Pääsiäistunnelmissa

Kevääksi ja pääsiäiseksi varsinkin on kiva pukea jotain pirteän keltaista. Jostain syystä lastenvaatteiden valikoimassa ei kuitenkaan kovinkaan paljon näe tuota pirtsakkaa väriä. Taannoin kirpputorilta bongasin tuollaisen keltaoranssin retroliinan. Oli aika laittaa liina palasiksi!

Pöytäliinan uusi elämä

 En kuitenkaan osannut päättää käyttäisinkö liinasta tuon kulmissa olevan ruutuosan vai sivujen keskelle jäävän raitaosan. Joten leikkelin palaset sekä ruutua että raitaa. Tuleepahan lisää ompelutreeniä. Sitä paitsi en ollut koskaan tehnyt vuorellista mekkoa, joten toinen kappale mahdollisia ompelussa tahpahtuvia aivopieruja varten. :) Vuoriksi päätyi varaston perukoilta pari vanhaa keltasävyistä tyynyliinaa. Materiaaleista ei siis juurikaan syntynyt kuluja, meni syteen tai saveen. Napitkin kun ovat niin ikään kirpputorilöytönä tehdystä euron jättikokoisesta nappipussista.

ruutua ja raitaa...

Lopputulokseen olen tyytyväinen. Joksin kummassakin tapauksessa neuloin tuon vuorin eri tavoin. Ensimmäisessä mekossa hieman vaikeammin ja jälkimmäisessä sitten niin kuin se olisi heti aluksikin pitänyt järkeillä. Lopputulos kuitenkin kutakuinkin samanlainen. Fiksumpi jos olisin ollut, olisin leikellyt tuon vuorin heti aluksi hieman lyhemmäksi, niin olisi helman käännös taittunut nätimmin, nyt jouduin kääntämään vuorin helmaa sen verran enemmän, että joissakin kohtaa tuli vuoriin pari mutrua. Korjaan myöhemmin, jos jaksan. Pääsiäinen mennään nyt kuitenkin hieman mutrullaan olevalla vuorilla. Ja päällikangas joka tapauksessa näyttää hyvältä kummassakin.

Paljon, paljon palmikoita

Ompelukokeilujen lomassa täytyy välillä tarttua tuttuun ja turvalliseen kutimeen. Jälleen yksi sukkapari valmistui kevätkeleille hameen kanssa pidettäviksi. Palmikkokuvio on improvisoitu tyttären Ciraffin puuvillaneulosleggareista. Näyttää hieman monimutkaiselta, mutta ei oikeastaan sitä ole. Hyvin sujui tuo palmikointikin iltasella telkkarin katselun ja lasten vahtimisten lomassa. Yksi virhe toisessa sukan varressa, mutta en jaksanut purkaa. Olkoon. Tuota yhtä virhettä enemmän harmittaa kun olin ostanut langat eri erissä ja pienen värieron kyllä huomaa langan vaihtuessa.

 

Lanka Novitan Nallea, puikot nro 3.

Kulahtaneet rattaat

Joustavan trikoon jälkeen jotain aivan muuta. Haastetasoa tosin riittää tässäkin enemmän kuin tarpeeksi. Käytettynä ostettujen ja tähän asti erittäin hyvin palvelleiden tuplarattaiden jalkatuki alkoi vedellä viimeisiään. Materiaali oli jonkinlaista kumia, josta alkoi vähitellen päivä paistaa läpi. Käyettyjä Carenan Double Swing malleja kun katselee, näyttää melkein kaikissa olevan tuo sama vika, jalkaosa kun ottaa yleensä väkisinkin maahan vaunuja kokoon taitettaessa. Uudempaan malliin ovat tainneet tuon jalkatuen materiaalin vaihtaakin, ainakin näyttää kuvissa erilaiselta. Käyttöä ei toki tuo rispaantunutkaan haittaa, mutta eipä tuo kovin nätiltä näytä.

Materiaaliksi valitsin paksun purjekankaan. Pitäisi olla hyvin säätä ja kulutusta kestävää. Jos edellisellä ompelukerralla trikoo venyi ja puikkui niin nytpä ei kangas veny. On kutakuinkin tönköintä kangasta mitä olen ikinä ommellut. Tönkkö kangas yhdistettynä noihin kaareviin muotoihin = KÄÄK!

Tässä ennen ja jälkeen kuvat.

 Lopputulokseen olen kutakuinkin tyytyväinen. Ainakin on siistimpi kuin tuo lähtötilanne.

Mutta ei se ihan ongelmitta sujunut. Ompelukoneeni otti ilmeisesti nokkiinsa taannoisista trikookokeiluista. Ritariasun jälkeen nimittäin googletin miltä näyttää jousto-ommel. Sellaisen koneestani löysinkin ja t-paidasta leikattuun tilkkuun onnistuneesti sitten kokeilumielessä jousto-ommelta surauttelin. Hienosti sujui, kunnes sitten tänään aloin tuota purjekangasta ompelemaan. Palautin tikkien asetukset normaaliin ja vaihdoin farkkuneulan. Vielä testi tilkkuun ja kas, kas eipä mennytkään niin kuin Strömsössä. Ylempi musta ommel näyttää miltä näytti suora ommel ja almepi musta ommel on esimerkki siitä, millaista jälkeä tuli siksakilla. Kaikki namikat ja säädöt niin kuin kuuluukin. Ei tajua.

Kaikki kuvio-ompeleet sen sijaan näyttivät siltä miltä pitikin, mutta jostain syystä suora ja siksak tekivät molemmat tuollaista hammaslaitaa. Moneen kertaan säädin ja veivasin pistojen asetuksia ja aina sama tulos. Olin jo luovuttamassa ja viemässä konettani huoltoon, kun päätin vielä kokeilla ommella siirtäen neulan vasempaan laitaan. Oho, sain suoralla suoraa. Outoa. Sitten yhtäkkiä tikki alkoi näyttää normaalilta myös neulan keskiasennossa, säädöt samat kuin aiemmilla kokeiluillakin. Aluksi tosin teki sellaisia hyppyjä, että saattoi jättää palan matkaa ompelematta, mutta vähitellen testiajoissa tikki normalisoitui itsellään. Jos joku keksii selityksen ompelukoneeni outoon sielunelämään niin saa kertoa.

Ritaripuku

Lainasin pari viikkoa sitten äidiltäni Suuri Käsityö -lehden (5-6/13), jossa oli lasten rooliasuja. Ajatuksena oli kokeilla niistä ehkä joskus jotain. Perjantain kirpputorikierroksella silmiin osui kangaspala: 4m hopeanhohtoista trikoota 2€ (tai mitä lienee joustavaa kangasta, minulle kaikki joustavat kankaat ovat trikoota). Trikoo, minä ja ompelukone emme kylläkään ole paras mahdollinen yhdistelmä, mutta tuolla kangasmäärällä ja tuohon hintaan jää kyllä reilusti harjoitteluvaraakin. Mielessä välkkyi ajatus metallinhohtoisesta ritariasusta!

Lohikäärmeen kesyttäjä

Jo ensimmäiset tikit palauttivat mieleeni miksi yleensä kierrän trikoot kaukaa. Ymmärsin myös miksi kankaan alkuperäinen omistaja halusi päästä siitä eroon: kangas rullautui, venyi ja paukkui joka suuntaan. Ompelujälki ei ole järin kaunista, mutta onneksi puvun käyttäjä ei ole turhan kriittinen sen suhteen. Tuskinpa ritarileikkien tiimellyksessä ehtii ompelujälkeä tarkastelemaan.

Tervetuloa linnaani!

Alahelmaa ommellessa konekin alkoi esittää vastalauseita ja jostain syystä alalanka alkoi temppuilla. Tikin jälki ei ollut kunnollista edes puuvillatilkkuun kokeillessa. Höh. Uudelleenlangoitus ei auttanut. Höh. Ompelukoneen manuaalikin hukassa. Höh.

Jälkiviisastuneena..?
Jälkiviisaana menin ja googletin "trikoon ompelu", nopeastipa selvisi heti pari asiaa mistä olisi ehkä ollut hyvä ottaa selvää jo ennen kuin ryhtyy tuumasta toimeen. Opetus 1: jousto-ommel. Jousto-ompeleesta olin kyllä kuullut, mutta kun se manuaali oli hukassa niin tohkeissani en jaksanut selvittää miten koneestani sellainen löytyy, varsinkaan kun en edes tiennyt miltä tuon jousto-ommeltikin kuuluisi näyttää. Siksakilla ja suoralla on tähänkin asti pärjätty. Opetus 2: pallokärkinen neula. -Never heard. Minun neulavalikoimassani kaikissa näytti kyllä olevan terävä kärki. Tavallinen neula kuulemma tekee sellaisia reikiä trikooseen, että saumat lähtevät muutaman pesun jälkeen irvistelemään. No josko tuo nyt pysyisi kasassa sen aikaa kun ritarileikit jaksavat innostaa. Seuraavalla kerralla sitten jälleen hieman viisaampana. Ehkä. Trikoon ompelua lienee syytä vielä jonkin verran harjoitella ennen kuin alan tekemään jäljelle jääneestä reilusta 3 metristä pikkusiskolle linnanneitoasua.

Lahja ystävälle

Löysin kivan puisen korusetin syntymäpäivälahjaksi ystävälle. Kassalle kävellessä tekstiilien poistokorista silmiin osui väreihin sointuva puuvillatabletti. Päätin tehdä siitä korusetille lahjapussukan, kaupasta ostettu paperikassi kun on niin kovin tavanomainen ja tylsä. Pari saumaa ja pätkä koristenauhaa. Hintaa kertyi yhtä paljon kuin siitä paperisesta lahjakassista olisi tullut. Ja opehan tarvitsee aina työssään arvonta- ja lorupusseja. Ehkä se päätyykin vielä korupussista lorupussiksi. :)

Liian piiitkä villahaalari...

Pitkään tekeillä ollut villahaalari on viimeistelyä vaille valmis. Malli on mukailtu Novitan Lapsen haalarista. Värikkään raidalliset lasten neuleet näyttävät pirteiltä ja varastoihin oli kertynyt erinäinen värilajitelma seiskaveikan lankoja. Aloittaessani en kuitenkaan tullut ajatelleeksi, miten tylsää on noiden kymmenien ja taas kymmenien lankojen päättely viimeistelyvaiheessa. Projekti siis todellakin on venynyt, vaikka itse neuletyöt valmistuivat jo hyvän aikaa sitten. Jo aloittaessa päätin tehdä haalarista reilun, sillä en ollut varma valmistuisiko se tämän talven pakkasille (ei valmistunut). Taisin kuitenkin hieman liioitella, sillä haalarista tuli TODELLA reilu.

Muistivirhe? Mittavirhe? -Ostamani vetoketjukin oli 10 cm liian pitkä. Höh.

Ja liian pitkässä villahaalarissa liian pitkällä vetoketjulla on toki myös aivan liian pitkät hihat! Mahdetaankohan tätä haalaria pitää koskaan ilman hihakäännöksiä...

 

Retrotunika

retrokangas

Kirpputorikierroksella silmiin osui veikeä retrokangas. Kuvio oli aika rouhea ja pitkään pohdin otanko vai enkö. Hinta oli kuitenkin niin halpa, että tarttui matkaan. Ehtiihän sitä sitten miettiä mitä siitä tuunaisi...

retrotunika

...kankaasta inspiraatioon. Pienen tytön äitinä olen hurahtanut tunikamekkoihin. Etenkin retrokankaiset mekot ovat pikkutytöillä niiiin söpöjä, että pakkohan sitä oli itsekin kokeilla. Kaavat sovelsin Lindexistä ostetusta maatuskatunikasta. Elämäni ensimmäinen ommeltu tunikamekko!

twins :)

Koska kangas oli kaksipuoleinen, toinen puoli vihreällä ja toinen sinisellä taustalla, ajatuksena oli aluksi tehdä tunikasta kääntötunika, jota voisi fiiliksen mukaan käyttää sini- tai viherpohjaisena. Kangas oli kuitenkin sen verran paksua, että kaksipuoleisena tunikasta olisi tullut aivan liian raskas. Olin kuitenkin jo leikannut ja puolitiehen ommellutkin palat kääntötunikaa varten. Toteutukseen päätyi siis kaksi erillistä tunikaa. Toinen vihertävä, toinen sinertävä, joskin kuvissa kummatkin näyttävät sinertäviltä. Kangastakin jäi vielä yllin kyllin uusia inspiraatioita odottamaan.