Lentävät Ladyt

Jos olet blogiani lueskellut, tiedätkin että omistan aika monet villasukkaparit. Olen myös mekkoihmisiä - kesät talvet. Ja villasukkien tulee sointua yhteen käyttämieni mekkojen kanssa. Viime syksynä ompelin Sporttimekon, josta muodostuikin yksi lempivaatteistani - Paitsi että mekon kanssa täydellisesti mätsäävät villasukat puuttuivat. Talvella metsästinkin Nurjasta varta vasten mekon nyörin väriin sointuvaa pinkkiä sävyä, sillä ajatuksissa oli pinkki-mustat kirjoneulesukat Sporttimekon kaveriksi. Sopiva merinosukkalanka löytyikin ja sille kaveriksi kasmirsekoitteinen musta Hot Socksien Pearl -lanka.

Aloitin Puikkomaisterin Sukkasirkus -kirjan Lentävien ladyjen neulomisen jo maaliskuussa, mutta matkan varrelle sattui sormen murtaminen ja pari muuta muuttujaa ja niinpä sukkien valmistuminen venyi lopulta heinäkuulle saakka. Sormen lopulta kuntouduttua otin pitkään puolitiessä olleen kutimen mukaan kesälomareissullemme. Sukkapari valmistui lopulta jossakin Itämeren aalloilla Ruotsin ja Rostockin välillä.  

Halusin varresta hieman alkuperäisohjetta pidemmät ja niinpä aloitin sukat ohjeesta poiketen kärjestä, jotta voisin tarpeen mukaan soveltaa sukkaan lisää leveyttä varren edetessä. Pohkeen kohdalla levensin tuohon ylimmäisen ornamenttiraidan kuvioon mutulla pari silmukkaa (yhteensä lisäsilmukoita tuli siis kuusi, koska mallikerta toistuu varressa kolmesti). Ornamenttikuvio näyttää melko monimutkaiselta, mutta on lopulta yllättävänkin simppeliä neulottavaa, koska pitkiä langanjuoksuja ei juurikaan tule. Leveä staattinen muistilappu osoittautui aivan ehdottomaksi avuksi kirjoneuletta tehdessä. Sukkia kun on neulottu niin asuntoautossa kuin lautallakin ja ilman paikallaan pysyvää muistilappua olisin todennäköisesti sekoillut mallikuvion riveissä aika monta kertaa. Olin niin tohkeissani kuviosta, että epähuomiossa neuloin pohjankin ornamenttikuviolla, vaikka ohjeessa pohja olikin tehty pelkistetymmällä raitamallilla. 

Olipa ihana neuloa pitkästä aikaa ja sukista tuli kivat, vaikka projekti venyikin paljon odotettua pidemmäksi. 

Tontonton-mustikkapiirakka

 

Tyttäreni hyvä ystävä on moniallergikko, mikä välillä aiheuttaa päänvaivaa tarjoilujen suhteen, etenkin leivonnassa, joskin niitä allergioita piisaa täällä kyllä omasta takaakin ihan riittävästi. Tyttö oli meillä tällä viikolla yökylässä ja ehdotti, että leipoisimme mustikkapiirakan. Sinänsä hyvä idea, sillä juhannuksen jäljiltä jääkaapista löytyi vielä puolilleen jäänyt vanilijakastikkeen jämäkin. Ensireaktioni oli kuitenkin Hmmm... Mistä ihmeestä keksisin munattoman, maidottoman ja gluteenittoman piirakkareseptin? Vaan ei hätää, tytöllä oli puhelimessaan kuva tädiltään saamasta ruutupaperille kirjoitetusta piirakkareseptistä. Sillä siis, varsinkin kun lähes kaikki tykötarpeet sattuivat löytymään omista kaapeista (pois lukien kauramaito ja soijajogurtti, eli nopea kauppareissu täytyi silti tehdä).

Innokkaiden apuleipureiden kanssa ryhdyimme toimeen. Vaikka blogini tosiaan on enemmän käsityöpäiväkirja, taltioin tänne aina silloin tällöin myös joitakin reseptejä, lähinnä itseäni varten, mutta josko tästä reseptistä jollekin allergioiden kanssa pähkäilevälle on jotakin iloa, niin laitetaan se tänne talteen myös.

***

Pohja:

2 banaania
2 rkl pellavansiemeniä
2 rkl vettä
3 dl kaurahiutaleita
2 dl mantelijauhetta
1 dl kaurajuomaa
½ tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa

Muru (aika reilu annos):

1 dl kookosöljyä
1 dl hunajaa
3 dl kaurahiutaleita
(kanelia)

Täyte:

400 g vanilija soijajogurttia
mustikoita
(ripaus sokeria)

Laita uuni lämpenemään 175°C. Turvota pellavansiemeniä hetken vesitilkassa. Pilko banaanit ja lisää sekaan loputkin pohjan ainekset. Soseuta koko massa sauvasekoittimella tahnaksi. Voitele piirakkavuoka (itse käytin maidotonta margariinia). Lusikoi pohjamassa vuokaan ja painele tasaiseksi. Levitä päälle soijajogurtti ja ripottele pintaan haluamasi määrä mustikoita (itse käytin ihan pakastimen aarteita). Ohjeessa ei varsinaisesti käsketty lisäämään pintaan sokeria, mutta koska olen sokerihiiri ja pohjassakaan ei ollut yhtään lisättyä sokeria (joo banaaneista ja hunajasta kyllä tulee makeutta), sirotin mustikoiden päälle hieman sokeria.

Sekoita keskenään muruainekset (itse unohdin tuon kanelin murutäytteestä, mutta ei oikeastaan haitannut) ja ripottele murumassa tasaisesti piirakan pintaan mustikoiden päälle. Paista 175 asteessa n. 45 min. Anna jäähtyä hieman. Halutessaan piirakan voi tarjoilla vanilijakastikkeen kanssa (näitäkin löytyy jo kaura- tai soijapohjaisina aika kivasti), mutta piirakka toimii mainiosti myös ihan ilmankin kastiketta.

***

Pohja ei tokikaan ole aivan yhtä rapsakka, mitä se olisi ehkä perinteisen leivonnan myötä, mutta banaaninen pohja ja mustikat toimivat hyvin yhteen. Itse rakastan myös kardemummaa ja se maistuu kivasti pohjassa. Murumassan kookosöljy tuo piirakkaan niin ikään kivan lisäsäväyksen. Jos siis tykkää kookoksesta, se kun tuppaa vähän jakamaan mielipiteitä. Kookoksen maku ei mielestäni kuitenkaan häiritsevästi puske läpi.