Havukransseja jouluksi

 
OAJ:n paikallisyhdistys järjesti kuluneella viikolla kädentaitoillan, jossa askartelimme havukransseja. Monta kertaa on pitänyt havukranssi jo aiemminkin tehdä ja periaatteessa olen kyllä tekniikan tiennyt, mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi. Nyt kun oli valmiiksi joku metsästä jo havutkin poiminut ja oli kaikki tykötarpeet koristelua varten esillä, näitä syntyikin helposti heti kaksin kappalein.

Oikeastaan vaikein osio oli juurikin päättää, mitä laittaa kransseihin koristeeksi. Mennäkkö More is more -periaatteella, vai pitäytyäkö Yksinkertainen on kaunista -linjassa? Katajakranssin pohjaksi valitsin mustan metallirenkaan. Sen koristelusta tuli vähän runsaampi. Ensimmäisenä kiinnitin huomioni noihin söpöihin sienikoristeisiin ja niiden kaveriksi koristevalikoimasta lähti matkaan punaiset marjat.

Kuusikranssin pohjaksi taittelin pajun oksista renkaan. Kuusen oksat sisällään tekivät jo aika näyttävän kranssin, joten päätin jättää sen koristelun pelkistetymmäksi ja liimasin siihen vain muutaman valkeaksi maalatun kävyn.

Agnes-merinoneule

 
Neuloin taannoin 6-vuotiaalle tyttärelleni Dropsin Agnes-neuleen ja tykästyin malliin. Niinpä lähes heti kohta perään tyttäreni ollessa nyt 6.-luokalla neuloin uuden Agnes-neuleen. Langaksi valikoitui Dropsin Merino Extra Fine, lähinnä siksi, että sitä sattui olemaan tarjouksessa Puuilossa ja kyseinen lanka oli vahvuudeltaan riittävän liki tuota alkuperäisen ohjeen ehdottamaa Sky-lankaa. Lasten ollessa pieniä, neuloin tuosta Dropsin Merino Extra Fine langasta parit villahousut ja tuntuivat ainakin silloin kestävän käytössä aika kivasti nuhjuuntumatta. Muistaakseni taisin myös konepestä kyseisiä pöksyjä. Nyt en ole ihan varma raaskinko kuitenkaan laittaa tätä neuletta konepesuun, vaikka lanka superwash-ominaisuudella onkin varustettu.

Neuletakki neulotaan ylhäältä alas neuleena, mikä onkin itselleni ehdottomasti mieluisampi suunta neuloa villapaitaa. Likimain pitäydyin ohjeessa, joskin alkuvaiheessa vilkuilin ilmeisesti ohjetta turhan harvakseltaan, sillä tuohon pääntielle lipsahti enemmän ainaoikein kierroksia kuin ohjeessa.

Muistaakseni tein langan menekkiä varten oikein laskelmiakin sen suhteen, että ostamani lankamäärän piti periaatteessa riittää. Periaatteessa. 50 gramman Sky-kerällä näytti olevan lankaa n. 190 metriä, kun taas Merino Extra Fine -kerällä n. 105 metriä. Kun ohjeessa käskettiin 200 gramma Sky-lankaa, ostin omalla matemaattisella logiikallani 400 grammaa merinoa. Jostain syystä 8 kerää ei kuitenkaan riittänyt, vaan jouduin jälkimmäistä hihaa varten ostamaan vielä yhdeksännen kerän. Onneksi sattui olemaan samanlaista värierää. En tiedä, jostain syystä näitten villapaitojen osalta langanmenekkiarvioni tuntuvat heittävän aina häränpyllyä, teen sitten laskelmat tai en. Yleensä on käynyt juurikin näin päin, että arvioin langan menekin hiukan alakanttiin, joskin edellistä villapaitaani Hallasuomua neuloessa tilasin sitten lankaa rutkasti enemmän kuin oli tarve.

