Hautajaismekko

 
Eilen havahduin siihen tosiasiaan, että 97-vuotiaan mummini hautajaisiin on alle viikko aikaa, eikä kummallakaan lapsella ole mitään tilaisuuteen sopivaa päälle pantavaa. Poikani kohdalla tällä kertaa oikaisin ja tyydyin ostamaan valmiit mustat suorat housut. Tyttärelle halusin ommella hautajaismekon itse. Aikoinaan juuri mummi opetti minut virkkaamaan, neulomaan ja kirjomaan. Siksi minulle oli jotenkin itsestään selvää, että käsityöperinteen jatkuminen olisi jollain tapaa läsnä mummini hautajaisissa.

Mutta millainen mekko? Nuppu Printillä olisi ollut vaikka mitä ihania kuoseja juuri tällaiseen tilaisuuteen, vaan kun aika tuli vastaan. En uskaltanut tehdä kangastilausta näin tiukalla aikataululla. Mielessä kävi myös sellainen A-linjainen pelkistetty musta mekko, jossa olisi helmassa pieni pitsiliina somisteena. Jotenkin en vain saanut aikaiseksi sellaistakaan, en tiedä miksi. Selailin Ottobret läpi ja löysinkin mielestäni ihan kivan mekon. Vakaasti päätin pitäytyä tällä kertaa kaavassa ja ohjeissa. Materiaalitkin valitsemaani mekkoon olisi pääpiirteittäin löytynyt varastoistani. Lähtökohtaisesti lähdin ostamaan kangaskaupasta vain piilovetoketjua, foe-nauhaa ja mahollisesti jotain koristenauhaa.

Vaan kuinka sitten kävikään... Valitsemassani mallissa oli käytetty paljeteilla tai strasseilla koristeltua foe-nauhaa. Sellaistahan ei tietenkään ollut. Koko mekon idea vähän lässähti, sillä mekon juju olisi ollut juurikin noissa koristeissa. Päätin kiertää koko kaupan läpi sillä periaatteella, josko joku materiaaleista alkaisi huudella haluavansa tulla ommelluksi. Jätti-Rätti on juuri tällaisia ompeluksia varten siitä kiva, että hyllyiltä saattaa pompata esiin sellainen kangas, mitä ei ole osannut mielessään etukäteen visioida. Niin kävi nytkin. Jostain syystä pakalla melko vaatimattomaltakin näyttävä reikäkoristeltu hieman kiiltäväpintainen kangas alkoi puhutella. Se tarvitsi kaverikseen valkoista tylliä. Yläosa olkoon pelkistetyn yksivärinen, ehkä hiukan kiiltävä. Mustistakin kankaista löytyy yllättävän montaa sävyä, kun alkaa etsiä täydellistä paria juuri tietylle kankaalle. Lopulta sellaisen löysin.

Mekolla, jonka lopulta tein, ei ole mitään tekemistä sen mallin kanssa, mihin olin lähtenyt tarvikkeita ostamaan. Toteutukseen päätynyt mekko on myös kaukana siitä A-linjaisesta pitsiliinasomisteisesta mekosta, joka oli jossain kohtaa mielessäni väikkynyt. Vaikkakin helman reikäkuvioitu kangas ehkä jollain tapaa etäisesti tuo mieleen pitsivaikutelmaa..? Kotona vastassa oli kriisi. Tyttäreni ilmoitti, että inhoaa mustaa, eikä aikoisi missään tapauksessa pukeutua mustaan mekkoon. Asiakkaan tahtoa uhmaten ryhdyin silti ompelupuuhiin. Uskoin vakaasti tyllin vetovoimaan 5-vuotiaan silmissä. Oikeassa olin. Mekon valmistuttua tyttäreni piti siitä kovasti, se sai hänet kuulemma näyttämään isolta tytöltä. Kuviin hän halusi itse stailata ehdottomasti pinkin pikkuhatun.

Kaava on tällä kertaa aika hatusta tempaistu. Kaukana siitä alkuperäisestä pelkistetystä linjasta. Pikemminkin runsas, mutta tällaiseksi nuo ostamani materiaalit halusivat nyt tulla. Koon määritykseen käytin löyhästi Paperplanen yläosaa (lyhentäen kylläkin kyseistä mallia parilla sentillä, jotta sain vyötärölinjan ylemmäs).

Samettijalat padassa

Lankojen värjäyksessä on se jännitys, ettei koskaan oikein voi ihan tarkalleen tietää mitä väriä tuleman pitää. Tai jos kuvittelee tietävänsä, tuleekin jotain muuta. Metsäretkeni oli ruokasienten osalta aika lailla tyhjä arpa, mutta sen sijaan koriin löytyi samettijalkoja ja riidenliekoa. Viime syksynä sain samettijalalla syvän tummanruskeaa, joka sitten talven mittaan pesuissa kääntyikin aika lailla vihreäksi. Tummanruskeaa kuvittelin nytkin saavani, mutta sitäpä ei tällä kertaa tullut.

