70-vuotissukat

 
Alkuvuosi on käsitöiden suhteen ollut melko hiljaiseloa. Laitoin kuitenkin puikoille uudet villasukat, jotka annoin tädilleni 70-vuotislahjaksi. Selailin netistä inspiraatiokuvia erilaisiin kirjoneulesukkiin ja törmäsin vanhaan Neulologinen häiriö -blogin postaukseen, josta sitten ammensin ohjeen sukkiin. Tapani mukaan toki sovelsin tätäkin ohjetta omanlaisekseni.

Viimekertaisista nirkkoreunussukista onkin vierähtänyt aikaa. Muistelin sen olevan jotenkin tuskaisan hidasta nysväämistä, mutta päätin kuitenkin antaa sille uuden mahdollisuuden. Yllätyin positiivisesti, kun tuo luonnistikin lopulta aika nopeasti ja sutjakkaasti. Lieneekö sitten langan ja puikkojen vahvuudella merkitystä, kun nämä sukat neuloin Seiskaveikasta 3,5 nron puikoilla ja ne edelliset nirkkoreunat tein kakkosen puikoilla fingering-vahvuisesta langasta. Vanhaa blogipostausta kurkatessani totesin, että myös nirkkoreunustekniikka oli noissa edellisissä nirkkoreunussukissa erilainen. Neulologinen häiriö -blogin ohjeistus oli jotenkin suoraviivaisempi. Tuo Drops-designin nirkkoreunusohje saattaa olla hitusen huomaamattomampi nurjalta, mutta kukapa tuota nurjaa puolta kovinkaan tarkoin tiirailee.

Alkuperäisen ohjeen kukkakuviointi pelikuvavärein on hauska, mutta en halunnut sukista aivan noin pitkävartisia ja rehellisyyden nimissä epäilin myös tehostevärin langan riittävyyttä, joten karsin toisen kukkakuvion pois. Sukkien tummanharmaan pohjavärin kanssa sointui kivasti yhteen yksinään hiukan haljakka vanha lupiinivärjäyksen jälkiväri. Aikanaan hain noita vaaleita värisävyjä Kalevala-peittoihin (joita olen virkannut itse värjäämistäni langoista nyt jo kolme). Hailakka mintunvihertävä väri on Kalevala-peittoprojekteista yli jäänyt nössäkkä. Itse asiassa sukissa on kahtakin eri värierää, sillä kukkaosio ja i-cord-nauha on neulottu samasta sävystä ja alempi raidoitus hieman harmahtavammalla vihertävän sävyllä. Samaisista Kaleva-peittoprojekteista yli jääneitä lupiinivärjäyksiäni sekin.

Tunika itse valitusta kuosista

 

Tyttäreni on kokenut kasvupyrähdyksen ja monet lempitunikoista on käynyt auttamattomasti pieniksi. Tai ovat alkujaan olleet tunikamallisisa, mutta ovat pikkuhiljaa muuttuneet enemmän paidoiksi kuin tunikoiksi. Mutta vaikka tunikamallissa helma antaisikin anteeksi kasvupyrähdystä, jäävät niissä hihat auttamattomasti lyhyiksi. Vanhoista lempivaatteista luopuminen ottaa kuitenkin joskus koville. Lupasin ommella uuden samanlaisen tunikan itse valitsemastaan kankaasta.

Neiti valitsi kässämessuilta kankaaksi Versonpuodin joustocollarin. Valitettavasti kuosin nimestä ei ole hajuakaan. En löytänyt kyseistä kuosia enää postausta kirjoittaessani Versonpuodin sivuilta. Lupaus samanlaisen tunikan ompelusta pieneksi jääneen tilalle osoittautui sekin mutkikkaammaksi kuin oletin. Tyttö oli nimittäin kasvanut ulos Paapiin Kaavakirja lapsille -kirjan mitoituksista, jotka päättyivät kokoon 140. Kaavoja selaillessa päätin sitten soveltaa jotain vähän samantapaista, joskin suunnitelma vähän muotoutui  matkan varrella. 

Leikkelin kankaan aluksi A-linjaiseksi Siiri-tunikan tavoin. Lopulta päädyimme kuitenkin yhteistuumin tuollaiseen pidempään paitaan, jossa on alhaalla alaresori. Olin leikannut alunperinkin helman sen verran pitkänä, että lyhensin helmaa roimasti ja lyhensin pois leikatusta siivusta helmaresorin.

