Huuruhamsterit

Joulusuklaiden sijaan kääräisin tänä vuonna pikku paketteihin itse ommeltuja huuruhamstereita. Pussukat on täytetty silikageelillä ja niiden tarkoitus on imeä autoon kertyvää kosteutta estäen lasien sisäpinnan huurustumista. Sain idean pussukoiden tekoon Ompeluelämää-ryhmässä, jossa joku oli tehnyt näitä tarhan tädeille joululahjoiksi. Idea tuli sen verran viime tingassa, että tuotteen omakohtainen testaaminen jäi tällä kertaa tekemättä, mutta useammallakin "äijäpalstalla" kerrottiin niksin toimivan. "Äijäpalstoilla" toteutustapa tosin oli paljon äijämäisempi: niissä vinkattiin täyttämään sukka kissanhiekalla. Käsittääkseni täytteeksi ei kelpaa mikä tahansa kissanhiekka, vaan tulee olla nimen omaan tuollaista silikageelihiekkaa.

Silikageelipussukoiden ympärille askartelin eri värisistä kartongeista vyötteet, joihin kirjoitin "käyttöohjeet". Rusettimaiseksi kiristettynä näistä tuli oikeastaan aika söpöjä. :) Toivottavasti myös toimivat.

Lampaantuoksuiset tohvelit

Vierailin joulun alla Ali-Unkin lammastilalla, jonka tilapuodista ostin vyyhdin tummanharmaata hahtuvalankaa. Lampaantuoksuisesta langasta loin vitosen puikoille 40 silmukkaa. Neuloin ainaoikeaa silmämääräisesti sopivanpituiselta näyttävät suorakaiteenmuotoiset palaset. Kärjessä neuloin kertaalleen kaikki silmukat 2 yhteen, jolloin silmukkamääräksi kaventui 20. Neuloin pari välikerrosta ja taas kaikki silmukat 2 yhteen, jolloin pyöröpuikoille jäi 10 silmukkaa. Vedin langan läpi lopuista silmukoista ja kiristin kärjen suppuun. Lopuksi ompelin käsin saumat päältä sekä kantapäiden takaa. Viimeistelyn suoritti pesukone. Konehuovutin tossut 40 asteessa.

Tilapuodista ostettu lanka tuntui käsiin hieman vahapintaiselta. Tossuista lähti pestessä myös aika paljon irtokarvaa muuhun pyykkiin, paljon enemmän kuin "teollisemmasta" langasta.  Värjäämätön ja käsittelemätön lanka tuoksui aidosti lampaalta. Tuli ihan lapsuus mieleen. Ollessani pieni, meillä oli muutamia lampaita. Muistan, miten äitini keritsi niitä isoilla rautaisilla keritsimillä. Villasäkit vietiin pieneen paikalliseen kehräämöön, josta ne jonkin ajan kuluttua haettiin lankavyyhteinä takaisin.

Koska tossut kutistuvat huopuessaan melko paljon, liittyy konehuovuttamiseen aina tietynlainen jännitysmomentti, kun yrittää arvailla kuinka reiluiksi tossut tulisi neuloa ennen huovutusta. Näitä jättitossuja testattiin ennen huovutusta mm. hullunkurisina myssyinä. Huovutettuina olivat passelit papan 46-numeroiseen jalkaan.

Jouluinen asetelma

Olimme lasten kanssa ulkona, kun poikani halusi lähteä etsimään aarteita. Kurainen piha ei äitiä liiemmin innostanut aarteiden kätkemisleikkiin, joten ehdotin, että menisimme etsimään aarteita lähimetsästä. Otimme mukaan marjaämpärin, jonne keräsimme erilaisia metsän aarteita. Saaliiksi saimme ruosteisen aerosolipullon, erilaisia sammalia, käpyjä, jäkälää, mustikanvarpuja sekä riiden(?)liekoja. Oivallisia aineksia jouluiseen asetelmaan. Paluumatkalla nappasin pihan reunalta vielä pari katajan oksaa aarresankoomme.

