeaikoina innostunut kovasti maatalouteen liittyvistä asioista. Hyvä ystävänsä asuu maatilalla ja pelailevat yhdessä usein mm. Farming Simulator -peliä. Itse olen aikanaan myös maatilalla kasvanut ja vaikka vanhempani ovatkin jättäneet maanviljelyksen jo useita vuosia sitten, on kotitilallani edelleen navettarakennukset ja työkoneet olemassa. Kuluneen vuoden aikana papan kanssa onkin tutkittu työkoneita aivan uudella innostuksella. Tilukset ja metsäpalstat on kävelty läpi ja juteltu maanviljelykseen liittyvistä käytännön asioista ja työtavoista. Tähän maatalousinnostukseen liittyen ostin kässämessuilta Lempikankaan kojulta traktoriaiheisen silityskuvan.

Surautin pojalle joululahjaksi perusteepparin (Simply Basic, OB 1/2021), johon kiinnitin etumukseen tuon traktorin kuvan. Olisihan tuon varmasti suoraankin voinut laittaa, mutta näköjään ei tällä kertaa. Ehkäpä otan tulevan vuoden tavoitteeksi opetella kiinnittämään silityskuvan ja ompelumerkit suoraan. Ne kun tuppaavat näköjään aina jotenkin vinksahtavan vinoon, kun  iitä jälkeenpäin tarkastelee. Poika olisi varmasti toivonut joululahjaksi oikeaa traktoria, mutta joutuu nyt tällä kertaa tytyymään pelkkään traktoripaitaan. :D 

Squishmellow-paita

 
Squishmellows-hahmot vetoavat tällä hetkellä kovasti alakouluikäisiin tyttöihin. Kässämessuilla Lempikankaan kojun silityskuvavalikoimasta jäikin käteen Squishmellows-hahmoarkki, josta käytin yhden siskontyttöni joululahjapaitaan. Paidan kaavaksi valitsin tutun Lilla Lumin Ilona-kaavan, josta tein tällä kertaa olkfrillaversion.

Olkafrillojen kanssa olikin hiukan ohjelmaa. Lähinnä omaa huolimattomuuttani. Kangas oli melko ohutta ja ohjeesta poiketen ompelin frillat kaksinkertaisina, sillä en halunnut frillojen reunoihin päärmettä. Ompelin paitaa iltamyöhään hiukan huonossa valossa. Jälkimmäistä frillaa framilonnauhalla poimuttaessa tajusin ommelleeni frillan toisen puolen kankaan nurinpäin. Periaatteessa asia ei varmasti olisi juurikaan haitannut frillan alapinnassa, sillä eron nurja ja etupuolen välillä huomaa ainoastaan kankaan pintastruktuurin hienoisesta erosta. Asia kuitenkin häiritsi itseäni suunnattomasti. Päätin purkaa molemmat frillat. Molemmat sen vuoksi, että toisen frillan uudelleenompelu pienensi frillan kokoa. Onneksi en sentään ollut ehtinyt vielä ommella tuota toista frillaa kiiinni olkasaumaan. 

Toisen puolen frillan poimutus ei ole aivan symmetrisesti. Vaivaa semisti. En kuitenkaan jaksanut enää purkaa, sillä muilta osin hiha istui paikoilleen nätisti. Todennäköisesti asiaa ei välttämättä edes huomaa kukaan muu kuin minä.

Paidan kankaana roosanvärinen Poppanavakan perustrikoo, jota sattui kangaslaatikosta valmiiksi löytymään. Silityskuva-arkille jäi vielä käyttämättä pienempiä hahmoja, joilla voi sitten koristaa tulevaisuudessa kenties muita projekteja. 

Edellisen vuoden kässämessuilta jäi käteen erilaisia ompelumerkkejä. Mielestäni tuo yksisarvismerkin tunnelma sopi tähän paitaan täydellisesti, joten ompelin vielä lopuksi helmaan pienen yksityiskohdan. Ompelujäljeltään ei ole tuon epäsymmetrisen frillapoimutuksen vuoksi aivan priimaa, mutta tulihan tästä silti aika söpö. Eikä ole tuo ompelumerkkikään aivan suorassa. Söpöys antanee anteeksi pari stiblua...

Pipsa Possu -pyjamat

 
Veljentyttöni fanittavat Pipsa Possua ja koska bongasin kädentaitomessuilta Kankaisen kojulta Pipsa Possu -trikoota, ompelin tytöille joululahjoiksi possupyjamat. Metrin palasta riitti paitaosat molempien yöasuihin. Housuja varten kävin ostamassa Jätti-Rätistä possujen väriin sointuvaa pinkkiä trikoota, jota käytin niin ikään paidan resorina. Järkeilin, että metri riittäisi housuosiinkin. No eipä riittänyt piti tehdä uusi reissu kangaskauppaan lisäostoksille. Olisi tullut helpommaksi ja edullisemmaksi ottaa suoraa isompi palanen. Legginseissä olen muistaakseni saanut metrin palasta kahdet housut, mutta eipä riittänytkään näihin pöksyihin.

Paidat on ommeltu vanhalla tutulla Crazy Frog -kaavalla (OB 6/2006), housut surautettu hiemna uudemmalla Pinecone Gnome -kaavalla (OB 6/2022). 

Ompelin paitojen päänteille kaksoisneulalla tikkauksen, joka kiinnitti resorin sauman paidan miehustaan. Etupuolelle puolasin vaaleansiniset langat mutta nurjalle päätin käyttää valkoista alalankaa, sillä kangas on nurjalta vaalea. Huono päätös. Ommel tuntui takkuavan koko ajan. Järkeilin, että kaksoisneulani ei ehkä tykännyt tuosta saumuriompeleen päällä kulkemisesta. Yhden kaksarin sain poikkikin. Laiskuuttani ajattelin surauttaa pyjamapaitojen helmakäänteetkin tuolla vaalealla alalangalla, kun en jaksanut puolata toista vaaleansinistä lankaa. Ompeleen takkuaminen jatkui edelleen. Vasta tuossa vaiheessa lamppu syttyi. Tahiminen pääntien tikkausten kanssa ei johtunutkaan saumurisauman päältä ompelusta, vaan erimerkkisestä alalangasta! Ylälangat olivat Coatsia ja vaalea alalanka Gütermannia. Tiedän koneeni olevan tarkka kaksoisneulan kanssa lankalaaduista (ja neulamerkeistä), mutta molemmat lankamerkit ovat aiemmin toimineet kaksoisneulaompeleella. -Joskaan ei näköjään ristiin! Ommel toimii vain, mikäli ala- ja ylälangat ovat samaa laatua. Kun puolasin alalangaksi Coatsia, koneen temppuilu loppui siihen paikkaan.