Klainarihuppari

Perinteitä kunnioittaen ompelin tänäkin vuonna kummipojalle synttärilahjaksi hupparin. Klainarikangas on valittu syksyn kässämessuilta Kankaisen kojulta. Pitkään pohdin tummansinisen ja oranssin vaihtoehdon välillä, mutta lopulta oranssi pohjaväri näytti jotenkin pirteämmältä. Mielestäni sopii pienen pojan huppariin oikein kivasti.

Kirjaimellisesti kaavoihin kangistuen valitsin kaavaksi saman kuin viime vuodenkin synttärihuppariin eli Ottobren Safari wildsin (OB 1/2019) (tosin isommassa koossa). Alkuperäinen kaava on vetoketjullinen malli, mutta tähän hätään ei nyt ollut sopivanmittaista ja -väristä takkihupparia, joten viimevuotiseen tapaan modasin kaavan perushuppariksi.

Joulun alla tuli ommeltua joululahjoja melko paljonkin. Jotenkin tuli jo vähän sellainen ompeluähky ja hetken jo järkeilin synttärihuppariperinteen skippaamista tänä vuonna. Lopulta ompelu tuntui kuitenkin oikein mukavalta, kunhan vain sai ensin piirreltyä kaavat ja leikeltyä kankaat. Se on mielestäni aina kaikkein "työläin" vaihe. Kaavojen piirtely- ja leikkuuvaiheessa kissanpentumme oli juuri niin innokas apuri, kuin ennakkoon aavistelinkin. Katti näyttäisi siis olevan paljon kiinnostuneempi rapisevista kaavapapereista kuin kutimista.

Sinnepäin Ludwigit

 
Aloin neuloa hiukan kiireisellä aikataululla miehelleni joululahjaksi villasukkia. Piti etsiä jokin simppeli ja nopeasti neulottava malli, jossa kuitenkin olisi jokin pieni juju. Mieleen tuki taannoinen Ravelry-poiminta Ludwig-sukista. Ohjetta tähän hätään nyt ei ollut, mutta silmäillen painoin idean mieleen ja ajattelin soveltavani jotain samansuuntaista.

Järkeilin, että idea on simppeli ja helposti sovellettavissa lennosta erilaisille silmukkamäärille. Vaan yllättävän paljon sai laskeskella, miten tuon kuvion saisi asettumaan edes jotenkin symmetrisesti Seiskaveikalle 3,5 nron puikoilla järkevään silmukkamäärään. Varsinaista kirjoneulettahan malliin ei tule, sillä mustat pystyraidat on saatu aikaan silmukan nostoin. Eli periaatteessa sukat on neulottu vain kahden kerroksen väriraidoituksin, jolloin jousto pysyy parempana kuin kirjoneuleessa ja silmukkamäärän pystyi pitämään melko pienenä (52). Pientä silmukkamäärää puolsi knafti aikataulu sekä se, että halusin sukista melko napakat. No eipä siitä sitten samanlainen kuvio tullut kuin esikuvassaan, joka on mitä ilmeisemmin neulottu paljon ohuemmalla langalla ja pienemmin puikoin. Tässä ajassa sai nyt tällaista.

Värimaailman inspiraationa toimi uusi raidallinen kissanpentumme, joka mielellään avusti myös itse neuleprojektissa. Vaikka yllättävän rauhassa kissa antoi langan ja puikkojen olla. Pelkäsin paljon pahempaa hyökkäilemistä. Kissa kyllä tuntuu pitävän puikkojen kilinästä ja hakeutuu usein lähettyville silloin, kun neulon. Parkkeeraa kuitenkin useimmiten vain syliin tai nojatuolin käsinojalle torkkumaan. Kissanpentu on viettänyt ensimmäiset viikkonsa vanhempieni hoidossa ja on mitä ilmeisemmin siis tottunut pienestä pitäen kudinpuikkojen kilinään äitini neuloessa. Vaaleanruskea sävy on itse männynsuomuorakkailla värjäämäni. Sellaisenaan yksinään vähän platku väri, mutta mustan kaverina toimii oikein hyvin.

