Pinkki pupureppu

 

Pinkkiä rakastava työkaverini täytti pyöreitä vuosia ja päätimme koota hänelle lahjaksi puuhapussukan. Otin koppia itse pussukan ompelusta. Koska työskentelemme koulumiljöössä, materiaalivalinnaksi vohvelikangas oli aika ilmeinen. Myöskin koristelun suhteen pitäydyin koulumaailmaan tutuissa tekniikoissa vohvelipujottelussa ja lankatupsuaskartelussa. :D Lankatupsua varten kävin läpi epämääräisen sattumalaatikon, johon olen jemmannut yksittäisiä keriä tai vyyhtejä mistä milloinkin kerääntyneitä lankoja. Ikivanha akryyli-alpakka-mohair sekoitekerä paksua Poplaris-lankaa osui silmiin. Yhdestä kerästä ei kummoisia projekteja saisi aikaan ja muutoinkin hieman neuletöissä karsastan akryyliä, joten lankatupsuaskarteluun Polaris oli juuri omiaan. Paksusta langasta kehkeytyikin varsin tuuhea hännäntöpö pupureppuun.

Vuorillisen nyörirepun ompeluun löytyi varsin selkeä ja pätevä kuvallinen ohje Punatukka ja kaksi karhua -blogista. Koska tämä reppu meni aikuiselle naiselle, tein repun mitoiltaan ohjetta isommassa mittakaavassa. Koon suhteen osviittaa mallailin lasten reilumman kokoisista jumppapusseista. Vuorina käytin jonkin sortin kahisevaa tuulipukukangasta.

En omistanut tarpeeksi reilun kokoisia sirkkarenkaita, joten ohjeesta poiketen tein nyörien kiinnityslenkit sivusaumojen väliin ommelluista tekonahkasuikaleista. Nyörinä toimii musta ontelokude.

Totoroja

Jonkin sortin traditio kai tämäkin jo, että teen siskolleni Totoro-aiheisen synttärikortin. Kortin alkuperäisinspiraationa Pinterestiin taltioitu vanha Etsy-poiminta. Kyseinen Etsy-linkki ei tosin enää ollut voimassa, joten ei hajuakaan, kenen ideaa olen tähän korttiin työstänyt.

Sinänsä suht nopea ja simppeli korttimalli, kunhan leikkuuseen käytettävä mattoveitsi on tarpeeksi terävä ja vakaa. Leikkelin ensin tuon ison Totoron harmaalle kartongille, mallailin sitten valkean taustan harmaan taakse ja luonnostelin siihen astetta pienemmän Totoron. Siniselle taustalle piirtelin vielä minikokoisen Totoron, jonka leikkuuaukosta pilkistää kortin tummanharmaa taustakartonki.

Turkoosin sävyjä

Tyttärelleni ompeleman sulkatopin jälkeen lycraa jäi sen verran, että siitä sai nipin napin ommeltua vielä sporttitopin 6-vuotiaan koossa. Tulevan eskarilaisen synttärisettiin surautin topin lisäksi Paapiin luottakaavalla Liljalla hämppylegginsit. Molemmat kankaat Menitalta tilattuja.

Noiden hämppylegujen kaveriksi päätin surauttaa vielä yksivärisen tunikan. Mintunvihreä trikoo tuntui nappaavan aika kivasti noiden legujen seitin väriin. Ajatus kankaita fiilistellessä tuntui hyvältä ja tykkäsin kovasti tuosta mintunvihreän sävystä. Mitä pidemmälle projekti eteni, sitä enemmän tuo mintunvihreä väri valitsemassani kaavassa alkoi epäilyttää. Tunika on yhdistelmä Paapiin Siiriä, Silmu-twistillä (Silmun pääntie, Paapiin kaavakirja lapsille kirjasta molemmat kaavat). Leikeltyäni kankaan, tunika näytti kovin platkulta, turkoosilla resorilla pääntielle tuli edes vähän eloa, mutta alaosa näytti aivan bliisulta. Päätin fuusioida tunikaan vielä yhden kaavan. Blå Blomma -mekon (OB 1/2016) taskut muistuttivat muotokieleltään tuota pääntien silmua. Taskunsuiden kanttauksilla ja värillisillä tikkauksilla alaosaan sai jotain jujua, mutta aika laimeaksi tämä kyllä jäi. Väripilkettä koitin saada myös hihansuiden resorikanttauksilla. Ehkä olisi pitänyt leikellä koko hihat tuosta turkoosista kankaasta?

