Lontoo-tunika

Isoveli sai oman Lontoo-paitansa jo aiemmin, pikkusiskon Lontoo-tunika on sen sijaan jäänyt odottamaan ompeluvuoroaan. Viimein sain sen valmiiksi.

Nyt voikin sitten samistella isoveljen kanssa.

Kaava mukailtu vanhasta tunikamekosta.

Kruunukortti

Näen pitkästä aikaa hyvän ystäväni. Tyttärensä täyttää ihan pian 6 vuotta! Ajattelin, että viemme samalla tyttärelle pienen synttärilahjan. Ja olihan siihen korttikin tehtävä. Mutta millaisista jutuista kuusivuotiaat tytöt pitävät? Vaaleanpunaisesta, prinsessoista ja blingblingeistä kai... Tuli ajatus sellaisesta kruunukortista.

Jostain syystä lapsuudesta tutut ristipistotyöt ovat alkaneet taas kiehtoa minua. Ei niinkään sellaiset perinteiset liinat, vaan ennemminkin modernimpi versio ristipistoista. Sellaiset isot ristipistoin koristellut rahit, isoista reikälevyistä tehdyt sisustustaulut tai suoraan seinälle maalatut ristipistokuviot... Sellaiset mitä näkee aina välillä sisustuslehdissä. Mitään sellaista en ole saanut toteutukseen asti. Päätin aloittaa ristipistoilun  paljon, paljon pienemmällä projektilla.

Piirsin ensin ruutupaperille kaavion kruunusta. Leikkasin ohuesta puuvillakankaasta sopivankokoisen tilkun (varastoista kun ei löytynyt tähän hätään mitään varsinaista kirjailukangasta). Kangas oli niin ohut, että kuvion pystyi jäljentämään ruutupaperilta kankaan läpi. Kirjailin kangastilkkuun ensin kruunun. Sen jälkeen kiinnitin kangastilkun ristipistoin pahvikorttiin kiinni. Jos ristipistoista jo sinänsä tulikin lapsuus mieleen, tästä pahviin kirjailusta vasta tulikin! Sellainen tuttu rahina, joka syntyy langan hangatessa pahvia. Tunsin melkein itsenikin jälleen kuusivuotiaaksi, suunnilleen sen ikäisenä aloittelin kai käsityöharrastustani pahvisilla ompelukuvilla. Mikähän niiden oikea nimi on? Saakohan niitä vielä jostain? Kirjaillessa istuin hiekkalaatikon reunalla, katselin samalla lasten leikkejä ja fiilistelin omia lapsuusmuistojani. Voi kai kesäpäivän hullumminkin käyttää. :)

Ötökkäpaita

Jo keväällä tilaamastani Majapuun paketista tupsahti turkoosia ötökkätrikoota. Tuolloin ei ollut sopivan keltaista resoria kaula-aukon kanttaukseen ja paidan ompelu jäi. Vihdoin sain paidan toteutukseen.

Kaula-aukon kanttauksen takia projekti alunperin venähti. Tuo kaula-aukon kanttaus osoittautuikin tämän paidan varsinaiseksi murheen kryyniksi. Löytämäni sinapinkeltainen resori olikin ihan köpöä. Jotenkin ajatus resorina myytävästä kankaasta tuo mieleen joustavuuden. Tämäpä ei liiemmin joustanutkaan. Kaula-aukko meni kertaalleen purkuun, sillä resorikanttaus ei venynyt niin paljoa, että paidan olisi saanut puettua. Aavistuksen suurensin kaula-aukkoa. Suurensin suhdelukua myös resorin pituudessa. Tällä kertaa älysin sentään testata rinkulaa pojan päähän ennen kuin ompelen sen kaula-aukkoon kiinni. Ei mennyt päästä läpi edelleenkään. Lopulta jouduin leikkaamaan resorista lähes kaula-aukon pituisen rinkulan, jotta sain pääntien sujuvasti kulkemaan. Sitten jännitinkin, onko lopputulos lörppäkaulus. Tasona ehkä aavistuksen kupristaa, mutta päällä näyttää lopulta ihan nätiltä, joten en purkanut enää toista kertaa.

Ainakin paita oli saajalleen mieluinen. Ötökkäpaidassa olikin hyvä mennä ulos puutarhahommiin ja oikeita ötököitä bongailemaan. Yksi sellainen oli eksynyt vesilelujen sekaan uimaan. Pelastimme kimalaisen "merihädästä".

Tilkkusäkki

Onkohan ihmisen hamstraamistarpeella mitään rajaa? Nähtävästi ei, ainakaan minun sukugeeneilläni. Löysin vasta vähän aikaa sitten Hellapuun. Hyvinpä tunnen kotikaupunkini kun nyt vasta tajusin tällaisen liikkeen olemassaolon. Aivan ihana pikku puoti Vanhassa Raumassa. Todella herkullisilla kuoseilla ja väreillä varustettuja käsityönä tehtyjä vaatteita niin lapsille kuin naisillekin. Aina silloin tällöin puoti laittaa pengottavaksi tilkkulaatikon, josta voi kympillä koota itselleen tilkkusäkin periaatteella ota niin paljon kuin kassiin saat sullottua. Tänään minä olin penkomassa.