Ohje Drops Agnes-neule
Lanka Drops Merino Extra Fine (9 kerää kokoon 152)
Puikot nro 4

Taskucollari

 

Poikani halusi collaripaidan ilman huppua. Aloin siis etsiä kaavaa, jossa olisi kuitenkin jokin pieni juju. Löysin viisi vuotta vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä (8/2020) kaavan raglanhihaiseen miesten huppariin, jossa oli edessä tuollainen vinoleikkaus ja tasku. Jätin kaavasta hupun pois ja modasin siihen perus resoripääntien (avarsin ihan vähän pääntietä isommaksi). Tein lisäksi pienen muokkauksen taskuun, sillä alkuperäiskaavassa tasku oli melko pieni. Tuntuu, että poikani ei taida juuri penaaleja käyttää, sillä housun taskuista löytyy yhtenään lyijykyniä, pyyhekumeja ym. tavaraa. Vetoketjullinen tasku on myös hyvä puhelimelle ja nappikuulokkeiden kotelolle. Päätin siis suurentaa taskun kokoa koko tuon alaosan levyiseksi eli hyödynsin etukappaleen alaosan kaavaa sellaisenaan taskupussin kaavaksi.

Koko tuon vetoketju/taskuosan ompelu oli ohjeessa mielestäni jotenkin epäselvästi kirjoitettu, joten päätin unohtaa ohjeen lukemisen ja ompelin paidan mutulla järkeillen. Sen verran monta kertaa olen vetoketjuja ommellessa kironnut venyvää kangasta ja epäsiistiä lopputulosta, että päätin silittää tukikankaasta kaistaleet kohtiin, joihin vetoketju ommellaan, vaikka ohjeessa ei tällaista mainittukaan. Oli varmasti fiksu veto, sillä vetoketjun ompelu sujui suht nätisti. Ohjeesta poiketen tein tuohon etukappaleen vinoon saumaan myös tikkaukset koko leveydeltä. 

Koulussa kavereilta oli tullut paidasta kehuja ja oli kyselty, mistä paita on ostettu. Poika oli näyttänyt helmaan ommeltua "Can't Buy This" -ompelumerkkiä. Mukavaa, että teinillekin vielä kelpaa äidin ompelukset. Keltainen joustocollari on ostettu vuosia sitten kässämessuilta, mutta ei hajuakaan kenen valikoimista on tarttunut matkaan. Tuolloin pojallani oli haave keltaisista collegehousuista, mutta olevinaan en löytänyt sopivaa collegehousujen kaavaa ja housut ovat jääneet ompelematta. Tällaiseen huputtomaan collegepaitaan palanen riitti juuri sopivasti. Hyvä että toiveissa oli nimenomaan huputon paita, sillä hupullisen kanssa olisi materiaali loppunut kesken.

Olemme poikani kanssa nykyään aika samankokoiset ja niinpä sovitin itsekin paitaa sillä ajatuksella, josko ompelisi vaikka itsellekin joskus samaisella kaavalla paidan. Kotitöitä tehdessä kuuntelen usein äänikirjaa, ja ympäri taloa suhatessa välillä puhelimen kantama loppuu, kun puhelin on eri kerroksessa tai kokonaan eri puolella taloa. Tällainen taskullinen collari olisi siis varsin kätevä kotoilupaidaksikin, kun puhelin kulkisi tuossa taskussa aina mukana. Lisäksi paita tuntui istuvan päälle aika kivasti.

Gluteenittomat halloweenkekkerit

Tyttäreni on jo parina vuotena halunnut järjestää ystävilleen halloweenjuhlat. Tyttö alkaa olemaan jo sen verran iso, että ohjelman hän on suunnitellut aika pitkälti itse. Tarjoilut ja koristelun toteutimme yhdessä. Vaikka seurue ei ollut iso, asettivat erilaiset ruokarajoitteet tarjoiluille omat erityishaasteensa. Ruokien piti olla gluteenittomia, vähälaktoosisia, perunattomia ja vehnättömiä (osa valmiista gluteenittomista jauheseoksista sisältää joko perunaa tai vehnätärkkelystä). Tarjoilut eivät saaneet myöskään sisältää possua, mikä olikin yllättävästi yksi hankalimmista rajoitteista karkkitarjoilujen suhteen, sillä monet makeiset, mm viinikumit ja vaahtokarkit sisälsivät liivatetta.

