Eurajoki-sukat

Työnantajani Eurajoen kunta järjesti alkuvuodesta neulesuunnittelukilpailun, jossa oli omat kategoriat villasukille ja lapasille. Tässä on tullut vuosien saatossa neulottua muutamatkin sinivalkoiset sukat koulussamme vierailleille Erasmus+ -vieraille. Niinpä päätin osallistua tuohon neulesuunnittelukisaan sillä ajatuksella, että seuraavat ulkomaan vieraat saisivat lahjaksi kenties minun suunnittelemani kunnan nimikkosukat. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että voitin tuon sukkakategorian.

Sukkien ensimmäinen versio valmistui jo helmikuussa, mutta ohjeen hienosäätö ja virallinen julkaiseminen on ottanut aikansa. Jostain syystä myös postauksen teko otti aikansa, vaikka ohje ja kuvat olivatkin valmiina. Alkuperäisessä versiossa Eurajoki-tekstin takaosassa oli tuollaisia valkoisia tipluja. Sittemmin neuloin vielä toiset sukat, joihin testineulojan palautteen pohjalta vaihdoin tekstin taakse virtaavan joen.

Kun kisa julkaistiin, syntyi heti ajatus rapukuviosta. Jokirapu on itse asiassa peräisin Eurajoen vanhasta vaakunasta ajalta ennen kuntaliitosta. Vaikka nykyisessä vaakunassa rapua ei enää ole, on rapu säilynyt tunnuksena edelleen monissa eurajokisten yhdistysten logoissa. Keskustan liikenneympyrässä komeilee niin ikään iso rapuveistos. Myös koulumme maskotti Mr Krapu on tottakai rapu.

Jokirapukuvion valintaan vaikutti myös henkilökohtaiset syyni. Vaikka itse en eurajokinen olekaan, olen asunut lapsuuteni joen varrella ja jo pienestä pitäen isäni opetti minut ravustamaan. Ravustuskauden alku oli aina odotettua aikaa, sillä saimme veljeni kanssa pitää rapujen myynnistä kertyneet tuotot. Ala-asteikäisinä rapukaupalla saamamme tienistit olivat meille lapsille vuoden "päätulonlähde". Muistan ravustuksen olleen aina myös hyvin jännää. Meillä oli muutamia rapumertoja, mutta niistä puuttui jännitys. Enimmäkseen ravustimme tikuilla, joihin oli sidottu n. parin metrin kalastajalanka. Langan päähän sidottiin syötti, yleensä palanen pakastettua särkeä (aiemmin kesällä ongituista kaloista särjet aina pakastettiin ravunsyöteiksi, petokalat eivät tähän virkaan käyneet). Syöttilanka heitettiin rantaveteen ja tikku iskettiin kiinni rantaheinikkoon. Tällaisia tikkusyöttejä laitettiin illan hämärtyessä jokirantaan paljon. Rannassa kierrettiin kokemassa tikkuja lipon kanssa (lippo oli pitkän puuvarren päässä oleva pyöreä kehikko, jonka sisällä oli verkko). Kun langan nosti, siitä pystyi sormien välissä tuntemaan oliko syötissä rapuja ruokailemassa. Jos oli, piti varovaisesti kauhaista lipolla syötin alta samalla kun lankaa nostaa varovasti. Jos ajoitus oli pielessä tai lipolla kolhaisi kiviin, karkasivat ravut syötin ääreltä eikä saalista sillä kierroksella tullut. Kierroksia jatkettiin usein yömyöhään ja saman syötin äärelle saattoi tulla aina uusia rapuja. Saaliiksi saadut ravut mitattiin ja alamittaiset (alle 10 cm) ravut päästettiin takaisin jokeen kasvamaan.

