Hautajaismekko

 
Eilen havahduin siihen tosiasiaan, että 97-vuotiaan mummini hautajaisiin on alle viikko aikaa, eikä kummallakaan lapsella ole mitään tilaisuuteen sopivaa päälle pantavaa. Poikani kohdalla tällä kertaa oikaisin ja tyydyin ostamaan valmiit mustat suorat housut. Tyttärelle halusin ommella hautajaismekon itse. Aikoinaan juuri mummi opetti minut virkkaamaan, neulomaan ja kirjomaan. Siksi minulle oli jotenkin itsestään selvää, että käsityöperinteen jatkuminen olisi jollain tapaa läsnä mummini hautajaisissa.

Mutta millainen mekko? Nuppu Printillä olisi ollut vaikka mitä ihania kuoseja juuri tällaiseen tilaisuuteen, vaan kun aika tuli vastaan. En uskaltanut tehdä kangastilausta näin tiukalla aikataululla. Mielessä kävi myös sellainen A-linjainen pelkistetty musta mekko, jossa olisi helmassa pieni pitsiliina somisteena. Jotenkin en vain saanut aikaiseksi sellaistakaan, en tiedä miksi. Selailin Ottobret läpi ja löysinkin mielestäni ihan kivan mekon. Vakaasti päätin pitäytyä tällä kertaa kaavassa ja ohjeissa. Materiaalitkin valitsemaani mekkoon olisi pääpiirteittäin löytynyt varastoistani. Lähtökohtaisesti lähdin ostamaan kangaskaupasta vain piilovetoketjua, foe-nauhaa ja mahollisesti jotain koristenauhaa.

Vaan kuinka sitten kävikään... Valitsemassani mallissa oli käytetty paljeteilla tai strasseilla koristeltua foe-nauhaa. Sellaistahan ei tietenkään ollut. Koko mekon idea vähän lässähti, sillä mekon juju olisi ollut juurikin noissa koristeissa. Päätin kiertää koko kaupan läpi sillä periaatteella, josko joku materiaaleista alkaisi huudella haluavansa tulla ommelluksi. Jätti-Rätti on juuri tällaisia ompeluksia varten siitä kiva, että hyllyiltä saattaa pompata esiin sellainen kangas, mitä ei ole osannut mielessään etukäteen visioida. Niin kävi nytkin. Jostain syystä pakalla melko vaatimattomaltakin näyttävä reikäkoristeltu hieman kiiltäväpintainen kangas alkoi puhutella. Se tarvitsi kaverikseen valkoista tylliä. Yläosa olkoon pelkistetyn yksivärinen, ehkä hiukan kiiltävä. Mustistakin kankaista löytyy yllättävän montaa sävyä, kun alkaa etsiä täydellistä paria juuri tietylle kankaalle. Lopulta sellaisen löysin.

Mekolla, jonka lopulta tein, ei ole mitään tekemistä sen mallin kanssa, mihin olin lähtenyt tarvikkeita ostamaan. Toteutukseen päätynyt mekko on myös kaukana siitä A-linjaisesta pitsiliinasomisteisesta mekosta, joka oli jossain kohtaa mielessäni väikkynyt. Vaikkakin helman reikäkuvioitu kangas ehkä jollain tapaa etäisesti tuo mieleen pitsivaikutelmaa..? Kotona vastassa oli kriisi. Tyttäreni ilmoitti, että inhoaa mustaa, eikä aikoisi missään tapauksessa pukeutua mustaan mekkoon. Asiakkaan tahtoa uhmaten ryhdyin silti ompelupuuhiin. Uskoin vakaasti tyllin vetovoimaan 5-vuotiaan silmissä. Oikeassa olin. Mekon valmistuttua tyttäreni piti siitä kovasti, se sai hänet kuulemma näyttämään isolta tytöltä. Kuviin hän halusi itse stailata ehdottomasti pinkin pikkuhatun.

Kaava on tällä kertaa aika hatusta tempaistu. Kaukana siitä alkuperäisestä pelkistetystä linjasta. Pikemminkin runsas, mutta tällaiseksi nuo ostamani materiaalit halusivat nyt tulla. Koon määritykseen käytin löyhästi Paperplanen yläosaa (lyhentäen kylläkin kyseistä mallia parilla sentillä, jotta sain vyötärölinjan ylemmäs).