Juhlasuunnittelun pohjana toimi tänäkin vuonna syyslomaretki Halikkoon Rannikon puutarhan Kurpitsapuistoon, mistä ostimme koverrettavaksi erilaisia kurpitsoja. Kurpitsojen visuaalisen ilmeen suunnitteli tyttäreni, muotoilun tein minä, sillä osa kurpitsalajikkeista oli todella kovakuorisia ja jopa aikuinen sai etenkin tuon vihreän kissakurpitsan kanssa käyttää todella voimaa. Helpoin muotoiltava oli tuo etualan vaalea kummituskurpitsa. Lajikkeen nimestä ei ole hajuakaan, mutta pintakuori oli siinä kaikkein ohuin ja oli näin ollen helpoiten työstettävissä. Kaikki ostamistamme kurpitsoista oli syötäviä lajikkeita ja niinpä hyödynsimme pois koverrettuja sisustoja leivonnaistarjoiluissa. Vinkkinä kurpitsasoseen valmistukseen: Kannattaa kokeilla kurpitsapalojen höyryttämistä. Oli mielestäni helppo ja nopea tapa valmistaa hyvä kurpitsasose.

Lastemme suosikkileivonnaisia on mokkapalat, joten muunsin perinteiset mokkapalat kurpitsamokkapaloiksi. Näistä tuli hyviä!

Kurpitsamokkapalat

Pohja:
2 isoa kananmunaa
1 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
2½ dl kurpitsasosetta
1 dl rypsiöljyä
1 dl riisijauhoa
1dl kaurajauhoa
½ dl mantelijauhetta
2 rkl maissijauhoa
2 tl leivinjauhetta
1 tl vanilijasokeria
1 tl kanelia
2 tl kardemummaa
½ tl suolaa

Kuorrute:
100 g voita
3/4 dl vahvaa kahvia
n. 5 dl tomusokeria
3 rkl kaakaojauhetta

Valmsitus:
Vatkaa munat ja sokerit keskenään. Lisää vaahtoon kurpitsasose ja rypsiöljy. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseos taikinamassaan. Levitä taikina reunalliseen uunivuokaan (n. 25 x 30 cm) leivinpaperin päälle. Paista 175 asteessa n. 20-25 min. Anna pohjan jäähtyä ennen kuorruttamista.

Keitä vahvaa kahvia. Sulata voi. Lisää kahvi voisulaan. Lisää kuumaan seokseen tomusokeri ja kaakaojauhe. Sekoita tasaikseksi ja levitä kuorrute jäähtyneen pohjan päälle. (Jos haluat koristella mokkapalat nomparellein, koristele ne ennen kuin kuorrute jähmettyy). Odota kuorrutteen jähmettymistä ennen kuin leikkaat palat.

Jos koristelet mokkapalat hämähäkinseitein, anna kuorrutteen jähmettyä ennen koristelua. Itse käytin seittien muotoilussa sulaa valkosuklaata (pursotin seitit pienen Minigrip-pussin avulla), mutta täysin laktoosittomina onnistuu seittien muotoilu myös esim. sokerikuorrutteella.

Nostelimme seittimokkapalojen päälle koristeeksi myös mustikkahämähäkkejä. Pursotin sulaa tummaa suklaata (esim. Brunbergin suklaa laktoositonta ja gluteenitonta) pienellä Minigrip-pussilla leivinpaperin päälle pieneksi keoksi. Pursotin kekoon sulasta suklaasta kahdeksan jalkaa ja asettelin keskiosan päälle kaksi pensasmustikkaa vierekkäin. Nostelin hämäkäkit leivinpaperin päällä jääkaappiin jähmettymään. 

Samalla idealla teimme myös taatelitorakoita. Halkaisin taatelit ensin pituussuunnassa kahtia. Pursotin halkaistun taatelin sisustan ja reunat sulalla suklaalla ja asettelin taatelin leivinpaperin päälle. Pursotin taatelitorakalle suklaasta jalat ja tuntosarvet. Lopuksi torakat laitettiin jääkaappiin jähmettymään. Nämä taatelitorakat olivat juhlissa yksi lasten suurimmista suosikeista!

Kurpitsakuppikakuissa käytin pitkälti samaa pohjaa kuin viime vuoden halloweenjuhlissakin (kuurkkaa resepti täältä), joskin "näppituntumalta" muunsin hiukan reseptiä.