Noiden turkoosien legujen kanssa tunika vielä menettelee, mutta yksinään jää kyllä melko valjuksi. Tulipa ommeltua. Pyrkimykseni on lisätä yksiväristen vaatteiden ompelua, tämä olkoon opetus, että ainakin yksivärisissä vaatteissa väri kannattaa miettiä tarkemmin. Vaalea yksivärinen näyttää yksinkertaisesti turhan platkulta.

Jumppatoppi

Viime viikonloppuna eksyin vähän puoli vahingossa Menitan verkkokauppaan. Kangaskauppana tämä oli minulle uusi tuttavuus. Etäisesti muistan kuulleeni Menita nimen aiemminkin, mutta olen mieltänyt sen tyystin lankakaupaksi (näytti se sitäkin olevan). Mutta lankojen lisäksi ainakin verkkokaupassa oli kattava valikoima myös kankaita, vieläpä suht huokeaan hintaan. Bonuksena postikulut ilmaiseksi 60 euron ostoksista (eli ei tarvinnut maksaa 🙈). Muun mussa yhtenä tuotteena ostoskoriin lähti tätä sulkakuvioista lycraa. Siihen nähden, että kangaslaatikot olivat jo entuudestaan ääriään myöten täynnä, tilaukseen lähti luvattoman paljon myös muita kankaita. Niistä ompeluksia sitten tuonnempana.

Tokaluokkalaisille soveltuvien sporttitoppien valikoima kaupoissa on jotenkin köpönen. Joko ovat mallia napa vilkkuu tai vähintäänkin kangas on laadultaan onnetonta. Täytyy siis tehdä itse. Hiukan jännitti tuo kangastilaus, kun firma oli kangaskauppana itselleni aivan uusi. Kokemus oli kuitenkin positiivinen, sulkalycra vaikutti oikein napakalta ja laadukkaalta. Kaavan pohjana käytin itselleni aiemmin tuttua Lucy in The Sky -tyllimekon (OB4/2016) yläosaa. Kaavan kokotaulukko jäi yhtä liian pieneksi, joten mutulla suurentelin kaavaa kankaan leikkuuvaiheessa. Pääntien pyöristin ja helmaan lisäsin leveän resorin. Hyvä tuli.

Liekeissä

 

Poikani ei juurikaan omista pitkähihaisia trikoopaitoja, hän on enemmän teeppari- ja hupparityyppiä. Tästä jalkapalloraportista hän kuitenkin toivoi mieluummin pitkähihaista mallia. Sellaisen äiti sitten ompeli. Kaavana Ottobreen Plain Basic (OB 1/2019), jolla olen paljon ommellut lyhythihaisia paitoja. Kaava on kyllä alunperin juurikin pitkille hihoille, mutta tämä taitaa olla ensimmäinen versio, jonka oikeastaan olen ommellut kaavanmukaisin hihoin.

Kangas on ostettu syksyllä Tampereen kässämessuilta, en vain millään muista miltä kojulta. Ehkä Poppanavakka tai Kankainen, mutta voi olla joltain muultakin firmalta. Printti oli mielestäni sijoiteltu raportille jotenkin pöljästi. Raportti oli jaettu pystylinjassa keskeltä kahtia, toisella puolella hihoissa näkyvää liekkikuviota ja toisella puolella liukuvärjätty osio, jonka keskellä tuo liekehtivä iso jalkapallo. Liukuvärjätystä puoliskosta ei millään saanut järkevästi sommiteltua enää paidan takaosaa, varsinkaan jos halusi tuon ison jalkapallon kokonaisena näkymään. Liekkipuoliskostakaan ei pitkien hihojen jälkeen enää riittänyt takakappaleen kankaaksi. Lopulta päädyin leikkaamaan takakappaleen yksivärisestä (tai oikeastaan hieman meleeratusta) punaisesta trikoosta, jonka sävy edes likipitäen osui etuosan punaisten sävyyn. Mutta tuon yksivärisenkään takaosan valinta ei ollut aivan simppeliä, liukuvärjättyyn osaan kun mahtuu montaa sävyä, josta mikään ei kuitenkaan tuntunut aivan täydellisesti natsaavan minkään täysin yksivärisen trikoon kanssa. Ei edes musta, sillä alaosan mustalta näyttävä osiokaan ei oikeastaan ole täysin musta vaan jotain mustan ja tummanruskean välimaastosta.