Pari päivää aiemmin olin ostanut Prismasta heräteostona jouluruusun. Kukkapenkkiini olin taannoin istuttanut kolme lahjaksi saamaani jouluruusun tainta. Sieltä ovat sinnikkäästi aina keväisin alkaneet puskea nuppuja puhjeten kukkaan varhain keväällä. Viime vuonna marraskuu oli poikkeuksellisen lämmin. Onnettomat jouluruusuni alkoivat puskea nuppua keskellä pimeintä kaamosta, jouluksi yrittivät kukkia. Kunnes äkkiyllättäin iski parinkymmenen asteen pakkanen. Kesken kukinnan yllättänyt pakkanen nujersi kaksi kolmesta jouluruusustani. Jos saisin pidettyä kukan kevääseen asti hengissä, istuttaisin sen kukkapenkkiin jäljelle jääneen yksinäisen jouluruusun viereen.

Metsäretkeltä keräämistämme aarteista rakensin jouluruusun ympärille jouluisen asetelman vanhaan bonzaipuun ruukkuun. Vähän turhan täyteen koristellusta joulukuusesta kävin nappaamassa ruukun reunalle vielä pari hopeista kelloa joulun tunnelmaa lisäämään. Tyttäreni poimima ruosteinen aerosolipullo sen sijaan oli hieman liian boheemi tähän asetelmaan.

Frozen-fanille piparilinna

Jokavuotinen jouluperinteeni, jossa ajankäytöllisesti ei ole järjen häivääkään, on "piparitalon" rakentaminen. Viime vuonna toteutukseen pääsivät amsterdamilaishenkiset talot. Sitä ennen näkymiä on ollut niin Pariisista kuin Lähi-Idästäkin. Tänä vuonna matkattiin Elsan ja Annan innoittamina mielikuvitusmaisemiin.

Aloitin projektin luonnostelemalla erilaisia linnoja paperille. Kaikki toteutukseltaan yksinkertaisemmilta näyttävät linnat muistuttivat ritarilinnaa. Siis sellaiset, joihin piirsin neliskulmaiset tornit. Ritarilinnoja kaikki tyynni. Prinsessalinnojen tornit ovat pyöreitä. Pyöreät tornit oli siis tehtävä. Enää täytyi kehitellä keino, jolla pystyisi paistamaan pyöreitä torneja. Toki olisi voinut oikaista ja tehdä torneista kuusikulmaisia, mutta hauskempaa on kokeilla jotain, minkä onnistumisesta ei ole takeita.

Olennaisena osana piparitaloprojektiini kuuluu satunnainen haahuilu markettien karkki- ja leivontaosastoilla. Tänä vuonna haahuilun tuloksena silmiin osuivat puiset kaulimet. Sellaisen voisi vuorata foliolla ja kääräistä sitten taikinaa kaulimen ympärille... Saattaisi onnistua. Viritin kaulimen vielä muumimukien korvista roikkumaan, jotta pohja paistuisi tasaisemmin. Uunin lämmössä taikina alkaa notkistua ja jonkin verran taikinaputki kaulimen ympärillä alkaa paiston aikana valua alaspäin. Vaarana on, että liitoskohta venyessä repeää tai pyöreän putken sijaan tulee hieman toisen muotoinen lieriö, siksi kaulin ei saa roikkua liian korkealla. Kaulinta kannattaa paiston aikana varovasti hieman pyöräyttää, jotta pohja paistuisi tasaisemmin. Pyöräytys on syytä tehdä kuitenkin lähempänä loppuvaihetta tai muutoin tuo liitoskohta saattaa revetä silloinkin.

