lauantai 22. syyskuuta 2018

Samettijalat padassa


Lankojen värjäyksessä on se jännitys, ettei koskaan oikein voi ihan tarkalleen tietää mitä väriä tuleman pitää. Tai jos kuvittelee tietävänsä, tuleekin jotain muuta. Metsäretkeni oli ruokasienten osalta aika lailla tyhjä arpa, mutta sen sijaan koriin löytyi samettijalkoja ja riidenliekoa. Viime syksynä sain samettijalalla syvän tummanruskeaa, joka sitten talven mittaan pesuissa kääntyikin aika lailla vihreäksi. Tummanruskeaa kuvittelin nytkin saavani, mutta sitäpä ei tällä kertaa tullut.


Puretin langat tällä kertaa riidenliekoliemessä (liekokasvit sisältävät alunaa). Viime vuonna taisin purettaa raparperiliemessä (oksaalihappo). Lieneekö erilaiset sävyt sitten peräisin eri puretustavasta vai keittokuumuudesta? Tällä kertaa sävymaailma oli kovin harmahtava. Harmain lanka on otettu väriliemestä n. 45 minuutin jälkeen. Tämän jälkeen nakkasin pataan hiukan ruostunutta rautaa ja annoin toisen vyyhdin muhia vielä reilun vartin. Väri muuttui vihertävämmäksi.

 
Väriliemen jämiin viskasin kolmannen vyyhdin todelliseksi testieräksi. Lanka oli alunperin epäonnistuneesti värjätty  kurjenmiekalla, jolloin tulos oli ei oikein minkään värinen, tai no ruman ruskahtava. Kuulemani mukaan rauta haurastuttaa lankaa, eikä rautapitoisessa liemessä pitäisi kai lankoja pitää varttia pidempään. (Toisaalta olen kuullut joidenkin keittävän värieliemensäkin ruostuneessa rautapadassa, että tiedä häntä...) Pienen ruostuneen rautaklöntin kanssa keittelin tuota testierälankaa ja nakkasin liemeen vielä kokeiluksi puoli teelusikallista soodaa. Tunnin keittelyn jälkeen nostin langan pois, harmaa liemi oli muuttunut keskiruskeaksi. Nähtäväksi nyt sitten jää onko tuo ruskahtava lanka kovinkin paljon hauraampaa kuin muut langat.


Toisella metsäretkellä löysin koriini todella paljon samettijalkoja. Järkeilin, että josko nyt saisin sitä tummanruskeaa, kun liemi olisi huomattavasti tujumpaa kuin ensimmäisellä keittokerralla. Vaan harmaata tuli taaskin. Ei sillä, ihan kaunista sellaista, ja jos tuo vaikka talven aikana alkaisi taittaa taas enemmän vihreään niin aina parempi.


Kunnianhimoinen tavoitteeni on jonain päivänä virkata Kalevala Cal -peitto kokonaan itse värjätyin langoin niin, että jokainen lappu olisi oman värisensä, mutta kaikki sävyt tavallaan sointuisivat yhteen. Tällä viikolla alkoivat työasiat niin paljon jurppia, että sain lopultakin aloitettua projektini. Ilmatar-ruutu on nyt aloitettu raparperin kukkavarrella värjätystä langasta. Sinänsä oikeinkin otollista hommaa juurikin työasioiden pois päästä karkottamiseen, sillä ohjetta on seurattava koko ajan.

3 kommenttia:

  1. Oih, itsevärjättyä peittoasi jään odottelemaan, tai ainakin erilaisia paloja nyt ensi alkuun. :) Tulee varmasti ihana, kun luonnonsävyt sointuvat toisiinsa. Kauniita värjäyksiä nämäkin.

    VastaaPoista
  2. Oi että, minäkin odotan peittosi valmistumista.. Ihanan värisiä lankoja! :)

    VastaaPoista
  3. Peiton valmistuminen saattaakin olla hiukan pidempi projekti. Toi Ilmatar oli tosi kiva ruutu virkata, nyt työn alla Sotkan pesä jossa hirmuisesti langankatkomisia ja palasten yhdistelyä. Katsotaan tyssääkö mun hyvin alkanut inspiraatio lankojen päättelyviidakkoon. :D

    VastaaPoista