Kurpitsaiset kummituskuppikakut

2 kananmunaa

1 dl fariinisokeria

1,5 dl sokeria

100 g voita

2,5 dl kurpitsasosetta
1 dl luonnonjogurttia
1,5 dl gluteenitonta kaurajauhoa

1,5 dl riisijauhoa

0,5 dl mantelijauhetta

2 rkl maissitärkkelystä

2 tl vanilijasokeria

1,5 tl ruokasoodaa

ripaus kanelia

ripaus suolaa

½ dl kermaa

Koristelu:
2 dl kermaa
1 tl tomusokeria
1 tl vanilijasokeria
n. puoli levyä valkosuklaata
mustaa geelimäistä elintarvikeväriä

Valmistus:
Höyrytä kurpitsapalat, kunnes ovat pehmeitä (n. 15 min). Soseuta höyrytetyt kurpitsat soseeksi. Anna jäähtyä. 

Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi. Lisää vaahtoon kurpitsasose, jogurtti sekä voisula. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseos taikinamassaan. Lisää joukkoon vielä kerma. Sekoita hyvin ja annostele taikina kuppikakkuvuokiin kuppikakkupellille. Paista 200 asteessa n. 15 min. Anna kuppikakkujen jäähtyä ennen koristelua.

Valmista kummituskoristeet sulattamalla paloiteltu valkosuklaa (esim. miksrossa välillä sekoittaen). Asettele leikkuulaudan päälle leivinpaperi. Lusikoi sulasta valkosuklaasta leivinpaperin päälle n. teelusikallisenkokoisia kekoja. Muotoile keot litteiksi kummituksiksi lusikalla. Nosta kummitukset leikkuulaudan avulla jääkaappiin jähmettymään. Kun kummitukset ovat hieman jähmettyneet pursota geeliväristä kummituksille silmät.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Pursota jäähtyneiden kuppikakkujen päälle kermavaahtokasat ja koristele suklaakummituksin.

Leipomisillan päätteksi päätin vielä tehdä halloweenkeksejä. Muuntelin perstuntumalta jonkin löytämäni täytepikkuleipäreseptin gluteenittomaksi, mutta en edes jaksa kirjata muunnelmaani tähän ylös, sillä keksitaikina oli niin hankalasti leivottavaa ja takertuvaista, että ei mene jatkoon tuo resepti. Maku sinällään näissä valmiissa kekseissä oli ihan kohdillaan, mutta hermo meinasi mennä leivontavaiheessa. Painelin pyöreisiin pikkuleippin tyhjällä kardemummapötköllä nuo silmäaukot, mitkä nekin olivat uunissa kuroutuneet lähes kokonaan umpeen. Heti paiston jälkeen sain siis muotoilla pikkuleiville silmät uudelleen. Tuon kanssa sai kuitenkin olla aika tarkkana, sillä jos pikkuleivät pääsivät hiukankin jäähtymään, murenivat ne helposti silmiä rei'ittäessä. Täytin jäähtyneet keksit itse tekemälläni vadelmahillolla ja koristelin kekseille suun sulasta suklaasta. 

Kaiken kaikkiaan kivat juhlat ja onhan näitä teemaleivonnaisia aina kiva näperrellä. :)

Palomiespaita

Loppukesällä poikkesin Nappinjan myymälässä ja silmiini osui tällainen palomieskuosi, sillä poikani harrastaa VPK:ta. Fire fighter -trikoosta syntyi perusteeppari. Pojan kasvaessa edelliset perusteeppareiden kaavat alkavat käydä knafteiksi. Ajatuksena oli löytää toimiva kaava miesten peruspaitaan. Otin kokeiluun Ottobren (7/2017) pitkähihaisen Every Man's Basic -paidan kaavat. Alkuperäiskaavassa on hieman tyylihifistelyä olkalinjoissa ja siinä on myös rintatasku. Tein paidasta kuitenkin tällaisen hyvin pelkistetyn "karvalakkimallin" ja jätin siitä pois olkapäiden koristeleikkaukset, rintataskun ja modasin hihat lyhyiksi. Ilman tyylikikkailuja halusin siis ensin testata kaavan istuvuuden. Jatkossa kaavaa voisi sitten hifistellä noilla olkalinjan persoonallisilla leikkauksilla, mikäli osoittutuu istuvaksi. Pojan mukaan tuntuma oli perusteeppari. Jotenkin mielestäni nuo hihat jäävät kuitenkin hiukan kaposiksi. En ole varma päätyykö kaava sittenkään jatkoon.

