Kaino... Tai... no... mekko. Kainolta tuli aikoinaan kokeiluerä puuvillaneuloksia myyntiin. Tilasin silloin Auroraa, enkä ole sen koommin Kainon neuloksia myynnissä bongannutkaan. Kangas oli taas niiiiin ihana, että sitä piti pitkään varastossa jemmata ennen kuin uskalsi palasiksi leikellä. Joulun ja itsenäisyyspäivän lähestyessä kalenteriin alkoi tulla kaikenlaista hieman juhlavampaa tilaisuutta, johon halusin pukea jotain trikoomekkoa parempaa. Sain vihdoin ommeltua Auroran mekoksi asti. Jotenkin oli kuitenkin tätä ommellessa planeetat väärissä asennoissa. Jos joku asia saattoi mennä pieleen, se tämän mekon kanssa varmasti meni.
Ensin meni pieleen kaavoitus. Piti tulla hihallinen malli, vaan näyttikin hihoilla pöljältä ja muunsin mallin lennosta liivimekkotyyliseksi. Hieman jännitti tuo muokkaus, kun oli palaset toisen mallin mukaan jo leikellyt.
Sitten kävi näin. WTF??? Niin vain kummatkin neulat irtosivat kesken ompelun. Ihan olin itse muutama kuukausi sitten vaihtanut saumurin neulat. Täydellisesti sopivaa työkalua en siihen hätään löytänyt, joten kiristin sellaisella ruuvarilla, joka käteen sattui, ja joka nyt jollain tapaa edes hommassa toimi. Hyvin niilläkin kiristyksillä muutama kuukausi surauteltiin. Mieheni kävi hakemassa autotallista kuusiokulma-avaimen ja pyöritteli silmiään, kun näki millä olin neulat alkujaan kiristänyt. :)
Kun kone saatiin jälleen kuntoon, saumuroin helman, käänsin kertaalleen taitteelle ja huolittelin kaksoisneulalla. Kamala tuli. Pääntiellä ja hiha-aukoilla metodi toimi, mutta helmapa kupristi kummasti. Oli vinokin vielä. Purkuun meni. Ihan hirveää hommaa mustan langan purkaminen mustapohjaisesta neuloksesta. Leikkelin helman suoraksi. Nyt oli sitten edestä kuvio vinossa. Takaa menee hyvin, mutta ilmeisesti olen alkujaankin leikannut tuon etukappaleen jotenkin vinoon kuvioonsa nähden. Vähemmän kuitenkin häiritsi kuvion vinous kuin helman vinous. Taittelin helman tällä kertaa kaksinkertaiselle taitteelle, josko sillä tuo helman kupruilu korjaantuisi. Älysin kuitenkin koesovittaa ennen ompelua. Nyt oli sitten pituus pöljä. Juuri tuossa polven kohdalla. Typerältä näytti päällä. Piti olla alkujaan vähän polven alle, mutta helman korjailujen ja kaksoistaitosten myötä lyheni hölmöön mittaan. Täytyi lyhentää lisää, että olisi edes vähän polven yläpuolella tuo helma.
Kangas on kyllä ihana, ja kyllä tällä mekolla koulun ja tarhan juhlat on juhlittu, mutta seuraavan Kaino-mekkoni taidan ostaa valmiina. Tämän prosessin jälkeen ymmärrän myös oikein hyvin, jos ei Kainolta jatkossakaan haluta laittaa neuloksia myyntiin harrastelijaompelijoiden tunaroitavaksi. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti