Vetskarin korjaus ilman ratkojaa

Vetoketjun korjaus menee varmaankin sinne aika lailla ärsyttävimpien ompeluhommien kärkipäähän. Siksipä olenkin koko pitkän talven kerännyt motivaatiota pojan kevättakin vetoketjun korjaukseen. Harvinaista kyllä takki on muilta osin kaikin puolin vielä siistissä kunnossa, mutta se alaosan pieni metalliosa, johon vetoketju tulisi pujottaa, lähti irti. Ensin ajattelin vaihtavani vain sen metalliosan, mutta sellaistahan ei mistään saanut. Ajatus saumojen ratkomisesta ja uuden vetoketjun ujuttamisesta kangaskerrosten väliin ei napannut, ei sitten yhtään. Ajatus takin viemisestä korjattavaksi ei sekään napannut, sillä muistaakseni koko takin arvo ei ostessakaan ollut mikään järin korkea. Päätin siis tehdä korjausompelun itse. Omalla tavallani. Mutkat suoriksi -metodilla ilman ratkojaa.

Paikallisesta kangaskaupasta ei löytynyt mustaa vetoketjua sopivan mittaisena. Koska projektissa mentäisiin muiltakin osin hiukan sinne päin, päätin ottaa tummanharmaan vetoketjun. Olihan takin logo ja vuorikin harmaa. En siis käyttänyt tässä korjausprojektissa ratkojaa ollenkaan. Jätin vanhan vetoketjun paikoilleen ikään kuin "tahalliseksi" tehosteeksi. Leikkasin vanhasta vetoketjusta vain pois lukko-osan ja sen rispaantuneen  alareunan (josta siis metalliosa oli irronnut). Uusi vetoketju on ommeltu tuon vanhan vetoketjun taakse limittäin. Tikkaus kulkee aivan vanhan hammastuksen reunaa pitkin. Sisäpuolelta tikkasin vielä toisen tikkauksen läheltä vetoketjun ulkoreunaa, jotta se ei jää häiritsevästi lerpattamaan. Onhan tuo visuaalisesti toki sisäpuolelta vähän sinne päin, varsinkin kun sattuu olemaan vielä harmaa tuo uusi vetoketju, mutta olkoon.

Edestä päin menetelmä näyttää yllättävänkin hyvältä. Uusi lukko rullaa aivan sujuvasti tuossa vaikka vanhan vetoketjun hammastus kulkeekin tehosteena tuossa reunoilla.

Tein itse ja säästin -Ennen muuta aikaa, hermoja ja voimasanoja. Eikä tuo viritelmä nyt niin pahalta näytä. Varsinkin kun vetoketjun edessä on vielä tuollainen läppä, jonka taakse vetskari jää käytännössä piiloon. 

Huovutetut Laavu-vanttuut

Villapaitojen jämälangoista neuloin Neulova Kettu - Värikkäitä neuleita -kirjan ohjeella Laavu-vanttuut. Kävi vain niin hassusti, että vahingossa huovuttelin näitä vähän turhankin reippaasti. Tarkoitus oli siis neuloa itselle tiiviit talvilapaset. Laitoin valmiit lapaset 40 asteen konepesuun muun pyykin joukkoon. Tungin lapasten sisään pienet muovipussit, jotta eivät huovu keskeltä kiinni. Ajatus oli huovutusvaiheessa pysäyttää kone suht pienin väliajoin tarkastaakseni huopumistilanteen. Ensimmäinen tarkastus oli 15 minuutin konepesun jälkeen -Tuolloin ei ollut tapahtunut vielä juurikaan mitään. Sitten tapahtui herpaantuminen. Ryhdyin varmaan johonkin arkiseen askareeseen ja yhtäkkiä huomaankin edellisestä huopumistsekkauksesta kuluneenkin jo melkein 30 minuuttia. Hups. Pienethän näistä tuli. Tai muuten hyvät, mutta korkeuden puolesta jää vähän kanftiksi. Peukku tuntuu hyvältä, mutta tuo kärkiosa jää liian lyhyeksi, eivätkä sormet mahdu ihan suoristumaan. 

Jo neulomisvaiheessa mielessä kävi, että pitäisiköhän varmuuden vuoksi neuloa tuohon kärkiosaan vielä vähän lisää pituutta, kun jotenkin näyttivät hiukan töpösiltä. Pitäydyin kuitenkin ohjeessa. Näin jälkiviisaana voi todeta, että tuon huovutusnukahduksen olisi ehkä pystynyt paikkaamaan sillä, että olisin alunperin neulonut kärkeen muutaman rivin lisää. Noh... Aika nopeastihan nämä valmistuivat. Ehkä neulon vielä toiset niin, että lisään kärkeen kerroksia -Ja vahdin konehuovutusta tarkemmin!

Joka tapauksessa pääsivät huopumaan varmaan enemmän kuin ohjeessa oli tarkoitettu, sillä Neulovan ketun kirjassa nuo varren raidat ja "tiplut" näkyvät selkeästi vielä huovutuksen jälkeenkin, itsellänihän nuo sekoittuvat huovutuksen jälkeen aika tavalla mustaan pohjaväriin. Saattaa olla toki niinkin, että käyttämäni Vikingin Hobbygarn huopuu ärhäkämmin kuin ohjeen Alafosslopi.

Aulankoneule

Laskin taannoin langan menekin Hallasuomu-neuleeseeni ihan pieleen -tai pikemminkin en ilmeisesti laskenut ollenkaan. Vaihdoin vain sen enempää ajattelematta ohjeessa suositellun Alafosslopin Viking Garnin Hobbygarniksi, koska neuletiheys langoissa meni suht liki. En vain tajunnut katsoa, että Hobbygarnissa on painoonsa nähden metrimääräisesti paljon enemmän lankaa ja niinpä kun olin tilannut lankoja Alafosslopille ohjeistetun grammamäärän, lankoja jäikin yli aika tavalla. Nuo Hallasuomusta yli jääneet langat toimivat lähtökohtana tälle Aulankoneuleelle, jonka neuloin miehelleni syntymäpäivälahjaksi. Mustaa Hobbygarnia toki jouduin ostamaan lisää, mutta kaikki nuo kaarrokkeen sinisävyiset langat ovat omasta paidastani yli jääneitä lankoja. Nytpä voimme sitten talvilomalla "samistella" värimaailmaltaan samansävyisissä villapaidoissa.

Aulankoneuleen ohje on aivan ihanasta Neulova Kettu -Värikkäitä neuleita -kirjasta, jonka ostin itse itselleni joululahjaksi. Minusta ehdottomasti luontevampi tapa neuloa villapaitoja on ylhäältä alas suunta. Ilahduttavasti tässä kirjassa neuleohjeet on suunniteltu juurikin ylhäältä alas neulottaviksi!

Mieheni ei oikein pidä korkealle kaulaan ulottuvista kauluksista ja niinpä modasin pääntiestä väljemmän. Poolokauluksen sijaan tein siis rullautuvan pääntien. Alkuperäisessä ohjeessa Aulankoneuleen kuvio on tehty kolmella eri värillä. Ja itse asiassa ostin alunperin kuvioon myös kolmannen värin. Ostovaiheessa oranssi (joka on mieheni lempiväri) tuntui hyvältä idealta tehosteväriksi. Neuloin kaarrokkeen alun siis useammalla värillä -Ja kuvasta päätellen näköjään myös erilaisella pääntiellä. Kaarrokkeen edetessä tuo oranssi alkoi kuitenkin häiritä silmääni. Myös neuletiheys hiukan huolestutti. Aiemmin neulomassani Neuloosiskon Hallasuomussa Hobbygarnin ja ohjeessa mainitun Alafosslopin neuletiheys osui suht liki. Oletin siis, että näin olisi nytkin. Mutta ainakin tuossa kaarrokkeen kirjoneuleessa neuletiheyteni oli ohjetta tiheämpää. Niinpä päädyin purkamaan tuon ensimmäisen variaation. Päätin neuloa kuvion ainoastaan sinisin sävyin. Samalla vaihdoin työhön isomman puikkokoon. Mielestäni purku oli täysin oikea päätös.

Kun neuloo lahjaksi, on neuleen koko ja istuvuus aina hieman arvoitus, kun ei pysty välillä sovittamaan paitaa. Toki yritin mittailla huppareista mittoja, mutta yhtään villapaitaa mieheni ei ennen tätä omistanut. Koska tuon neuletiheyden kanssa oli hiukan päänvaivaa, päätin varmuuden vuoksi neuloa yhden koon isommassa koossa kuin normaalisti. Tämä oli hyvä päätös, neuleesta tuli juuri sopiva.

Lanka: Viking Garn Hobbygarn
Puikot: Kaarrokkeen kirjoneule 7, sileällä 6,5 ja resorit 4,5

Aarniometsä-huppari

Kässämessujen tuliaisina matkaan tarttui Verson puodilta Aarniometsä-joustocollaria. Perinteisesti olen ommellut alkuvuodesta syntyneelle kummipojalleni synttärilahjaksi uuden hupparin. Poikkeusta en tehnyt tälläkään kertaa. Myös kaavaksi valikoitui tuttu Ottobren Safari Wilds (OB 1/2019) perushuppariksi modattuna. Samaisella kaavalla olen tainnut ommella kummipojan pari aiempaakin hupparia ja ovat olleet mieluisia. Mitäpä sitä siis hyväksi havaittua kaavaa vaihtamaan. 

Safari Wilds on tosin alkujaan taskullinen takkimallinen huppari, mutta joulunajan sarjaompeluksia tehdessä olen yksinkertaistanut mallin perushuppariksi ja tällä kertaa jätin myös tuon etutaskun pois. Kuosi oli jotenkin niin kiva, etten malttanut rikkoa miehustan yhtenäistä pintaa taskulla. Koska olen jättänyt hupparista vetoketjun pois, olen modannut huppukappaleita hieman alkuperäistä leveämmäski, jotta saan hupun menemään edestä hieman ristikkäin.

Messutarjouspalanen oli hiukan isompi, kuin olisin tarvinnut (1,2 m), joten kuosista jäi vielä sellainen hassunkokoinen palanen. Kuka ties hyödynnän tilkun vielä joskus johonkin toiseen huppariin mustan joustocollarin kaverina...