Kangasta jäi sen verran, että surautin jämistä vielä kalsarit. Kaavana näissä vanha tuttu Ottobren Mr Leopard (6/2016). Näissäkin tuo poikien suurin koko alkaa käymään jo hiukan knaftiksi, joten perstuntumalla lisäsin kaavaan hiukan lisää leveyttä sivusaumoihin. Typistin hiukan myös lahkeiden pituudesta.

Hallasuomu-villapaita

 

Viime syksynä sain siskoltani synttärilahjaksi Neuloosisko -neuleita metsästä ja mereltä -kirjan. Sopivasti vuoden päästä sain vihdoin valmiiksi ensimmäisen neuleeni kyseisestä kirjasta. Langat siihen tilasin toki jo viime talvena Lankamaailman alesta, mutta itse toteutus alkoi vasta tänä syksynä. Kirja ohjeistaa langaksi Istexin Alafosslopin, mutta itse käytin ystäväni vinkkaamana Viking Garnin Hobby Garnia, siinä kun langan vahvuus osui riittävän liki tuota Alafosslopia. Lankoja tilatessa kävi tosin aivopieru, sillä vaikka noissa langoissa langan vahvuus osui melko liki, en huomannut verrata lankojen painoa. Kävi niin, että samaan grammamäärään mahtui metrillisesti paljon enemmän Hobby Garnia kuin Alafosslopia, joten kun tilasin lankoja grammamääräisesti kirjan ohjeistaman määrän, jokaista väriä jäi reilusti yli. Parempi tietysti näin päin kuin että olisi jäänyt vajaaksi.

Paita on neulottu ohjeen mukaisesti alhaalta ylöspäin. Tykkään kuitenkin neuloa villapaidan mieluummin ylhäältä alaspäin, sillä silloin pystyy paremmin mallailemaan mittoja. Hihat olisivat voineet olla ihan vähän lyhyemmätkin. Samoin helma olisi ehkä toiminut paremmin lyhempänä. Nyt paita asettuu päälle melkein paremmin jos tuon helman kääntää alhaalta kaksinkerroin. Kaarroke on suht ok, mutta olisi ehkä istunut vielä inan paremmin 2-3 senttiä matalammalla kaarrokkeella.

Jos neulon vielä joskus toisen Hallasuomun, taidan uhmata ohjetta ja aloittaa ylhäältä alaspäin. Tässä uhmasin ohjetta sen verran, että neuloin pääntien rullautuvaksi, vaikka ohjeessa olisi ollut resori. Kaarrokkeen kuviosta tykkään kyllä tosi paljon.

Lankana Viking Garnin Hobby Garn (8 + 3 + 2 kerää). Puikot nro 6. Resori 4,5 nron puikoilla.

Sitruunasukat

 

Alkukesän värjäyspuuhissa syntynyt koivunlehtien antama sitruunankeltainen väri inspiroi neulomaan sitruunasukat. Sitruskuvio on alunperin peräisin Pomona-sukista (Novitan Arabia-lehti).  Jonkinlainen ajatuskatko kävi kuitenkin vision ja toteutuksen suhteen. Visio oli lyhempivartisista sukista. Jostain syystä laskin kuitenkin silmukkamäärän aiemmin neulomieni pitkävartisten Pomona-sukkien pohjalata. Novitan alkuperäisohjehan on pienemmällä silmukkamäärällä, sillä se on tehty paksummalle langalle ja isommille puikoille kuin tuo oma Pomona-versioni, jotka nekin neuloin itse värjäämistäni langoista. Jälkiviisaanan todettakoon, että olisi saanut jättää yhden sitruunakuvion pois. Nyt sukkiin täytyi neuloa aika pitkät varret, jotta löysähkö yläosa pysyy ryhdissään. 

Sukat on neulottu Novitan Nallesta nro 2,5 puikoilla. Varressa on peräti 102 silmukkaa. Aloittaessa se tuntui hyvältä määrältä, sillä omaan poikkeuksellisen paksut pohkeet ja usein on saattanut käydä niin, että varsinkin kirjoneuleen kanssa kuvio saattaa pohkeesta hieman kiristää. Halusin nätisti asettuvan kiristämättömän sitruunakuvion. Kiristämätön siitä toden totta tulikin, mutta ehkä jopa turhankin löysä. Sitruunakuvion jälkeen kaventelin varresta tasaisin välein 6 silmukkaan kerrallaan. Ensimmäinen kavennus on heti kuvion päättymiskerroksen jälkeen noiden sitruunojen väliin jäävien "hippujen" välissä. Tämän jälkeen kavensin samassa kohtaa vartta vielä viisi kertaa aina raidoituksen joka toisella valkoisella kerroksella, niin että kavennusten väliin jäi 14, 13, 12, 11 ja lopuksi 10 silmukkaa. Nilkkaan tullessa puikoilla oli siis 66 silmukkaa. Kantapääkavennuksissa tiputin jalkaosan silmukkamääräksi 58.

Pirteän keltaisina tuovat mukavasti aurinkoista tunnelmaa syksyn viileneviin päiviin.

Klasarikimara

 
Inventaario pojan vaatelaatikoihin paljasti jälleen akuutin kalsarivajeen. Moni muu olisi tässä kohtaa käyttänyt elämästään puoli tuntia ja lähtenyt kauppaan ostamaan kalsareita. Minä puolestani kaivan esiin tilkkulaatikon. Tuhtaan ja tetristelen ylijäämäpalasia ja hupsistakeikkaa, yhtäkkiä huomaan, että kalsariprojektin äärellä onkin hujahtanut koko ilta.

Lopputuloksena syntyi neljät uudet kalsarit. Hyvä mieli tästä projektista tuli. Vihreät kalakalsarit ovat ainoat, joihin riitti samaa kangasta kaikkiin palasiin, muut ovat sen verran pienistä jämäpaloista kokoon kursittuja, että niihin oli pakko miksata kahta eri kangasta. Ainakin ovat persoonallisia ja kokemuksesta tiedän, että itse ompelemani kalsarit ovat olleet laadultaan niitä kestävimpiä. Ostokalsarit yleensä rispaantuvat ja repsottavat nopeammin kuin itse ompelemani. Vaikka eipä niissäkään laatu aina ihan priimaa ole, mutta toisaalta pienet kauneusvirheet eivät tässä artikkelissa nyt ihan hirveästi haittaa.

Kaavana kalsareissa vanha tuttu Ottobren Mr Leopard (6/2016). Mitäpä sitä hyväksi havaitsemaa kaavaa mennä vaihtamaan. Tuttuun tapaan nipistin näistäkin hieman lahkeen suusta pituutta pois, kuten olen tehnyt aiemmillakin kerroilla.

Koivunlehtivärjäyksiä

Monenlaisilla kasveilla ja sienillä olen lankoja värjäillyt, mutta jostain syystä koivunlehdillä värjääminen on aina jäänyt, vaikka olenkin tiennyt koivunlehtien antavan heleän kirkkaan keltaisen värin. Muutama vuosi sitten osallistuin kansalaisopiston kasvivärjäyskurssille, jonne kurssilaiset saivat tuoda myös omia kasveja värjäyskokeiluihin. Kurssi oli aika loppukesästä/alkusyksystä, jolloin värjäyssesongin painopiste taisi kallistua jo enemmän sieniin. Muistan vieneeni kurssille vanhan saunavihdan, mutta en kuitenkaan laittanut koivunlehtiliemeen lainkaan omia lankojani, sillä halusin kokeilla toisten tuomien kasvien värejä. Periaatteessa siis tiesin, millaista väriä koivunlehdistä saa ja koska koivunlehtiä on niin helppo saada, on niillä värjääminen jäänyt ehkä juuri siksi, että on aina ajatellut voivansa värjätä koivunlehdillä koska tahansa.

Muistan lukeneeni, että paras keltainen saadaan alkukesän lehdillä, joten päätin vihdoin toteuttaa tuon koivunlehtivärjäyksen. Lankana näissä Novitan valkoinen ja luonnonvalkoinen Nalle. Värjäsin langat kahdessa erässä. Kuvissa kerien sävyero ei juurikaan näy, mutta ensimmäisen erän lankoihin tuli aavistuksen tummempi, ehkä hitusen vihertävämpään taittava sävy. Tykkäsin enemmän jälkiväristä, joka on aika raikas sitruunankeltainen. Kattilalliosella riivittyjä koivunlehtiä värjäsin 200 g lankaa ja varmasti sillä olisi saanut enemmänkin värjättyä, sillä liemeen tuntui jäävän väriä vielä ihan hyvin. Langat esipuretettu alunalla. 

