Järviruokovärjäyksiä

Lähes vuoden vihoitellut kyynärpää alkaa vihdoin näyttää tokenemisen merkkejä. Ja koska neulominen piiitkästä aikaa on jälleen tuntunut hyvältä, sain inspiraation kesän ensimmäiseen värjäysprojektiin. Järviruokojen röyhyt ovat parhaimmillaan ja retki järven rantaan tuottikin tuliaisina ison nipun röyhyjä. Värjäyksen suhteen järviruoko on kyllä yksi lempparikasveistani. Väriä liemessä tuntuu riittävän ja riittävän. Näyttää kasvi antavan mukavasti myös erilaisia vihreän sävyjä. 

Viime vuonna järviruo'ot tuottivat mielestäni enemmän keltaisempaan taittavaa vihreätä. Tai saattoi toki johtua eri puretuksestakin. Viime vuonna puretin raparperilla, mutta koska muurahaiset ovat tyystin tuhonneet raparperikasvustoni, oli tällä kertaa turvauduttava puretuksen suhteen ostotavaraan. Nämä ovat siis alunalla puretettuja.

Tummin vihreä on ensimmäisestä erästä, loput jälkivärejä ja niiden jälkivärejä. Parilla vyyhdillä kikkailin myös liukuvärjäystä pitämällä vyyhdin toista päätä vain hetken liemessä. 

Poimin järven rannalta myös pariakin sorttia hierakoita, joskus muistan saaneeni kyseisillä, tai ainakin samannäköisillä melkoisen ärtsyä limenvihertävää. Ei tällä kertaa. Melko keltaiseksi tuo hierakkaliemi kääntyi. Todennäköisesti olivat eri lajiketta vaikka samalta paikalta samanoloisia olevinaan poimin. Rusehtava lanka on puolestaan tyttäreni väripaletista. Hän intoutui keräilemään kotipihaltamme lajitelman erinäisiä kukkia ja rikkaruohoja, näistä keittelimme myös liemet. Todennäköisesti suurin osa väristä on peräisin lakastuneista samettikukan kukinnoista.

Ihan perus

Konstailematon musta teeppari on juuri niin yksinkertainen, että sen voisi periaatteessa nopeasti surauttaa melkeinpä koska vaan. Ja todennäköisesti lähes aina siihen löytyisi kankaatkin omista varastoista. Ja juuri siksipä sitä ei varmaan ole koskaan aiemmin tullut ommeltuakaan. No nyt on. Ihan perus, jokapaikanpaita.

Kangas tässä mustaa ribbineulosta, ei sitä lötköintä mallia vaan aika napakkaa versiota. Kaavaksi valitsin itse modaamani uumalta kapenevan, mutta silti väljän neljän sauman kimonohihamallin. Saman, mikä tässä edellisessäkin teepparissani.

Hissun kissun vaapula vissun

Kun hellepäivien keskellä on yksikin vähän vilpoisampi päivä, on hyvä tehdä villasukkapostaus. :) Näiden sukkien valmistuminen on kestänyt ikuisuuden. Siltä se ainakin tuntuu. Ei siksi, ettäkö olisivat olleet jotenkin erityisen vaativat tai vaikeat tehdä, vaan lähinnä siksi, että sitkeästi kiukutteleva kyynärpääni on laittanut neulomisharrastukseni lähes totaalisesti jäihin viime elokuusta lähtien. Eipä tuo vieläkään kunnossa ole, mutta pieninä pätkinä silloin tällöin kärsii jo vähän neuloakin, kunhan hissukseen tekee.

Suurimmalle koetukselle vaivan kanssa on joutunut pääkoppa. Neulominen kun on ollut näihin asti mitä parhain terapiamuoto. Ja kun samaan aikaan samaisen viheliäisen vaivan vuoksi on jättänyt toisen päännollausmetodin astangajoogankin tauolle, on välillä meinannut olla pinna kireällä. 

Mutta siinä ne nyt ovat, vuoden verran tekeillä olleet villasukat! Jippii! Jonkin sortin työvoitto kai tämäkin. Ei taida aivan ennätys olla villasukkien vitkastelussa, mutta ei kovin kauaskaan jää. Aiemmat ikuisuusprojektit ovat tosin jumittaneet lähinnä projekteihin liittyvän motivaatiopulan vuoksi.

Kalanruotoa muistuttava kuvio on poimittu Lämpöisiä lapasia ja suloisia sukkia -kirjasta. Kirjassa tuolla kuviolla tosin oli tehty lapaset, mutta lainasin ideaa villasukkiin, joihin ohje tulee onneksi vielä suoraan selkäytimestä. Sukat on neulottu 2,5 puikoilla, muistaakseni 80 silmukalla. Musta pohjaväri on Taito Pirkanmaalta ostettua Kirjopirkkaa. Vihertävänharmahtava kuvio on samettijalalla värjäämääni Venlaa, ehkä jokin jälkiväri. Kuvissa väri taittaa nyt enemmän harmaaseen, mutta todellisuudessa on enemmän vihertävänsävyistä.