Muistan, miten isosetäni opetti minua punomaan kalaverkkoa, jotta sain valmistettua ravustuslippoja itse. Hän vuoli puusta sukkulan, jota käytettiin verkon tekemiseen. Enää en tosin taitaisi osata kalaverkkoa punoa. Vaikka äkkiäkös sellaisenkin taidon nykyään varmaan Tuubista uudelleen mieleen palauttaisi. 

Ohje on suunniteltu Novitan Nalle-langalle nron 2,5 puikoilla. Koot löytyy niin naisten kuin miesten sukkiinkin. Ohje löytyy PDF-muodossa täältä. 

Puu-Käpylä-sukat

Olin pääsiäisen alla viikon sairaslomalla ja kotona istuskellessa oli aikaa tarttua kutimeen. Somessa vastaan tuli vähän aikaa sitten juskaistujen Rauma-villasukkien ohje. Ryhdyin penkomaan värjäämiäni lakoja ja laitoin puikoille hiukan sovelletuin värein Vanha Rauma -sukat. Ensimmäistä sukkaa neuloessa mieleen tuli kuitenkin ajatus vastaavantyyppisten sukkien neulomisesta Puu-Käpylä-teemalla. Olin pääsiäiseksi menossa Käpylässä asuvan siskoni luokse ja järkeilin, että ehtisin vielä nipin napin suunnitella ja neuloa synttärilahjaksi myös Puu-Käpylä-sukat. Vanha Rauma -sukista valmistui siis vain toinen, toinen pari valmistuu sitten joskus myöhemmin.

Siinä missä Vanha Rauma on melko pastellinsävyinen, Puu-Käpylän perusilmeenä on mielestäni enemmän maanläheiset värit. Koska värjäyskopassani oli melko pieni nössäkkä veriseitikillä saatua tiilenpunaista väriä (mikä sinällään olisi ollut aivan loistava värivalinta Puu-Käpylän värimaailmaan), jouduin päävärin osalta turvautumaan marketin värivalikoimaan. Värjäämäni langat olivat pääosin Nallea, joten hakusessa oli maanläheinen punaisen sävy, mutta kävikin niin, että Prisman hyllyiltäpä ei näin keväällä löytynytkään ainuttakaan punasävyistä sukkalankaa sopivan vahvuisena. Päädyin sitten ostamaan sukkien pääväriksi oranssia. Toimii sekin. Ja tavallaan antoi ihan pirteän ilmeen muuten pehmeämmille kasvivärjäyssävyilleni. Todettakoon, että sukissa musta, tummanharmaa ja vaaleansininen ovat myöskin markettivärejä, muut itse värjäämiäni sävyjä.

Olin siis neulonut jo yhden sukan Rauma villakista, joissa mustat ikkunat silmukoitiin. Tiesin silmukoinnin olevan hidasta ja aikataulu tiukka. Päätin näissä Käpylä-sukissa tehdä ikkunatkin kirjoneuloen. Ainoastaan ovet on jälkikäteen silmukoitu, koska niissä olisi tullut tarpeettoman pitkiä langanjuoksuja ja toisaalta mukana kuljetettavia värejä olisi tuolloin parhaimmillaan tullut jo neljä. Sukista tuli ainakin lämpimät, nyt kun kierroksilla on paikoin kuljetettu kolmeakin väriä.