Culottes-housut joustocollarista

 
Hellemekkoa varten ostettu vihreä viskoosikangas saa edelleen odotella ihan rauhassa lämpimämpiä kelejä. Sen sijaan kaivoin kangaslaatikosta esiin hiekanväristä joustocollaria ja surautuin niistä itselleni culottes-housut, jotka sopivat paremmin tämän kesän vilpoisille ja sateisille ilmoille.

Kaavana näissä luottokaavani Ommellisen Lempihousut. Parit Lempihousut olen jo aiemminkin ommellut, molemmat trikoosta. Ensimmäistä kertaa koitin kaavaa joustocollarille. Tuntuipa tuo toimivat ihan kivasti ohuen joustocollarinkin kanssa. Takaa malli on simppeli ja taskuton.

Kun kolmannet housut ompelee samalla kaavalla, luulisi sitä ompelun luonnistavan jo suht sujuvasti, varsinkin kun Ommellisten kaavojen tukena tulee aina lisänä videotutorial, joka ohjeistaa työvaiheissa eteenpäin. Luulisi, vaan kylläpä sitä purkuhommiin päästiin tämänkin projektin parissa. Surauttelin housuja menemään ehkä liiankin itsevarmoin elkein ja unohdin näköjään hetkeksi aivot narikkaan. Sovitusvaiheessa tajusin ommelleeni vyötärökaitaleen väärinpäin. Vyön solmiminen housujen sisäpuolelle ei vaikuttanut kovin käytännölliseltä ratkaisulta. Jeejee... ja ratkoja käteen. Ehkäpä seuraavalla kerralla muistan tässä kohtaa myös tarkistaa, että nuo solmimisnauhat asettuvat ulospäin eikä housujen sisään.

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kivat näistä tuli. Nyt vähän nakottelisi ommella näiden kaveriksi musta yksivärinen teeppari, jossa saisi olla kuitenkin jokin pieni juju... Mikäköhän sellainen kaava voisi olla?

Hedwig-paita

Kesäkelit antavat odottaa itseään, toisaalta koleahko kesäsää kutsuu kaivamaan esiin ompelukoneet. Kankaisen pöllötrikoon pöllöt muistuttivat kovasti Harry Potterin Hedwigiä, joten ompelin siitä kesäpaidan Potterista pitävälle siskontytölleni. Perusteeppari Osma-kaavalla (Paapiin kaavakirja lapsille).

Kesävermeitä tilkuista

Tämän viikon ylimääräinen vapaapäivä, helatorstai, sattui olemaan sadepäivä, joten ryhdyin tekemään inventaariota tilkkulaatikkoon. Pienistä riekaleista ei enää omille lapsille riitä vaatteiden materiaaliksi, mutta onneksi lähipiiristä löytyy vielä pieniä ihmisiä, joille näistä jämätilkuista sai ommeltua kesävermeitä.

Ensimmäisenä silmiin osui muistaakseni Paapiin kuosi, josta on tuntunut riiittävän materiaalia ikuisuuden. Tämä kangas lienee yksiä ensimmäisiä verkkokaupoista tilaamiani kankaita, silloin kun tyttäreni oli ehkä taaperoikäinen. Nyt neiti jää kesälomille viidenneltä luokalta, eli lienee aika vihdoin ommella loputkin jämät tästä kankaasta. Aiemmin siitä on tainnut tulla bodya, shortsia ja mekkoa... Vielä riitti materiaalia 3-vuotiaan teeppariin. Kaavana Paapiin Osma (Paapiin Kaavakirja lapsille).