Hellepaita

Monta vuotta sitten tilasin Poppanavakalta Ylläri-Pylläri akkainpaketin. Ylläripussi sisälsi paljon tosi kivoja kankaita, joista monet lähtivät toteutukseen pian paketin saapumisen jälkeen. Jotkut palaset sen sijaan eivät joko värinsä tai kokonsa puolesta tuntuneet antavan inspiraatiota oikein mihinkään suuntaan. Tällaisten joukossa oli puolen metrin palanen tummanruskeaa ohuehkoa trikoota, tuntuman perusteella ehkä puuvillamodaalia.

Pyykkejä viikatessa vastaan tuli viime kesänä ompelemani röyhelöpaita, jonka materiaali oli niin ikään tuon kyseisen possupussin satoa. Paita on ollut paljon käytössä ja päätin ommella samanlaisen, mutta pykälää isommassa koossa. Koska tuo viimekesäisen paidan kaavakin oli mutulla apinoitu valmispaidan pohjalta, suurentelin kaavaa fiilispohjalta vähän sieltä ja täältä.

Valmiissa paidassa väri ei näytä ollenkaan pahalta, vaikka tuskin olisin itse osannut ostaa tyttärelle tämänväristä paitaa.

Klainaripussukka

Pakkailin eilen illalla poikani kamppeita kolmipäiväiseen jalkapalloturnaukseen, kun tajusin, ettei pojallani ole omaa toilettipussukkaa. Hätäpäissäni aloin sellaista ompelemaan kymmenen jälkeen illalla. Isommalla järjellä ja paremmalla suunnittelulla olisi voinut tehdä tuosta heti kerralla isomman mitoiltaan, mutta tällä kertaa tuli nyt mutulla tämän kokoinen. Mitat perustuivat ihan puhtaasti klainarikankaan kuosittelun korkeuteen. Mittojensa puolesta toimittanee ehkä jatkossa joskus kynäpenaalin virkaa. Tällä kertaa reissuun tarvittiin nyt kuitenkin säilytyspussukka lähinnä hammasharjalle, -tahnalle ja pienelle saippuaputkilolle. Ne tuohon kokoonkin sai näppärästi mahtumaan.

Pussukassa on vuorina kosteussulkukangas ja päällinen paksumpaa puuvillaa. Erilaisia pussukoiden ompelumetodeja on useita, tällä kertaa pää tuntui louskuttavan tyhjää ja koska tarkoitus oli surauttaa pikaompelu, päätin etsiä ihan varmuuden vuoksi jonkin nopean tutorialin aivopierujen välttämiseksi. Katrin Tilkkukaupan Pussukan ompeluohje osui ensimmäisenä silmään enkä jaksanut selailla sen enempää muita variaatioita. Mentiin sillä. Sen verran pää toimi sentään vielä iltamyöhäänkin, että älysin leikellä tuon kuosillisen päällikankaan kahdesta eri palasesta (toisin kuin tutorialissa ohjeistetaan), jotta klainarit eivät olisi toisella puolella pussukkaa ylösalaisin.

Perfect match

Muistan tilanneeni tuon raitakankaan kauan sitten. Siihen aikaan, kun poikani paidan ompelemiseen kankaan korkeudeksi riitti vielä 50 cm. No ei riitä enää. Jostain syystä kyseinen raitakangas on vain jäänyt pyörimään laatikkoon vuosiksi. Ylitse pursuavia kangaslaatikoitani läpi käydessä raitakankaalle löytyi täydellinen pari. Yksivärinen ruskean trikoon jämä, jonka sävy osui lähes täydellisesti ruskeisiin raitoihin. Kumpaakin oli sen verran knaftisti, ettei niistä yksinään olisi tämän kokoista paitaa tullut. Raitatrikoo jäi vajaaksi korkeuden puolesta ja ruskea palanen oli muuten vain sen verran epämääräinen riekaile, ettei siitäkään olisi enää hihoja saanut tetristeltyä. Yhdistelmänä nämä kaksi kangasta aika kivat.

Kaavana tässä Simply Basic (OB 1/2021) tällä kertaa pitkähihaisena versiona. Kaavan mukaan olisivat nuo hihat jääneet tässäkin kanftin mittaisiksi, mutta usein olen joutunut lyhentelemään kaavojen mukaan mitoitettuja hihoja, joten otin riskin ja leikkelin hihat raitatrikoosta, vaikkei pituus aivan kaavan mittoihin riittänytkään. Päätin jatkaa hihoja tarvittaessa resorikaitaleella. Mutta eipä tarvinnut, hihat olivat juuri passelin mittaiset näin. Pääntien kanttaukseen käytin raitatrikoon turkoosia raitaa.