Torkkuvat pantterit

Blogin alkuvuosi näyttää kovin tyhjältä. Onneksi tämä ei kuitenkaan käsitöiden osalta ole koko totuus. Sattumalta on vain viime aikoina tullut tehtyä sellaisia käsitöitä, joiden julkaisemista on täytynyt/täytyy syystä tai toisesta odottaa. Tämä siskontytölle synttärilahjaksi ompelemani tunikamekko on yksi niistä.

Lasten ompeluksissa projekti käynnistyy usein siitä, että käyn kertaalleen läpi olemassa olevat kangasvarastot ja tilkkulaatikot. Käyn ensin läpi potentiaalisenkokoiset tilkut ja etsin niille mahdollisesti yhteen sointuvia väripareja. Välillä löytyy hieman yllättäviäkin komboja, kuten kävi tässä vaaleanpunaisen pantterin ja oliivin vihreän vohvelitrikoon yhdistelmässä. Sattumoisin molemmat kankaat on kyllä alunperin ostettu samaisilta toissa vuoden kässämessuilta, mutta ostovaiheessa ei ollut vielä pienintäkään ajatusta siitä, että kyseiset kankaat päätyisivät joskus samaan vaatteeseen. Molemmat olivat muistaakseni alkujaan metrin palasia. Molemmista on jo ommeltu lastenkokoiset hupparit, mutta jäljelle jääneistä soiroista sai vielä tetristeltyä 8-vuotiaalle sopivan tunikan. 

 Käytössä olevat jämäkankaat ohjasivat kaavan valinnassa. Mieleen tuli ensimmäisenä vanha tuttu Roses on Grey, jolla olen ommellut useammankin tunikamekon. Kyseisen kaavan koot tosin loppuvat 116 senttiin. Samaisesta lehdestä (OB4/2016) löytyi kuitenkin isommassa koossa idealtaan vastaavanlainen kaava Falling Leaves. Sillä siis. Kankaasta todettakoon, että tuo vohvelitrikoo on sen verran paksua, että noissa olkapään kaarteissa ei ehkä laskeudu maksimaalisen pehmeästi ainakaan näissä henkariotoksissa, mutta luulisin tämän olevan asia, joka varmasti käytön ja pesujen myötä asettuu ihan luontevasti kohdilleen.

Nalletunika

 
Ompelin veljentytölle 2-vuotissynttärilahjaksi nalletunikan/mekon. Shy Bear neulosmekon kaava on vuoden 2017 Ottobresta (4/2017) ja muistan ihastuneeni ideaan jo tuolloin. Aika monta vuotta näköjään kuitenkin kului, ennen kuin sain kyseistä kaavaa testattua. Kaava on alunperin suunniteltu svetarineulokselle, mutta itse käytin joustocollaria. Yksi syy, miksi kaavaa ei ole aikaisemmin tullut testattua, on varmaan se, että olen järkeillyt kaavan olevan sellainen, johon saisi näppärästi hyödynnettyä kahta eriväristä jämäjoustocollaria ja sitten olen kai vain odotellut sopivaa väriparia tilkkulaatikkoon. 

Marjapuuronvärinen yläosa on jouluksi ompelemani kissatunikan jämäkankaita. Harmaa väripari marjapuuronsävyiselle joustocollarille löytyi eurolla kirpparilta. Tilkku oli vähän hassun mallinen, vajaan metrin korkea, mutta ei täyslevyinen, joten huppareiden tai collarihousujen ompeleminen siitä olisi jäänyt liian knaftiksi. Juuri omiaan tämän projektin helmaan.

Shy Bearin kaavaan on aluperin suunniteltu hieman vajaamittaiset hihat. Itse en oikein ole sellaisten fani, ainakaan lastenvaatteissa. Tuo ilmiöhän tapahtuu lastenvaatteiden osalta aina ajan myötä ihan itsestään, kun lapsi kasvaa ulos paidasta, ensimmäisenä knaftiksi jäävät hihat. Niinpä jatkoin mutulla hihojen mittaa modaamalla niihin resorikaitaleet hihansuihin.

Muilta osin kaava oli kiva. Mitä nyt etuosan läpän/taskuosion kanssa sai vähän kikkailla, ettei pönötä kulmista, tämä lienee kuitenkin enemmän ompelijan taitamattomuutta, kuin itse kaavan vika. Jäin kuitenkin pohtimaan nalleaplikoinnin jatkojalostusideaa. Vastaavanlainen nalleaplikaatio toimisi (ainakin omassa päässäni ajatuksen tasolla) raglanhihaisessa collaripaidassa/-hupparissa niin, että nuo korvat sijoittaisi hihojen saumaan. Päätynee ehkä joskus kokeiluun tämäkin ajatus.