Vappupallonväriset housut

 Aloitellessani Opettelen ompelemaan -projektia käsiini tarttui pilkkahintaan kirpputorilta isohko palanen vaaleanpunaista collegekangasta. Jotenkin tuo collegekangas on sittemmin jäänyt kuitenkin unohduksiin ullakon perukoille. Joku aika sitten meille muutti 25-vuotias Husse-vanhus. Edellisen kerran olin saumuroinut ehkä 15 vuotta sitten. Opiskeluaikojen tekstiilityön demot eivät ole jääneet mieleeni niinä kultaisimpina muistoina ja etenkin saumuroinnin kanssa muistan tunaroineeni. Niinpä otin privaattioppitunteja saumuroinnin saloihin tyttäreni kummitädiltä. Harjoituskappaleeksi päätin toteuttaa tyttärelle housut tuosta vaaleanpunaisesta collegekankaasta.

Aika retroa joustamatonta on tuo collegekangas, housujen malli sai siis olla väljähkö. Lahkeiden pituuskin jäi hieman reiluksi. Kaavat on muokattu vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä. Alkuperäisiä kaavoja joutui kaventamaan ja lyhentämään aika tavalla, jotta housut istuivat neidille.

Harjoitushousujen jälkeen uskaltaudun ehkä saumuroimaan lähiaikoina kalliimpaakin kangasta. Ennen sitä hankintalistalle nousee kuitenkin hyvät lastenvaatekaavat. Tuota vappupallonväristä collegekangasta toki jäi varastoihin sen verran, että siitä riittäisi materiaalia vielä muutamaan muuhunkin projektiin. Tai sitten niiden omien kaavojen säveltämiseen...

Hussevanhus toimi kyllä hienosti. Säätöjen kanssa toki on noviisilla varmasti vielä opettelemista, mutta tekemällä kai siihenkin oppii.

Huppariliivi

Syksyllä aloin tekemään pojalleni hihatonta hupparia Zoe Halsteadin Neulo ja juovuta lapselle -kirjasta. Käyttämäni lanka oli paksumpaa kuin ohjeessa, jouduin siis soveltamaan silmukkamääriä aika tavalla. Projekti onkin venynyt ja vanunut koko talven, kun silmukkamäärien muuntaminen alkoi tympiä. Lopulta päädyin soveltamaan mallia aika vapaasti "tämä näyttäisi ihan hyvältä mittasuhteelta -periaatteella". Onneksi tein jo alunperinkin reilunkokoista liiviä, koska aavistelin, että projekti saattaisi venyä. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Taitaa olla lämmin liivi kesällä pidettäväksi, mutta mahtuu varmasti vielä syksyn viiletessäkin.

Edellistalvena tein samaisesta kirjasta tällaisen täysvillaisen dinosaurushupparin, joka on ollut kovalla käytöllä siitä lähtien. Nykyisen projektini aikana poikani on käynyt aina vähän väliä selailemassa myös tuota kirjaa. Mallihuppari on toteutettu raidallisena ja viime metreille asti poikani odotti myös niiden raitojen ilmestymistä tähän huppariin... Seuraavaksi projektikseni hän nimesikin kirjasta pääkallokuvioisen huovutetun merirosvohatun. Ehkä joskus... Kompromissinä päädyin virkkaamaan taskun etumukseen tuollaisen merirosvopääkallon.

Hupparin omistaja itse ei ollut vain kovin innokas poseeraamaan mallikuvissani. Pikkusiskonsa oli tätäkin innokkaampi. Omatoimisesti neiti puki hupparin päälleen ja viiletti sitten pitkin huushollia huutaen iloisesti "Robotti!!!". Kai tuo pääkallo robotistakin menee...

Hupun päädyin tekemään lopulta aivan omalla tyylilläni poimimalla silmukat pääntien reunasta. Ihan ok lopputulos. Joskin lanka on akryyliä, joten nähtäväksi jää miten nopeasti liivi nukkaantuu käytössä.

Lanka Novitan Siiri. Puikot nro 4. Lankaa kului projektiin vajaat kolme kerää.

Takkikortti

Se tunne, kun on jättänyt taas asiat viime tinkaan. Kiireellä pitäisi saada aikaiseksi rippikortti nuorelle miehelle. Pikainen hakutulos netin syövereihin ja rippikortti-ideoihin tuotti tulokseksi vain tylsiä, ankeita tai ylihörhelöisiä malleja. Jossain muistin kuitenkin nähneeni sellaisen puvuntakkikortin. Askartelukaapista löytyi hieman metallinhohtoista sinistä kartonkia, siitä siis ideaa soveltamaan.

Kartonginpalanen ei ollut järin iso, joten kortistakaan ei kovin isoa saisi tehtyä. Muistilehtiöstä repäistystä palasesta taittelin ensin testiversion kortin mittasuhteista. Lopulta päädyin mittoihin 10 cm x 9 cm. Tuonkokoiseen korttiin tarvittiin suorakaiteenmuotoinen palanen mitoiltaan 10 cm x 20 cm.

Viivaimen avulla käänsin kummastakin reunasta taitokset sisään takin etumukseksi. Sen jälkeen taitoin viisteisesti kortin yläreunat ulospäin takin kauluksiksi. Lopuksi leikkasin kauluksien yläreunoihin vielä pienet neliöt antamaan ilmettä kauluksiin.

Kortin sisäpintaan liimasin valkoisen paperin, johon voisi onnittelut kirjoittaa. Yläreunaan vielä rusetti ja takin etumukseen nappi. Helppo ja nopea kortti. Tällaisia voisi toteuttaa vaikka ensi syksynä oppilaiden kanssa isänpäiväkorteiksi.