Hissun kissun vaapula vissun

Kun hellepäivien keskellä on yksikin vähän vilpoisampi päivä, on hyvä tehdä villasukkapostaus. :) Näiden sukkien valmistuminen on kestänyt ikuisuuden. Siltä se ainakin tuntuu. Ei siksi, ettäkö olisivat olleet jotenkin erityisen vaativat tai vaikeat tehdä, vaan lähinnä siksi, että sitkeästi kiukutteleva kyynärpääni on laittanut neulomisharrastukseni lähes totaalisesti jäihin viime elokuusta lähtien. Eipä tuo vieläkään kunnossa ole, mutta pieninä pätkinä silloin tällöin kärsii jo vähän neuloakin, kunhan hissukseen tekee.

Suurimmalle koetukselle vaivan kanssa on joutunut pääkoppa. Neulominen kun on ollut näihin asti mitä parhain terapiamuoto. Ja kun samaan aikaan samaisen viheliäisen vaivan vuoksi on jättänyt toisen päännollausmetodin astangajoogankin tauolle, on välillä meinannut olla pinna kireällä. 

Mutta siinä ne nyt ovat, vuoden verran tekeillä olleet villasukat! Jippii! Jonkin sortin työvoitto kai tämäkin. Ei taida aivan ennätys olla villasukkien vitkastelussa, mutta ei kovin kauaskaan jää. Aiemmat ikuisuusprojektit ovat tosin jumittaneet lähinnä projekteihin liittyvän motivaatiopulan vuoksi.

Kalanruotoa muistuttava kuvio on poimittu Lämpöisiä lapasia ja suloisia sukkia -kirjasta. Kirjassa tuolla kuviolla tosin oli tehty lapaset, mutta lainasin ideaa villasukkiin, joihin ohje tulee onneksi vielä suoraan selkäytimestä. Sukat on neulottu 2,5 puikoilla, muistaakseni 80 silmukalla. Musta pohjaväri on Taito Pirkanmaalta ostettua Kirjopirkkaa. Vihertävänharmahtava kuvio on samettijalalla värjäämääni Venlaa, ehkä jokin jälkiväri. Kuvissa väri taittaa nyt enemmän harmaaseen, mutta todellisuudessa on enemmän vihertävänsävyistä.