Eri kokoista ja muotoista ja väristä ja kuviollista tilkkua kassiin sai sullottua aika paljon. Ja mitäköhän näistä sitten teen? Jaa-a... Ehkä niistä tulee aplikointeja, taskuja, t-paidan hihoja, nuken vaatteita, hiuspantoja... Jää nähtäväksi.

Maidoton raparperijäätelö

 Sikäli kun blogini on käsityöaiheinen, seuraava postaukseni menee ehkä vähän aihepiirin sivuun, mutta allergiaperheen äitinä tiedän haasteet löytää erikoisruokavalioon sopivia herkkuja. Ja jos tästä vinkistä on iloa jonkun allergia-arkeen, niin hyvä niin.

Matkailu avartaa. Vaikka sitten niinkin lähelle kuin tuttuihin naapurimaihimme. Ei tarvitse mennä Ruotsia pidemmälle, kun huomaa, että valikoima erityisruokavalioon soveltuvista tuotteista kapenee huimasti. Tanskassa jo laktoosittomiakin tuotteita sai etsiä kissojen ja koirien kanssa, maidottomista sitten puhumattakaan. Paluu kotoiseen Suomeen innosti soveltamaan uutta jäätelöreseptiä, kun kaupan hyllyillä oli taas mistä valita korvaavia tuotteita maitovalmisteille.

Alkukesällä sain äidiltäni reseptin kotitekoiseen raparperijäätelöön (toukokuun et-lehti, 10/15). Testattuani reseptiä totesin jäätelön varsin herkulliseksi. Päätin kokeilla soveltaa reseptiä maidottomaan muotoon, jotta 2-vuotiaammekin pääsee maistelemaan kesäistä herkkua.

Valmistus kannattaa aloittaa raparperihillosta. Keitä kuorittuja ja pilkottuja raparperin paloja sokerin kanssa. Suhde 1 dl sokeria puolta litraa raparperin paloja kohden. Kattilaan lisäsin alkuvaiheessa pienen tilkan vettä, jotta mössö ei pala pohjaan. Sose on valmista, kun raparperit ovat pehmeitä. Halutessaan mukaan voi laittaa ripauksen kardemummaa. Sileämmän lopputuloksen saa, jos survaisee vielä lopuksi muutaman pyöräytyksen sauvasekoittimella. Makuasia, itse jätin hillon hieman karkeammaksi, että mukaan tulee "sattumiakin".

Jäätelömassan valmistus itsessään on yksinkertaista. Jäädytyksessä parhaaseen lopputulokseen pääsee, jos omistaa jäätelökoneen, mutta jos ei ole turhan tarkka jätskin rakenteesta, herkun valmistus onnistuu pienellä viitseliäisyydellä ilmankin (sekoittaa massaa muutaman kerran jäätymisen aikana).

Jätskimassaan vaahdotetaan 2 dl vispautuvaa soijavalmistetta kermavaahdon korvikkeena (itse käytin Alpro Vispiä). Soijavaahtoon sekoitetaan 2 dl maustamatonta "soijajogurttivalmistetta" (korvaa turkkilaisen jogurtin), ½ dl sokeria ja 1 tl vanilijasokeria. Lopuksi oman maun mukaan hyvin jäähdytettyä raparperihilloa. Pyöräytin massaa jäätelökoneessa (kahdessa erässä) n. 10 - 15 min.

Jätski on valmista hetikin nautittavaksi, mutta parhaiten siitä sai muotoiltua palloja, kun antoi massan jähmettyä vielä 1-2 tuntia pakkasessa. Säilyyhän tuo pidempäänkin pakkasessa, mutta jo seuraavana päivänä massa on jämähtänyt sen verran kovaksi, että pallojen muotoilun sijaan annokset kannattaa pilkkoa veitsellä. Ohjeesta riittää annokset neljälle.