Kaikki neljä torniani eivät onnistuneet aivan yhtä täydellisesti, mutta kelpuutin linnaani nekin, joissa tuo saumakohta näkyy hieman selvemmin, tai joissa pohjakohta hieman aaltoilee. Ikkuna-aukkoja en uskaltanut torneihin leikata. Pelkäsin niiden venyvän paiston aikana muodottomiksi. Mieheni ehdotti, että kovertaisin ikkuna-aukot paiston jälkeen dremelillä. En kokeillut, olisi saattanut onnistua, mutten halunnut ottaa riskiä siitä, että torni murenisi käsiin. Tornien ikkunat saisivat olla päälle liimatut.

Pikkuapulaiseni oli innokkaasti mukana koko projektin ajan. Osia kaulittiin ja taikinaa maisteltiin yhdessä. Osien paiston jälkeen pidin muutaman päivän luovan tauon. Virhe. Olin asetellut syötävät piparit ja piparilinnan osat eri tarjottimille. Säännöt tehtiin selviksi: piparilinnan osiin lapset eivät yksin koskisi. Uteliaisuus oli kuitenkin vienyt voiton ja pikkuapulaiseni oli käynyt salaa tutkimassa linnan osia. Kun sitten aloin liimailemaan osia, sain aloittaa liimailemalla palaset ehjiksi. Melkein kaikki osat olivat tallella, mutta enemmän tai vähemmän murskana. Onneksi tornit koskemattomia! :D

Lähempää tarkastellessa murtumakohdat toki näkee. Mutta vanhoissa linnoissahan voi olla seinissä halkeamia. Murtumista huolimatta linna löysi nopeasti asukkaansa.

Karkkeja liimailtiin useampana päivänä. Välillä Lontoonrakeet loppuivat keskenkin. Osa meni toki tekijöidensä suuhun. Uskomattoman tarkasti kolmivuotias osaa liimata puolitettuja Lontoonrakeita tornin aidaksi! Oviaukkoihin paistoin asteittain suurenevia kaaria. Tarkoitus oli liimata kummallekin ovensuulle kolme kaarta, jolloin oviaukko tulisi ulommas seinästä. Suunnitelmissa oli myös rappuset, jotka oli paistettu asteittain suurenevista puoliympyröistä. Valitettavasti noista oviaukkojen kaarista ainoastaan kaksi pystyi liimaamaan ehjiksi, toinen oviaukko jäi kokonaan ilman kaaria, joten reunustin sen puolitetuilla kettukarkeilla. Rappuset olivat mystisesti kadonneet.?

Katto liimattiin kahdesta valkosuklaalevystä. Tämänvuotinen uusi karkkihyllytuttavuus oli linnan tornien katoiksi liimatut suklaatäytteiset vohvelitötteröt.

Salmiakit

Mustien sukmkien kuvaaminen on aina yhtä hankalaa. Joko pakkaa jäämään tummaksi tai sitten kuva palaa läpi. Eipä näistäkään sukista kovin kummoisia kuvia saanut. Lieneekö ne itse sukatkaan kovin kummalliset. Malli perin simppeli, omasta päästä sovellettu.

Etuosassa langankierroin toteutetut salmiakkireikäkuviot, reunoilla tuollainen verkkokuvio. Jonkun aikaa olleet jo valmiina, mutta en ole saanut aikaiseksi kuvata. Lankana tuo Pirtan sukkalanka, jota haksahdin joskus Cittarista ostamaan kympillä kolme kerää. Ei kai langassa sinällään mitään vikaa ole, mutta ei silti suosikkini. 3,5 puikoilla neulotut, aloituksessa muistaakseni 52 silmukkaa ja siitä kaventelin nilkkaa kohden muutamia silmukoita.

Kun lopputulos ei vastaa visiota...

Mielessä on ollut jo pitkään kokeilla joskus onteloneuletekniikkaa. Tekniikalla neulotaan siis samanaikaisesti kahdella eri värillä niin että neule tulee tuplapaksuisena. Etupuolta ja takapuolta neulotaan samalla kierroksella samaan aikaan. Tällä tekniikalla kuvion taakse ei tule lainkaan langanjuoksuja ja kuvio toistuu toisella puolella tismalleen samanlaisena, värit peilikuvina.