Rauma-villasukat on suunniteltu 60 silmukalle, kolmosen puikoilla. Itse käytän Nallessa mieluummin nron 2,5 puikkoja ja tällöin 60 silmukkaa kirjoneulesukissa (joiden jousto on vähäisempi kuin yksiväristen) tuntui liian pieneltä silmukkamäärältä. Modasin siis jos Rauma-sukkiini 72 silmukkaa ja totesin, ettei se ainakaan liikaa ollut. 72 silmukalla aloitin nämäkin Puu-Käpyläsukat. Tuo 72 silmukkaa määrittikin sitten varren kuvioiden jaot. Suunnittelin varteen siis 12 silmukalla jaolliset talot. Silmukkamäärämatematiikalla talojen julkisivuun tuli 5 ikkunaa. Näin jälkikäteen ajatellen semisti harmittaa, olisi pitänyt tehdä tarkempi taustatyö. Pääsiäisenä Käpylässä kävellessä panin nimittäin merkille, että talojen julkisivuissa oli yleensä parillinen määrä ikkunoita (2, 4, 6 tai jopa 8). Toki onhan noissa sukissa ikkunamäärältään parillisiakin taloja ja varsinkin jalkateräosiossa, jossa kantapääkavennusten jälkeen kierroksella on enää 64 silmukkaa. Toisaalta tuossa jalkateräosiossa talojen kuviojakojen ei tarvinnut mennä aivan tasan, sillä kierroksen vaihtumiskohta on pohjassa ja tein joidenkin talomallien kohdalla vaihtumiskohtaan kapeamman talon kuin muualle.

Tein jonkinlaista talojen luonnostelua etukäteen, mutta lopulta päädyin muuttamaan niitä lennosta, eikä purkuhommiltakaan aina vältytty, kun intoa oli enemmän kuin logiikkaa tai malttia. Sukat kuitenkin valmistuivat juuri ja juuri ajallaan.

Kotoilupaituli

Pikkusisko täytti joku aika sitten 40. Piti mennä yhdessä juhlistamaan synttäreitä, mutta ärsyttävästi suunnitelmat menivätkin uusiksi sairastelun vuoksi. Tämäkin postaus on siis viivästynyt lahjan toimituksen siirryttyä. Ompelin hänelle synttärilahjaksi itse suunnittelemallani printillä kotoilupaitulin. Käyttääköhän kukaan enää missään sanaa paituli? Mutta siis se sellainen pitkähkö teepparin ja yöpaidan välimalli, joka on omiaan vaikkapa kutimien kanssa kotoiluun. Siskoni on intohimoinen neuloja, joten Knit Happens -teksti oli mielestäni passeli juuri hänelle. Sinänsähän tuo Knit Happens -slogan ei tietenkään ole omakeksimäni, mutta printin layoutin suunnittelin itse ilmaisella Adobe Express -ohjelmalla. Marraskuun kässämessuilla Kotoa-kangaskaupalla oli messutarjous, jossa sai käydä printtaamassa silityskalvolle etukäteen suunnittelemiaan kuvia. Oletin, että Cricut-pisteelle olisi ollut jonoa, mutta mitä vielä, pääsin printtaamaan lähes heti. Mielessä on toki ollut kirjoittaa joulupukillekin, josko jonain päivänä saisi itselleenkin ihan oman Cricutin tai vastaavan elektronisen leikkurin. 😁

En ole kauheasti silityskalvoja käyttänyt, joten vähän aluksi jännitti, miten saisin kaivettua nuo kaikki lankakerän kolot nätisti pois, mutta homma sujui yllätävänkin sutjakasti ja kuvasta tuli mielestäni siisti. Tähän hommaan toki myydään ihan omia erillisiä työvälineitäkin, jotka muistuttavat ulkonäöltään lähinnä hammaslääkärin instrumentteja (ehkä myös hinnaltaan?), mutta itse käytin ihan vain nupparia.

Kaavana paitulissa käytin Suuressa Käsityö -lehdessä (11-12/2023) julkaistua Jujunan yöpaitakaavaa. Vähän modattuna tottakai. Halusin helmasta pitkähkön ja kaarevan, mutta en aivan niin pitkää, millainen pitkän yöpaidan mallissa oli. Lyhensin siis pitkän yöpaidan kaavaa helmastaan lyhemmäksi, vaikka itse helman muoto aika lailla samanlainen onkin, kuin alkuperäiskaavassa.

Hihaan kiinnitin vielä pienen diy-merkin lähinnä sillä ajatuksella, että vaate sinällääm on toki itse tehty, mutta pystyn näkemään siskoni myös käyttävän paitaa jatkossa lukuisten diy-projektien äärellä kutimet sylissään.