Ainakin minun makuuni tämä jätski peittosi vastaavat kaupan valmisteet. Raparperin tuoma pieni kirpeys peittää mukavasti tuota soijavalmisteille tunnusomaista "sivumakua". Tai tiedä sitten onko se sivumaku, maitotuotteisiin tottuneelle hieman erilainen vivahde kuitenkin. Mutta vallan mainio resepti tämä on siis alkuperäisenä et-lehden maidollisena versionakin. :)

Raparperin paras sesonki alkaa olemaan jo ohi, mutta reseptiin innostuttuani keittelin vielä muutaman purkillisen raparperihilloa talven varalle. :)

Neulottu tuubihuivi

Keväällä Tallinnan reissulta ostin Karnaluksilta limenvihreää puuvillasekoitelankaa. Ajatuksena oli tehdä siitä huivi. Alunperin piti tulla ihan toisenlainen huivi, mutta lanka ja minä emme olleet oikein yhteisymmärryksessä mallista. Aloittamaani malliin lanka ei asettunut ollenkaan. Kun olin pari testitilkkua purkanut erilaisia pintakuvioita, joihin tätä lankaa en saanut toimimaan, päätin lopulta tehdä jotain hyvin yksinkertaista. Ravelryssä to do -listalla on jo hyvän aikaa ollut Katharina Nopp'n wurm-pipo. Samalla idealla saisi modifioitua myös huivin. Lopputuloksena syntyi pirteänvärinen kaalimatohuivi. :)

Jostain syystä tästä langasta oli tavattoman vaikeaa saada tasaista neulepintaa. Eikä tuo lopputulos nyt täysin tasainen ole tässä oikean ja nurjan vuorottelussakaan. Tällainen tästä nyt kuitenkin tuli. Josko sillä saisi pientä väripilkahdusta asusteisiin kuitenkin, vaikkei työn jälki täysin miellytäkään.

Lankaa kului 150g. Enempää ei ollut. Olisihan tuossa voinut olla vielä vaikka kolmaskin kieppi kaulan ympäri, niin olisi ollut hieman muhkeampi, mutta lanka riitti nyt kahteen kieppiin. Neuloin huivin suljettuna neuleena 300 silmukalla. Muutaman sentin huivia neulottuani huomasin työn olevan kierteellä. Olkoon. Ei kai se tässä huivissa niin haittaa, kun kaulaan kietaistessa menee kierteelle joka tapauksessa.

 Malli oli sopivan yksinkertainen automatkoilla neulottavaksi. Huivi valmistuikin Öölannin saarella parin viikon asuntoautoilukiertueellamme matkalla Ruotsin ja Tanskan halki Legolandiin. Kuva Öölannin pohjoisosasta kalkkikivimuodostelmilta.

Lankana OnLinen Linie 164 Java. Pyöröpuikot nro 3.

Kuteista koriksi

Ostin Molla Millsin Virkkuri kirjan. Innostuin. Etenkin kuviovirkkauksesta, sitä kun en ollut koskaan kokeillut.

Innostuksissani kävin ostamassa kahta eri väristä trikookudetta. Ajatuksena oli virkata niistä kuviovirkkauskokeiluna kori eteisen hattuhyllylle. Kori tuli, mutta ei kuviovirkkauksella eikä siihen tarkoitukseen, mihin alunperin ajattelin. Visio tyssäsi kahteenkin seikkaan. Vaikka mielestäni yritin valikoida suunnilleen samanpaksuiset kuteet, oli musta kude silti paksumpaa ja tönkömpää. Yhdessä harmaan kuteen kanssa jälki ei ollut tasaista. Se siitä kuviokokeilusta. Mutta voisihan sitä silti tehdä hattuhyllylle korin yksivärisenä. Paitsi että ei. Virkattuani pohjan haluamaani kokoon, totesin, että korista tulisi tuossa koossa aivan liian lötkö. Eikä kudekaan yksinään olisi riittänyt siihen kokoon. Että se siitä sitten...

Jonkun korin päätin silti tehdä. Edes sitten pienemmän. Halusin ainakin kokeilla tuota kirjassa vinkattua kikkaa, miten saada pohjan ja reunan taitteesta kulmikkaan ja jämäkän. Yksinkertaista ja fiksua, mutta eipä ole tullut itsellä mieleen.

 Virkkuukoukun koko nro 9.

Vielä ei tosin korin käyttötarkoitus ole täysin selvillä. Ehkä se toimii säilytyskorina kuteille. Tai keskeneräisille projekteille.

Mutta halusin minä vähän sitä kuviovirkkaustakin kokeilla. Tuli ajatus sellaisesta mustavalkoisesta muumikuvioisesta kassista vaikkapa sitten lasten tarhavaatteiden kuljetukseen. Aluksi ruutupaperille hahmotelma muumihahmosta ja varastoista penkomaan puuvillalankoja. Ei taaskaan täysin samanpaksuisia mustaa ja valkoista, mutta en malttanut olla edes kokeilematta. Tuntuu toimivan. Paitsi että kun näistä langoista musta on ohuempaa kuin valkoinen, niin valkoinen paistaa jonkin verran läpi tuolla sisällä kuljetettuna. Purkuun menee vielä tämäkin testiversio, mutta jahka saan käytyä ostamassa samanpaksuiset langat, niin ehkä sitten tuo muumilaukkukin lähtee oikeasti toteutukseen. Kokeilutilkkua aloitin tasona, kassi kannattaisi varmaan virkata putkilona suoraan...