Järkeilin, että olisin tehnyt nopeita pikkuprojekteja joulupakettiin. Onteloneuleena neulottuja ja konehuovutettuja paksuja villaisia pannunalusia. Väärin. Ensinnäkin huomasin, että onteloneuleen neulominen itsessään on sen verran hidasta, ettei näitä ainakaan kovin montaa päätyisi joulupakettiin. Konehuovutuksen jälkeen totesin, ettei taitaisi päätyä sitä ensimmäistäkään joulupakettiin. Reunat aaltoilivat eikä paksuuskaan ollut aivan niin paksu kuin olisin pannunaluseksi toivonut. Virkkasin reunat lopulta vielä kertaalleen mustalla ja tein ripustuslenkin. Pannunalusesta tuli patalappu, sillä omat joululaatikot uunista nostelisi.

Jos nyt tekisin vastaavanlaisen projektin uudelleen, tekisin toisin. Neuloisin kaksi erillistä puolta, jotka virkkaisin yhteen ja antaisin huovutuksen kiinnittää keskiosat toisiinsa. Langanjuoksut kappaleiden välissä jäisivät joka tapauksessa piiloon ja kahden erillisen kappaleen neulominen olisi huomattavasti joutuisampaa kuin onteloneuleen toteutus.

...TAI vaihtoehtoisesti käyttäisin huomattavasti paksumpaa villalankaa, jotka neuloisin onteloneuleena, mutta jättäisin huovutuksen tekemättä, jolloin taso pysyy nätimmin muodossaan.

Lankana tässä Kotikulta Villainen, puikot nro 4.

Pinkki kauluri

Tähän kaulurimalliin on viimeaikoina törmännyt useammallakin foorumilla. Pitihän sellainen sitten kokeilla itsekin. Alkuperäinen malli på svenska PysselNetan-blogissa. Allekirjoittaneen ruotsinkieli tuntui olevan aika hyvin ruosteessa, joten en lähtenyt ohjetta sen kummemmin edes lukemaan. Malli itsessään on sen verran yksinkertainen, että kuvat ja piirrokset kertoivat riittävästi informaatiota kaulurin tekemiseen.

Toisin kuin tuossa alkuperäisessä ohjeessa virkkasin kiintosilmukoiden sijaan pylväitä. Toimii pylväilläkin, tuo "joustinneulemainen" pinta tulee vain leveämpänä. Oleellista on virkata silmukan takareunasta, virkkaa sitten kiintosilmukoita tai pylväitä.

Lankana Lane Cervinian Le Fibre Nobili Merino superfine. Koukku nro 4. Lankaa kului vajaa pari kerää.

Virkkasin 40 silmukalla suorakaiteen, jonka leveys oli 20 cm. Pituutta en lopulta edes mitannut, sovitin fiilispohjalta tyttären kaulan ympäri. Lopputulos taisi kuitenkin olla hieman turhan pitkä, sillä valmis kauluri oli kolmivuotiaalle tyttärelleni vähän väljä. Viisivuotialle isoveljelleen olisi paremman kokoinen, mutta väri ei sitten olekaan ihan isovelimäinen.

Aluksi ajattelin tehdä kaulurin ilman nappia. Sovitus osoitti kuitenkin, että kauluri kannatti kiinnittää jotenkin jostakin muustakin kohdasta kuin pelkästään alareunoistaan. Pienen ihmisen käsittelyssä kauluri pyörähti helposti varsin omituiselle kierteelle. Nappi, joka on siis vain ommeltu paikalleen ilman napinläpeä, auttoi pitämään kaulurin oikean muodon vähän paremmin. Pienelle ihmiselle tehdessä ei tämä kaulurimalli tainnut kuitenkaan olla se kaikkein käytännöllisin...