Kissapyjama

 
Joululoman ensimmäisenä päivänä meille muutti uusi perheenjäsen, lemmikkikissa Bob. Bob on joululahja vanhemmiltani. Heillä on maatilalla useampiakin ulkokissoja, mutta Bob halusi heti pienestä pitäen sisäkissaksi. Syksyn pentuna ulkoilmat alkoivat varmasti käydä viileiksi ja niinpä sisäkissaksi päästyään Bobia ei kummemmin ulkoilut enää kiinnostaneet. Lapset ovat halunneet lemmikkiä jo pitkään ja meillä onkin aiemmin ollut pari kissavanhusta, joskin nyt on vierähtänyt jo useampi vuosi ilman lemmikkejä. Bobin meille muuton pidimme lapsilta salassa aivan loppuun saakka, vaikka Bobia olimmekin toki käyneet mummulassa useita kertoja katsomassa.

Kissanpennun myötä kissa-aihe on syksyn mittaan ollut meillä paljon esillä ja niinpä valikoin tyttären pyjamakankaaksi kissakuvioisen viskoositrikoon.  Housut niin ikään mustaa viskoositrikoota.

Paita on ommeltu Ottobren Rauhaa-kaavalla ((OB 1/2024). Laskeutuvalle viskoositrikoolle Rauhaa-kaava toimi oikein hyvin rennon väljäksi yöpaidaksi. Pyjamahousujen kaavaksi valitsin Ottobren Ralaxed Leopard -joogahousut (OB 6/2022). Muutoin kiva malli, mutta vyötärökaitaleesta sai kaventaa aika reilusti ja jäi siltikin vyötäröltä löysäksi. Ei kuulemma yökkäreissä haittaa. Ohjeessa tosin ohjeistettiin ompelemaan vyötärölle kuminauhan. En halunnut sellaista yökkäreihin laittaa, koska mallissa on korkea vyötärökaitale, jonka ajattelin sellaisenaan riittävän pitämään yökkärit ylhäällä. Kavensin kaitaletta siis jo lähtökotaisesti surutta, mutta olisi saanut kaventaa vieläkin reilummalla kädellä.

Moottoripyöräsukat

Lankoni täytti loppusyksystä 50 vuotta. Lupasin neuloa hänelle 50-vuotislahjaksi toiveidensa mukaiset villasukat, jotka tosin toimitin perille vasta jouluksi. Lankomiehen toiveet olivat aika väljät: mustat/mustahkot. Halusin kuitenkin sukkiin mukaan jotain persoonallista. Mieheni oli bongannut netin syövereistä kuvan moottoripyöräaiheisista sukista ja koska sankari omistaa Harley Davidsonin, päätin mukailla kuvan pohjalta oman versioni harrikkasukista. Valitettavasti alkuperäinen kuvion suunnittelija ei käynyt Pinterest-kuvasta ilmi.

Sukat neulottu Novitan Seiskaveikasta 3,5 nron puikoin. Alunperin ostin mustan kaveriksi astetta tummemman sävyisen harmaaan, mutta projektia aloittaessa totesin kontrastin olevan liian pienen ja niinpä vaihdoin kuvioväriksi keskiharmaan.

Traktoripaita

Poikani on viimeaikoina innostunut kovasti maatalouteen liittyvistä asioista. Hyvä ystävänsä asuu maatilalla ja pelailevat yhdessä usein mm. Farming Simulator -peliä. Itse olen aikanaan myös maatilalla kasvanut ja vaikka vanhempani ovatkin jättäneet maanviljelyksen jo useita vuosia sitten, on kotitilallani edelleen navettarakennukset ja työkoneet olemassa. Kuluneen vuoden aikana papan kanssa onkin tutkittu työkoneita aivan uudella innostuksella. Tilukset ja metsäpalstat on kävelty läpi ja juteltu maanviljelykseen liittyvistä käytännön asioista ja työtavoista. Tähän maatalousinnostukseen liittyen ostin kässämessuilta Lempikankaan kojulta traktoriaiheisen silityskuvan.

Surautin pojalle joululahjaksi perusteepparin (Simply Basic, OB 1/2021), johon kiinnitin etumukseen tuon traktorin kuvan. Olisihan tuon varmasti suoraankin voinut laittaa, mutta näköjään ei tällä kertaa. Ehkäpä otan tulevan vuoden tavoitteeksi opetella kiinnittämään silityskuvan ja ompelumerkit suoraan. Ne kun tuppaavat näköjään aina jotenkin vinksahtavan vinoon, kun  iitä jälkeenpäin tarkastelee. Poika olisi varmasti toivonut joululahjaksi oikeaa traktoria, mutta joutuu nyt tällä kertaa tytyymään pelkkään traktoripaitaan. :D