Syyslomalla sain vihdoin kaivettua esiin saumurin. Pitkästä aikaa ompelin jotain itselleni. Keväästä asti tuo Majapuulta tilattu Milona Sadekallion suunnittelema camee-kangas on odottanut leikkaamistaan, lopulta pääsi toteutukseen asti.
Nyt syksyllä on tullut enemmän kalisteltua sukkapuikkoja kuin ommeltua. Jotenkin tuo kudin on edelleen itselleni se tutumpi ja turvallisempi työpari. Jotain kun kutimen kanssa ryssii, sen voi aina purkaa ja tehdä uudelleen. Sakset ovat armottomammat. Ompelemisessa tuo palojen leikkaaminen tuntuu olevan se työläin, tai ainakin jännittävin vaihe. Pitäisi varmaan inspiraation tullen leikellä heti kerralla useammankin vaatekappaleen palaset, kun kankaat tuntuvat jumittuvan laatikkoon sen vuoksi, etten saa niitä leikeltyä.
Muokkasin kaavan hyvin istuvasta kolmeneljäsosahihaisesta mekostani. Ehkä vähän liiankin reilut saumanvarat tuli jätettyä, sillä mekosta tuli hieman alkuperäistä malliaan väljempi, mutta suht hyvin istuu näinkin. Kangas on ihanan pehmeää, mutta silti napakkaa luomutrikoota. Pääntietä pähkäilin pitkään. Alavaraa en ole koskaan ommellut ja sellaisen tekeminen ilman ohjetta alkoi jännittää. Päädyin sitten lopulta kanttaamaan turvallisesti valkoisella resorikaitaleella. Olisi kai tuosta mekon kankaastakin voinut kanttauksen tehdä, mutta nyt tuli tällainen. Arkikäyttöön työvaatteeksi tämä nyt on lähinnä tarkoitettu, joten kai tuo resorikanttaus kaula-aukossa on ihan ok.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti