Juhannussukat

Harvemmin sitä juhannuksena tulee sukkia kudottua, mutta niin vain mökkireissun aikana valmistuivat pitkävartiset kuvioneulesukat. Kyseinen Dropsin malli on ollut itselläni jo pitkään Ravelryn jonossa, mutten ole saanut aikaiseksi aloittaa. Mökkireissu automatkoineen oli mitä parhainta aikaa neulomiselle, etenkin kun sattui vielä näin viileät kelit.

Lankana Novitan Nalle. Puikot nro 3. Linkittämästäni Dropsin ohjeesta käytin oikeastaan vain tuon kuvioneuleosuuden, muuten neuloin sukat vanhalla ja hyväksi  havaitsemallani tyylillä. Loin alkuun 72 silmukkaa. Varresta etenkin tuon kuvion kohdalta ovat aika napakat eli uskoisin varren pysyvän ylhäällä, vaikka joustinta varren suulla onkin vain 20 kierrosta. Kuvion jälkeen aloin kaventamaan vartta joka viidennellä kierroksella kunnes jäljelle jäi 56 silmukkaa.

Taaperocaprit isin t-paidasta

Isoveljelle tehdyt shortsit isin vanhasta t-paidasta onnistuivat yllättävän hyvin. Päätin tehdä pikkusiskolle caprit niin ikään isin t-paidasta. Yläkuvassa näyttää ihan kivalta, mutta...

Istuessa vyötärö on auttamatta liian pinkeä :( Aloitin nämä caprit jo kuukausi sitten, mutta koska kaavoitukseni ei mennyt taaskaan ihan niin kuin piti, vyötäröosasta tuli alunperin liian matala. Seistessä vielä menetteli, mutta istuessa ei.

Kuminauhan sijaan vyötärölle olisi ommeltava leveä resorikaitale nostamaan vyötärölinjaa. Homma jäi hieman seisomaan, sillä resoria ei varastoistani löytynyt. Jos olisin ommellut resorin heti, olisivat ehkä hetken mahtuneet, mutta nyt housut ovat jo valmiiksi liian pienet. (Alla olevat kuvat otettu kuukausi sitten.)

Visio ja toteutus menivät tosin ristiin jo aiemmassa vaiheessa. Alunperin ajatus oli tehdä tuollainen rypytetty lahkeen suu. Ajattelin sen onnistuvan ihan vain ompelemalla venytetyn kuminauhan sisäsaumaan. No ei onnistunut... Ompelin siksakilla, oliskohan pitänyt koittaa suoraa ommelta pitkällä tikillä..?

Visio ja toteutus...

Lahkeen suusta tuli niin ruma, että oli pakko keksiä jotain. Päätin rypyttää lahjetta paremmin käsin tikkaamalla. Lisäsin sitten lahkeeseen vielä rusetin. Lopputuloksesta tuli oikeastaan kivampi kuin alkuperäisestä visiosta. Eli tässä kohtaa onni onnettomuudessa -vai pitäisikö sanoa onni osaamattomuudessa.

Kaksoisneulaa kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni. Opetuksena todettakoon: Langoilla on eroja! Alakuvassa näkyy, millaista jälkeä tuli, kun ylälangat olivat eri laatua. Lopulta puolasin kumpaankin tuota parempaa lankaa ja hyppytikit loppuivat. Lahkeensuista tuli lopulta siis ihan siistit. Ja kokonaisuudessaan capreista kivat, harmi vain, että ne ovat jo valmiiksi hieman liian pienet. :( Kaavoitusta täytyy selvästikin vielä harjoitella. Onneksi isillä riittää vanhoja t-paitoja harjoitusmatskuksi!:D. 

DIY Beauty-kori polttareihin

Valmistin siskoni polttareihin minibudjetin tee-se-itse -kauneudenhoitotuotteita, joiden kaikki tarveaineet löytyivät joko omalta pihamaalta tai marketin ruokaosastolta. Kaikki ovat helppoja ja suht nopeita valmistaa. Postauksestani löydät ohjeet mm. kahteen eri kasvoveteen (ruusuvesi + piharatamouute), koivunlehdistä valmistettuun hiusveteen, selluliittikuutioihin sekä neljään erilaiseen sokeripohjaiseen kuorintavoiteeseen. Etikettien tekoon käytin tätä ilmaisohjelmaa, jolla editoin pulloihin ja purnukoihin halutut tekstit ja fontit.

Alunperin ajatuksena oli Hesarin artikkelin innoittamana kokeilla vain paria luonnon antimista valmistettavaa kauneudenhoitotuotetta. Pieni seikkailu Pinterestissä kuitenkin paljasti netin olevan pullollaan mitä ihanampia DIY beauty -tuotteita. Omaksi hämmästyksekseni huomasin innostuvani aiheesta yhä enemmän, MINÄ, joka olen maailman huonoin käyttämään ylipäätään yhtään mitään kauneudenhoitotuotteita! Täysin huumorimielellä lähtenyt kokeilu, jossa lähtötavoitteenani oli valmistaa halvalla kauniita ja persoonallisia, mutta vaikutukseltaan enemmän tai vähemmän huuhaata olevia kauneustuotteita polttariseurueen iloksi, sai uuden käänteen, kun aloin testailemaan "keitoksiani". Kotiäidin kotikokkailut todella toimivat! Wooo! Nyt viikon verran rasvojen ja kasvovesien kanssa lutranneena voin todeta, etten edes muista (puhutaan vuosista), milloin kasvojeni iho olisi ollut yhtä pehmeä ja hyvässä kunnossa (voi toki osin selittyä myös sillä, että nyt olen ylipäätään käyttänyt JOTAIN rasvoja naamaani ;)).

Jos siis yhtään innostuit ja omaat hitusen huumorimieltä ja kokeilunhalua, suosittelen lämpimästi kokeilemaan itse valmistettuja kauneudenhoitotuotteita. Tähän olen kirjannut tuotteiden "reseptit" sekä linkit alkuperäisille sivuille, joista reseptit on bongattu. Linkkien alta löytyy tarkempia ohjeita ja lisää kyseisen tuotteen vaikutuksista. Pulloihin liimasin taakse etiketit, joihin googletin tietoa kunkin kasvin terveysvaikutuksista luvaten yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Uskokoon ken haluaa ja kokeilkoon ken uskaltaa.

Ensimmäinen keitokseni oli piharatamouute. Muistelin jo mummoni aikoinaan kehuneen piharatamon lehtien terveysvaikutuksia haavanhoidossa, joten tähän aineeseen suhtauduin ehkä vähiten skeptisesti. Kasvovesi oli äärettömän helppo ja nopea valmistaa, eikä raaka-aineesta ole pulaa ainakaan meidän pihamaalla. Kasvoveden ja hiusveden reseptit ovat tässä desilitran suuruisia, itselläni käytössä olevat pullot olivat kuitenkin 5 dl:n pulloja, joten tein uutteet viisinkertaisena, materiaaleista kun ei syntynyt mitään kuluja. Ratamaonlehtiä ja koivunlehtiä käytin aika ronskilla kädellä

Piharatamouute (kasvovesi)
 
1 rkl piharatamon lehtiä
1 dl vettä

Etsi pihasta piharatamon lehtiä, ja pilko ne saksilla.
Kiehauta vesi kattilassa. Ota sitten kattila pois liedeltä.
Lisää pilkotut lehdet ja anna hautua 20 minuuttia kannen alla.
Kun neste on jäähtynyt, suodata se harsokankaan tai kahvinsuodatinpussin läpi purkkiin. Laita kansi päälle tai pullota.

Kasvovesi säilyy jääkaapissa ainakin kolme päivää. Levitä sitä vanulapulla kasvoille pesun jälkeen tai kun tarvitset virkistystä.

Testatessa piharatamouutteen viilentävä vaikutus tuntuu heti. Tunne kestää hämmentävän pitkään eli ei voi selittyä pelkällä jääkaapin viilentämällä vedellä. Myös kaulallani ollut hyttysenpisto lakkasi kutiamasta. Hämmentävää, eivät tainneet isoäidit olla täysin väärässä käyttäessään ratamoa jos mihinkin vaivaan. Itselläni tuo uute on ollut nyt viikon jääkaapissa eikä ole mennyt pahaksi. Kaikista tässä esitellyistä tuotteista tämä on ehkä suosikkini. Nyt olen sipaissut piharatamouutetta kasvoille aamuin illoin, iho tuntuu heleämmältä ja kasvot vähemmän turvonneelta kuin aiemmin. Täysin ilmainen ja helppo valmistaa, ehdottomasti kokeilemisenarvoinen tuote!

Samasta hesarin artikkelista bongasin hiustenhoitoon tarkoitetun nokkoshiusveden, josta tein muunnelman koivunlehtiuutteeksi. Ihan vain siksi, että mielestäni koivunlehdet tuoksuvat paremmilta kuin nokkoset -ja taas kerran alitajunnasta harhaili muistikuva lapsuuden shampoosta, joka tuoksui koivulle. Oletin siinäkin olevan siis ainakin jotain hiuksia helliviä ainesosia. Varmistin asian googlettamalla.

Koivunlehtiuute (hiusvesi)

1 rkl koivun lehtiä
1 dl vettä
 
Kiehauta vesi kattilassa ja ota kattila pois liedeltä. 
Lisää koivun lehdet. 
Anna hautua 20 minuuttia kannen alla. 
Kun neste on jäähtynyt, suodata neste suppilon ja suodatinpussin avulla pulloon ja laita neste jääkaappiin. 
Kaada kylmä neste hiuksiin pesun jälkeen. Älä huuhtele pois.

Uuttaminen oli niin helppoa ja vaivatonta, että päätin kokeilla valmistaa vielä ruusuvettä, sillä pihamaalla juhannusruusut olivat juuri puhjenneet kukkaan ja tokihan morsiussaunaan aina ruusuntuoksua mahtuu. Siltä varalta, että polttaripäivä olisi kovin aurinkoinen, ruusuvettä olisi hyvä olla myös viilentämään auringon porottamaa ihoa. Ruusuveteen käytin seuraavaa reseptiä:

Ruusuvesi (kasvovesi)

5dl vettä
5dl ruusun terälehtiä

Kerää tarvittava määrä ruusun terälehtiä. Mikä tahansa ruusu sopii, mutta varmista, ettei niihin ole ruiskutettu torjunta-aineita. 
Keitä 10min. 
Anna seoksen jäähtyä ja anna tekeentyä kannen alla jääkaapissa yön yli. 
Siivilöi ruusuvesi suppilon avulla pulloon. 
Säilyy jääkaapissa pari viikkoa.


Tuoksu oli huumaava. Iholla tuntui rauhoittavalta. Ilmeisesti ruusuvettä voisi käyttää myös vaikkapa leivonnaisissa, mutta itse en ainetta testannut muuten kuin ulkoisesti.

Selluliittikuutioita päätin tehdä, koska ne näyttivät niin herkullisilta! Kofeiinin pitäisi tehota selluliittiin samalla kun kookosöljy ravitsee ja kosteuttaa ihoa. Kahvinpuruilla on myös ihoa kuoriva vaikutus. Selluliittiä vähentävä teho tuskin tulee näkymään yhden polttarisaunassa tehdyn ihokuorinnan perusteella, mutta saapahan silläkin siloisen pyllyn :)

