Kurahanskojen alle tarvittiin villatumput. Lapasten teko ei ole
oikein erikoisalaani. Ei ole ollut tarvetta, sillä äitini on
erikoistunut kuviolapasten neulomiseen. Äidiltä on yleensä tullut
kuviolapaset koko suvulle. Lasten koot olivat kuitenkin äitinikin
varastoista kortilla, joten lapaset oli siis tehtävä.
Ohjetta en viitsinyt lähteä etsimään, vaan perinteiseen tapaani aloin
itse soveltamaan, ei kai lapasten teko nyt niin monimutkaista voinut
olla? Ei se olekaan, jos pysähtyy edes hetkeksi järkeilemään. Siinä
vaiheessa kun ihastelin valmiita tuotoksiani, tajusin tehneeni kaksi
saman käden lapastaa! Jei... Hetken mietin, josko tekisin vielä
kolmannen, niin olisi jo valmiiksi varapari sille hukkaan menevälle
tumpulle. Mutta sitten taas... murphyn lain mukaan se hukkaan menevä
lapanen olisi kuitenkin juuri sen käden lapanen, johon olisi vain yksi
tumppu. Äh, päädyin purkamaan toisesta lapasesta kärjen ja neulomaan
tuon huipun uudelleen.
Aluksi niistä piti tulla vain tällaiset yksinkertaiset. Eikä niissäkään varsinaisesti mitään vikaa ollut, paitsi että äitini tekemien kuviolapasten jälkeen olivat vain tavattoman tylsät...
Sitten muistin nähneeni joskus Ravelryssä sellaiset söpöt
pesukarhulapaset. Peukku oli sopivasti raidallinen näissäkin, joten voisihan näitä koittaa tuunata jälkipistoin. Otin ruutupaperia ja aloin luonnostella pesukarhun naamaa.
Ja siitä se sitten lähti...
...Paitsi että pakollinen virhe mahtui näihinkin. Tässä vaiheessa huomasin toisessa silmässä olevan laskuvirheen. Pah. Purkuun.
Lankana Novitan seiskaveikka. Puikot nro 3,5. Lapanen neulottu 32 silmukalla. Muuten tuli ihan ok, mutta tuo peukun alkamiskohdan ja resorin väli voisi olla hieman lyhempikin. Ensi kerralla sitten...