Neulosmekko pallokuosista

Vähän hitaasti nämä kangasostokseni päätyvät ompeluun, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Puuvillaneulos on peräisin marraskuun kässämessuilta, mutta koska ostohetkestä on vierähtänyt jo aikaa, olin tyystin unohtanut miltä kojulta kankaan edes ostin. Onneksi messuilla mukana ollut pikkusiskoni muisti, että olin ostanut tämän Ehta Dream Circuksen kojulta.  

Muistan kovasti ostohetkellä arponeeni, tekisinkö neuloksesta mekon vai neuletakin ("messutädeillä" taisi olla kyseisestä kuosista neuletakit ja näyttivät hyvältä kyllä nekin. Mielestäni päädyin oikeaan ratkaisuun, kun tein lopulta mekon. Kaavaksi valitsin vanhasta Ottobrestä (5/2017) Ladder Stripesin, joka näyttää toimivan neuloksen kanssa mainiosti. Innostuksissanihan koitin samaista kaavaa myös trikoon kanssa (josta kerroin tuossa edellisessä postauksessa), mutta trikoon kanssa helma ei laskeutunutkaan ollenkaan noin nätisti.

Mekko on kyllä ihanantuntuinen päällä. Kun materiaali on puuvillaneulosta, sen voi huoletta heittää myös pesukoneeseen, eikä tarvitse miettiä sen enempää kutistumisia tai huopumisia. Veikkaan, että tästä taitaa tulla yksi ensi syksyn ja talven luottovaatteistani. :)

Vanamo-mekko

Näköjään menee vähän sykleittäin tämä allekirjoittaneen ompeluinnostus. Välillä sitä saa kaivaa puoli väkisin esiin, mutta kun jumin yli pääsee, lähteekin ompeluksia tulemaan useampi yhteen putkeen. Kaivoin oikeastaan ensin esiin kässämessuilta ostamani puuvillaneuloksen, johon testasin itselleni uutta (joskin jo vuoden 2017 Ottebressä ilmestynyttä) Ladder Stripes -kaavaa. Kaava toimi oikein hyvin neulosmekossa (jonka postaus tulee myöhemmin, sillä tähän hätään ei sitten ollutkaan oikeanväristä kanttauslankaa). Päätin sitten samaan syssyyn ommella samaisella kaavalla niin ikään kässämessuilta ostamani Nuppu Printin Vanamo-kankaan. Mutta. Ei sittenkään. Kangasta olikin vain 1,5 metriä, mikä ei kyseiseen leveähelmaiseen malliin riittänyt. Ei alkuunkaan. Edes lyhythihaisena versiona.

Kun nyt kaavan siinä kuitenkin olivat valmiiksi levällään, päädyin modaamaan sitä. Aika roimastikin. Ensin ajattelin selviäväni pelkillä hihojen lyhentämisellä. Mutta helma oli liian leveä, eikä kangas riittänyt sellaisenaan. Päätin kaventaa helmaa, jotta saisin soviteltua rinnakkain/limittäin etu- ja takakappaleet. Ei riittänyt siltikään. Pituuttakin piti helmasta karsia. Mutta ei. Sovitusvaiheessa totesin, ettei trikoo laskeutunut helmassa ollenkaan niin nätisti kuin neulos. A-linjaisen mekon leveä helma näyttikin pöljätä. Kavensin helmaa entisestään. Että tiedä sitten paljonko tästä nyt loppupeleissä edes jäi alkuperäisestä kaavasta jäljelle. Eipä juuri mitään. Etu- ja takakappaleiden yläosa. Ja niistäkin vähän pääntietä sovellettu.

Oikeastaan modauksen jälkeen näyttää aika samalta, mitä olen aiemminkin omilla kaavamodauksilla päätynyt A-linjaisista mekoista tekemään. No eiköhän tämä käyttöön tule kuitenkin. Kangaslaatikossa on pitkälti toista vuotta odotellut roosanvärinen vohvelitrikoo neuletakiksi päätymistään. Jospa saisin senkin vihdoin ommeltua, sillä vaaleanpunaiset vanamot kaipaavat talven tullen selvästi kaverikseen juuri roosanväristä neuletakkia.

Kankaan jämistä ompelin jälleen yhdet pikkarit. Tälle kertaa itselle. Eipähän jää nämäkään riekaleet tilkkulaatikkoon pyörimään. Tai pienen palan sinnekin sentään jemmasin. Joulumyyjäisiä on jälleen luvassa kahdenkin joukkueen taholta, joten ehkäpä surauttelen sitten taas niistä pienimmistä tilkuista kestotiskirättejä myyjäisiin.

Hukkapalat hyötykäyttöön

Ompelun ohessa syntyy pidemmän päälle hirveä määrä epämääräisen kokoista ja muotoista tilkkua, joita sitten ainakin allekirjoittaneella tulee jemmattua tilkkulaatikkoon sillä ajatuksella, että jonain päivänä näistä ehkä jotakin... Tuo jonain päivänä harvemmin koittaa ja niinpä tilkkulaatikko pursuaa kroonisesti yli äyräidensä.

Olen pyrkinyt tietoisesti tekemään asialle jotakin, niin että ainakin yritän miettiä jo ompeluprojektien aikana, pystynkö hyödyntämään "leikkuujätteenä" syntyneet jämätilkut heti pois, jotta ne eivät koskaan edes tilkkulaatikon tukkeeksi asti päätyisi. Parissa edellisessä projektissa onnistuin jopa toteuttamaan visioni. Molempien kankaiden jämistä riitti vielä materiaalit alushousuihin, jotka syntyivät lopulta hyvinkin nopeasti, kun asian teki saman tein samoilla koneissa jo valmiiksi olevilla langoilla.

Kaavat piirrelty jotain sinne päin -periaatteella vanhojen roskiin menevien alushousujen pohjalta. Aeva hyvät tuli.