Nyt siis takakappaleen sävy on enemmän tai vähemmän kompromissi. Toisaalta raporttikankaasta jäi hömönlevyiset soirot sekä liekkikuosia että oranssinkeltaista liukuvärjättyä osiota. Ehkä niistä juuri bokserit saisi jotenkin tetristeltyä.

Leggareiden kevätpäivitys

Tuntuu, että ompelen nykyään leggarit aina samalla luottokaavalla Paapiin Liljalla. Vaan mihinkäs sitä hyvää peruskaavaa vaihtamaan, tietää ainakin istuvuuden sopivan. Mietin jo mikä kriisi kohtaakaan sitten, kun Liljasta alkavat kokotaulukot loppua!

Edelliset ompelemani punaiset leggarit ovat olleet niin kovassa käytössä, että päivä alkaa paistaa niistä läpi. Roskiin ei ole saanut laittaa, mutta käyttökiellon julkisille paikoille olen kyseisiin leggareihin määrännyt. Oli siis aika ommella uudet punaiset leggarit, jotta nuo vanhat saa viimein heivata roskiin. Ja koska leggareita on kivempi ommella vähän sarjatuotantona, surautin samalla vaivalla toiset hieman punasävyiset tai pikemminkin ruskeanpurppuraisen sävyiset legginsit. Niissä kankaat pintastruktuuri muistuttaa farkkua, mutta ei todellakaan sitä ole. Materiaali on melko ohutta ja erittäin venyvää jonkinlaista neulosta kai. Punainen trikookaan ei ole täysin yksväristä vaan on hieman meleerattu. Molemmat kankaat Jätti-Rätin antimia.

 

Pupucollari

 

Yritän pitää kiinni aloittamastani hukkapalakäytänteestä. Kun projekstista yli jääneistä tilkuista surauttaa heti jotakin, epämääräisiä hukkapaloja ei jää vuosiksi pyörimään tilkkulaatikkoon (joka siis tällä hetkellä on jo ääriään myöten täynnä, eikä sinne mitään olisi mahtunutkaan). Tätä Mieli Designin Hiding-joustocollaria jäi tyttäreni tunikan jäljiltä yli juuri sen verran, että tilkuista sai tetristeltyä collaripaidan puolitoistavuotiaalle veljentytölleni.

Pohjakaavana käytin Paapiin Myyryä, josta löytyi sopivassa koossa kaavat valmiiksi piirreltynä. Kangassuikaleen korkeus ei kuitenkaan aivan riittänyt tarvittavaan mittaan, joten jatkoin helmaa suht leveällä resorikaitalleella. Sama homma hihojen suhteen. Yli jäänyt kangassoiro oli leveä, mutta matalahko, joten myös hihoja piti jatkaa suht leveillä resorikaitaleilla. Pitkään puntaroin resorikaitaleiden kangasvalintaa. Tilkkulaatikosta olisi löytynyt pohjsväriin melko lailla täydellisesti rimmaavaa yksiväristä beigeäkin trikoota, mutta lopulta päädyin kuitenkin tekemään nuo resorikaitaleet tuosta samasta pupukuosista. Lähinnä käytännöllisyys edellä. Tummahkossa kirjavassa resorissa ei näkyisi niin helposti jokainen hihaan niistäminen tai suun pyyhkiminen. :D

Puputunika

Työkaverini tarjosi huokeaan hintaan metrin palasta Mieli Designin Hiding joustocollaria. Näin kuosin A-linjaisena tunikana. Sopivassa koossa valmiiksi piirreltyä kaavaa ei ollut enkä pikaisella kaavalehtien selailulla löytänyt haluamaani mallia, joten päätin soveltaa kaavan itse. Yläosaan käytin viimeaikaista paitojen luottokaavaa LillaLumin Ilonaa, helman pidensin ja levensin A-linjaiseksi mutulla.

Näin jälkikäteen ajatellen tuohon sivusaumaan olisi voinut turailla taskutkin, mutta ne nyt jäivät tällä kertaa tekemättä. Varsinkin nyt talviaikaan mekot eivät oikein ole olleet tyttäreni suosiossa (koska epäkäytännöllistä tunkea helmaa haalareihin tai ulkohousuihin), tämä tunikamittainen helman pituus kuitenkin neidille kelpasi.