Pieni aivopieru pääsi kankaan leikkuuvaiheessa. Huomasin leikanneeni etukappaleen kuosin kannalta väärin päin. Ero kankaan suunnalla ei kuitenkaan onneksi ole kovin radikaali. Antaa olla. Takakappaleen leikkelin toiseen suuntaan. Ehkä eroa ei välttämättä edes tule noteeranneeksi, ellei tiedä. No nyt tosin tietää, jos lukee tämän postauksen. Mutta eipä ollut enää ylimääräistä materiaalia korjata tätä virhettä, kun tuli vihdoin käytettyä tämän kuosin viimeisetkin tilkkujen jämät.

Paljettijäljitelmätrikoon alkuperää en edes muista. Sen muistan, että siitä on aikanaan ommeltu legginsit tyttärelleni. Jämäpaloista syntyi tunikamekko neljävuotiaalle. Kaava on modattu muunnelma Paapiin pitkähihaisesta Siiri-tunikasta. Sellaisen kaavat nyt sattuivat olemaan valmiiksi piirreltynä oikeassa koossa. Joskin tässä hieman kavensin mallia ylhäältä, jotta olkaimet eivät laske liikaa olkapäille. Uursin kädenteitä niin ikään hiukan syvemmälle ja kavensin samalla hiukan mekkoa kädenteiden alta, sillä malli näytti melko leveältä. Taisin hieman myös suurentaa pääntietä. Istuvuus jää nähtäväksi.

Seuraavaksi käsiin osui edellis joulun kalakuosin jämät. Perinteeksi on muodostunut ommella joululahjaksi samistelupaidat papalle ja pojalle. Tuon projektin ylijäämäkankaasta ompelin vielä kalastuspaidan kummipojalle. Jospa paita toisi kalaonnea mökkirantaan. Kaavana tässäkin Paapiin Osma.

Sporttimekko joustocollarista

Tulipa hyvä mieli, kun sai vihdoin ommeltua pitkään ompelulistalla olleen vaatteen. Ihastuin Utuliinin Metsä-kuosiin yli pari vuotta sitten kässämessuilla. En kuitenkaan tuolloin syystä tai toisesta malttanut ostaa kyseistä kangasta. Kuinka ollakaan, sain myöhemmin siskoltani lahjakortin Utuliinin verkkokauppaan. Tiesin heti, mitä sieltä tilaisin. Nyt kangas on sitten virunut pitkään esipestynä kangaslaatikossa, enkä vain ole saanut aikaiseksi toteuttaa visiotani. Hyvä kuitenkin, että sain kankaan tuolloin tilattua, sillä enää tätä kuosia ei edes taida saada Utuliinilta.

Ihan ei pitkähihainen joustocollarimekko taida olla se kaikkein kesäisin mekkoversio, mutta onpahan kerrankin ajoissa valmiina syksyä varten. Toisaalta tämän kevään kelit ovat olleet sen verran koleat, että taitaa tälle mekolle käyttöä tulla vielä tässä ennen syksyäkin. 

Mekon kaavana käytin yhtä lempikaavoistani, Ommellisen Sporttimekkoa. Olen ommellut samalla kaavalla aiemmin yhden trikoisen mekon ja yläosan Sporttipaita-kaavalla kolme hupparia. Entuudestaan siis tiesin kauluksen olevan todella runsas. Halusin siitä hieman matalamman, jolloin sain 2 metrisen joustocollaripalasen riittämään mekkoon. Myös kaavaan merkattujen hihojen mitoista jouduin hieman nipistämään. En tiedä, onkohan minulla jotenkin standardia lyhemmät kädet, vai onko kaava suunnattu pitkäkätisille, sillä vaikka leikkelin hihat kaavaa lyhempinä, oli niissä silti reilusti kääntövaraa hihansuilla.

Ommellisen kaavat ovat siitä kivoja, että niiden mukana tulee ohjevideo, jossa näkee prosessin vaihe, vaiheelta. Toki olisin varmasti osannut tämän nyt jo ommella ilman ohjevideotakin, mutta silti oli jotenkin kiva kaivaa ompleun rinnalle ohjevideo varmistamaan prosessia. Ilman videota olisin saattanut myös oikaista pari yksityiskohtaa, kuten esimerkiksi pienet tikkaukset taskujen ylä- ja alareunoihin. Noilla pienillä puolentoista sentin tikkauksilla, jotka ohjasivat taskupussit asettumaan nätisti mekon etupuolelle, oli kuitenkin viimeistelyilmeen kannalta yllättävänkin iso merkitys.