Puretin langat tällä kertaa riidenliekoliemessä (liekokasvit sisältävät alunaa). Viime vuonna taisin purettaa raparperiliemessä (oksaalihappo). Lieneekö erilaiset sävyt sitten peräisin eri puretustavasta vai keittokuumuudesta? Tällä kertaa sävymaailma oli kovin harmahtava. Harmain lanka on otettu väriliemestä n. 45 minuutin jälkeen. Tämän jälkeen nakkasin pataan hiukan ruostunutta rautaa ja annoin toisen vyyhdin muhia vielä reilun vartin. Väri muuttui vihertävämmäksi.

 
Väriliemen jämiin viskasin kolmannen vyyhdin todelliseksi testieräksi. Lanka oli alunperin epäonnistuneesti värjätty  kurjenmiekalla, jolloin tulos oli ei oikein minkään värinen, tai no ruman ruskahtava. Kuulemani mukaan rauta haurastuttaa lankaa, eikä rautapitoisessa liemessä pitäisi kai lankoja pitää varttia pidempään. (Toisaalta olen kuullut joidenkin keittävän värieliemensäkin ruostuneessa rautapadassa, että tiedä häntä...) Pienen ruostuneen rautaklöntin kanssa keittelin tuota testierälankaa ja nakkasin liemeen vielä kokeiluksi puoli teelusikallista soodaa. Tunnin keittelyn jälkeen nostin langan pois, harmaa liemi oli muuttunut keskiruskeaksi. Nähtäväksi nyt sitten jää onko tuo ruskahtava lanka kovinkin paljon hauraampaa kuin muut langat.

Toisella metsäretkellä löysin koriini todella paljon samettijalkoja. Järkeilin, että josko nyt saisin sitä tummanruskeaa, kun liemi olisi huomattavasti tujumpaa kuin ensimmäisellä keittokerralla. Vaan harmaata tuli taaskin. Ei sillä, ihan kaunista sellaista, ja jos tuo vaikka talven aikana alkaisi taittaa taas enemmän vihreään niin aina parempi.

Kunnianhimoinen tavoitteeni on jonain päivänä virkata Kalevala Cal -peitto kokonaan itse värjätyin langoin niin, että jokainen lappu olisi oman värisensä, mutta kaikki sävyt tavallaan sointuisivat yhteen. Tällä viikolla alkoivat työasiat niin paljon jurppia, että sain lopultakin aloitettua projektini. Ilmatar-ruutu on nyt aloitettu raparperin kukkavarrella värjätystä langasta. Sinänsä oikeinkin otollista hommaa juurikin työasioiden pois päästä karkottamiseen, sillä ohjetta on seurattava koko ajan.

Syystyrskyjä

Reilu vuosi sitten näin päiväkodin kevättapahtumassa sisaruksilla eri väriset Noshin Tyrsky-paidat. Kuosi toi mieleen japanilaisen Katsushika Hokusain tunnetun taideteoksen Kanagawan suuri aalto (The Great Wawe off  Kanagawa). Päätin, että jonain päivänä tilaisin Tyrsky-kangasta ainakin kahdessa eri värissä. Tuo joku päivä tuli vastaan tänä syksynä, kun siskoni vinkkasi Noshin lopettavan kangasmyynnin. Kangashamstraushulluus iski ja tilasin Tyrskyä kolmessa värissä...

Ensitöikseni saumuroin Tyrskystä leggarit kahdessa eri värissä. Korkkaamatta jäi vielä Tyrsky sinisellä pohjalla, siitä ehkä joskus isoveljelle paita.

Leggareiden kaveriksi ompelin tyrskyhihaisen raitapaidan tilkuista. Sekä leggareiden että paidan kaavat omia. Vähän jäi nyt mietityttämään tuleekohan tästä yhdistelmästä vähän turhan yökkärimäinen fiilis?

Yökkärifiilistä tai ei, eiköhän nämä käyttövaatteiksi päädy. Ainakin erikseen pidettynä yökkärifiilis ehkä hälvenee.

Lipattomia lippapipoja

 Poikani jalkapallojoukkueella on jälleen järjestettävänä syysturnaus. Vanhemmille tuo tarkoittaa yleensä talkoita ja varojen keruuta joukkueen hyväksi. Olihan nuo syysarpajaiset tiedossa jo hyvän aikaa, mutta taas jäi arpavoittojen hankkiminen viime tinkaan, viimeiseen iltaan. Tilkkulaatikossa kaivoin palasia, joista saisi vielä saumuroitua syyspipoja. Palaset olivat sen verran pieniä, että vuori on yksiväristä valkoista trikoota.  Päällipuolen tein hiukan vuorta pidempänä, jotta ei vuori käänteestä vilku. Pipoja taisi lähteä viime syksynkin arpavoitoiksi, mutta mitäs sitä linjaa vaihtamaan. Kuosit sentään eri kuin viime vuonna. :)

Kaavan pohjana käytetty Noshin ilmaiskaavoista, lippapipoa (ihan vaan, koska se nyt sattui kansiosta löytymään valmiiksi piirrettynä). Muokkasin kaavaa hiukan pidemmäksi ja tein pipot lipattomina versioina.