Jämäkangas projekteja

Kävin jälleen läpi tilkkulaatikkoa yrittäen keksiä epämääräisen kokoisista ja muotoisista palasista yhdistelmäpareja niin, että kankaat riittäisivät yhteensä vaatekappaleiksi. Yhdistelmäpareiksi muodostuivat persikan värinen Noshin Tyrsky ja yksivärinen musta perustrikoo, joista ompelin Roses On Grey kaavalla (OB 4/2016) tunikamekon. Tyrskyä oli jäljellä sen verran pieni pala, että mekon takaosa on mustaa trikoota.

Toiseksi yhdistelmäpariksi päätyi oranssi yksivärinen trikoo ja tuollainen pilkkukangas, joista ompelin Paapiin kaavalla Lilja-leggarit.

Ilvespaita

Kangasinventaariota tehdessä eteen tuli puoli tiehen jäänyt paidan tekele. Tuosta ilveskankaasta tuli  aikoinaan tyttärelleni hellemekko. Kankaan nähtyään myös poikani halusi siitä itselleen jotakin. Olin kuitenkin ostanut ilveskuosia vain pienen palan, eikä hellemekon jälkeen kangasta jäänyt paljoakaan. Sen verran, että juuri teepparin hihoihin riitti. Leikkelin paidan palaset jo viime kesänä, mutta sitten projekti jäi puoli tiehen. Todennäköisesti en vain jakasanut vaihtaa saumuriin mustia lankoja. 🙈

Jännitin, olisiko paita jo valmistuessaan valmiiksi knafti, kun en sitä aikanaan saanut ommeltua. Olisi tuo ehkä isompikin saanut olla, mutta sentään mahtuu vielä. Muistaakseni käytin hihoihin aika lailla maksimin, mitä kankaasta oli enää leikeltävissä. Kaavana pitkähihaisesta lyhythihaiseksi modattu Blaa Blaa (OB 1/2016).

Paljettipöksyt

Jostain syystä sitä tulee sellaisia ompelujumeja. Pitkiä kausia, jolloin kynnys tarttua ompelutarvikkeisiin nousee hirmuisen korkeaksi. Joskus tuon ompelujumin vapauttaa ihan pieni juttu. Tällä kertaa ompelujumista eroon pääsemiseen tarvittiin kauppareissu Motonettiin (...ja ehkä myös talviloma ilman mitään sen erityisempää ohjelmarunkoa). Bongasin kalastustarvikeosastolta uistinkotelon, joka huuteli tuovansa tolkkua lankarullakaaokseeni. 100 metrin lankarullat sujahtivat näppärästi tähän kaksipuoleiseen lokerikkoon, harmillisesti 1000 metrin rullien (ainakin Coatsin) halkaisija oli himpun verran liian iso tälle lokerikolle. Onneksi noita isompia rullia minulla on lähinnä vain ihan perusväreissä, joten nuo muutamat rullat pysyvät ojennuksessa vanhassakin ompelupakissani. Lankarullien järjestely herätteli uinumassa olleen ompeluinnostuksen. Lankainventaarion jälkeen ryhdyin inventoimaan kangaslaatikoita. Käsiin tarttui ensimmäisenä tuollainen kullankeltainen paljettijäljitelmäkuosi. Ompelutauon jälkeen olisi aloitukseen tarvittiin takuuvarmaa peruskaavaa: Paapiin Lilja-leggarit.

Leguista tuli kivat. Ja mikä parasta, helpon perusompelun ansiosta, sain katkaistua ompelujumini. :D Työlista pään sisällä tulevista ompeluksista kasvaa.

Agnes-neule

Kävin läpi lankalaatikkojani sillä ajatuksella, että pyrin keksimään olemassa oleville langoille toteutettavia projekteja. Osa langoista on virunut laatikoissa vuosi tolkulla. Osan olen itse hamstrannut, kun on ollut mielessä jokin projekti, joka sitten syystä tai toisesta on kuitenkin jäänyt vaille lopullista toteutusta. Paljon on myös sellaisia lankoja, jotka olen saanut. Edesmennyt anoppini oli käsityöihmisiä, hänen jäämistöstään minulle on päätynyt mm. saumuri ja iso kasa lankoja.

Neuletakkiprojektiin valikoin luonnonvalkoiset merinolangat, jotka vuosia sitten sain anopilta joululahjaksi. Lahjan saadessa poikani oli vauvaiässä, lahjan antajan ajatus oli varmastikin, että tekisin niistä jotakin pienelle pojalleni. Vaan eipä tuolloin ollut aikaa sillä tavalla istahtaa kutimien äärelle, kun nyt kun lapset ovat jo isompia. Vauvaneuleprojekti ei koskaan päässyt toteutukseen asti.

Lankaa oli 200g ja pikaisen googlettelun tuloksena selvisi, ettei kyseistä lankaa enää olisi missään lisää saatavilla. Hieman riskillä valitsin toteutettavaksi ohjeeksi Dropsin Agnes-neuletakin. Lankani ei aivan täsmännyt Agneksen ohjeen lankaan, mutta oli vahvuudeltaan kuitenkin edes vähän sinne päin. Ohjeen mukaan 200g lankaa pitäisi riittää, käyttämäni lanka oli hieman tuota ohjeen lankaa paksumpaa ja metrimääräisesti sitä olisi vähemmän kuin tuossa 200 grammassa Dropsin Sky-lankaa. Päätin keksiä jonkin soveltavan ratkaisun, mikäli työn edetessä näyttää siltä, että lanka loppuu kesken.

Malli on ylhäältä alas neulottu ja helman pituuden tässä tapauksessa määrittelikin käytettävissä olevan langan määrä. Parit neuletakit olen aiemmin tehnyt, mutta varsinaista rutiinia tällaisten neuleiden tekemiseen itselläni ei ole, joten tavoistani poiketen pitäydyin tällä kertaa aika lailla ohjeessa. Lopputuloksesta tuli ihan kiva ja tätä oli kiva neuloa. Anoppini ei koskaan ehtinyt nähdä pojantyttärensä syntymää, mutta ehti nähdä suurimman osan raskausajasta. Uskoisin, että hän olisi iloinen antamiensa lankojen päätymisestä lopulta pojantyttärensä neuletakiksi. 💗

Lankana Wendyn Merino Pure ultra soft wool Double Knitting, menekki 200 g (koko 122/128),  puikot nro 4.

Neuletakki oli saajalleen mieleinen. Tyttäreni tilasi heti uuden neuletakin, tällä kertaa värikkään mallin. Sekalaisesta lankaseurakunnastani ei kuitenkan löytynyt samanvahvuisista langoista haluttua värirepertuaaria, joten projektini pienentää lankavarastoja sai heti takapakkia, sillä marssimme tyttäreni kanssa lankakaupoille ostamaan uusia lankoja värikästä neuletakkia varten. :D