Kahvi-kookosöljy selluliittikuutiot

Aloita valmistus keittämällä kahvia. Kahvin voit nauttia samalla kun valmistat näitä hauskoja kuutioita :). 
Sekoita kuumiin kahvinpuruihin kookosöljyä fifty-fifty -suhteella.
Lusikoi massa silikoniseen jääpalamuottiin. 
Laita muotti jääkaappiin jähmettymään. 
(Huom! Öljy on huoneenlämpöisenä jähmeää, mutta kuumat kahvinpurut notkistavat öljyn niin että massasta tulee juuri sopivan notkeaa. Jos kuumennat öljyn nestemäiseksi etukäteen, kahvinpurut laskeutuvat kuutioiden pohjalle ja pintaan nousee öljykerros. Tasaisemman tuloksen saat siis kun sekoitat jähmeän öljyn kuumiin puruihin.) 

Hiero kuutioita iholle. 
Anna vaikuttaa n. 10 min ja pese pois.

 

 
Selluliittikuutioiden sanotaan vähentävä selluliittia, raskausarpia ja jopa kasvojen turvotusta! Itse en kylläkään testannut kuin reisiin ja pyllyyn. Ihon lämpö alkoi sulattaa jähmeää kookosöljyä, kahvinpurujen karkeus tuntui hyvältä ja toimii varmasti ihoa kuorien. Kookosöljyn imeytyminen iholle kestää melko pitkään. Tuoksuu erinomaiselta! Alkuperäinen englanninkielinen resepti ja lisää kofeiinin ja kookosöljyn vaikuttavuudesta täältä.

Seuraavaksi kokeilin valmistaa erilaisia sokeripohjaisia kurintavoiteita. Hyvät peruseväät kuorintavoiteiden valmistuksen saloihin löytyy täältä. Sivu tarjoaa mielenkiintoista tietoa erilaisten öljyjen sekä hedelmien ja vihannesten vaikutuksista. Kookosöljyyn olin jo tutustunut, nyt oli aika laajentaa öljytuntemusta avokadoöljyyn, joka maistui muuten erinomaiselta myös salaatinkastikkeena! Vihanneksista lähdin liikkeelle kurkusta, jolla tiesin olevan turvotusta laskeva vaikutus.

Kurkku-avokado -kuorintavoide

Kaada aineet pienen lasipurkin pohjalle seuraavan suhdetaulukon mukaan:
1/4 avokadoöljyä
2/4 ruokosokeria. Sekoita.
1/4 soseutettua kurkkua. Sekoita (älä liian voimakkaasti).

Sulje kansi ja laita jääkaappiin. 
Voiteen pitäisi säilyä jääkaapissa parisen viikkoa.

Itse tein tosin ensimmäisen version hieman fiilispohjalta ja luin vasta sitten tarkemmin ainesosien oikeat suhteet. Ensimmäiseen versiooni soseutin aluksi 10cm kurkkua ja lorottelin soseeseen vapaalla kädellä silmämääräisesti sopivalta tuntuvan määrän avokadoöljyä. Lopuksi lisäsin "sopivalta tuntuvan määrän" ruokosokeria. Tuossa versiossa kurkkua oli huomattavasti enemmän ja sokeria taas vähemmän kuin ohjeessa. Väri oli paljon vihreämpi kuin alkuperäisen reseptin kuvissa, joten aloin epäillä ainesosien suhteita. Testasin kuitenkin tätäkin ja kyllä, ainakin turvotusta laski, kuorivasta vaikutuksesta en ole niin varma. Annoin seoksen vaikuttaa kasvoilla n. 15min ennen kuin pesin sen pois. Voiteen ollessa kasvoilla sokeri hieman tahmaa ja kiristää, mutta pesun jälkeen iho tuntuu todella pehmeältä ja sileältä. Avokadoöljy imeytyy hyvin iholle eikä jätä ihoa rasvaisentuntuiseksi. Muutamassa tunnissa laskee myös turvotusta (ainakin tämä minun reilusti kurkkupitoinen versio).

Kiivi-avokado -kuorintavoide

1/4  avokadoöljyä
2/4 kidesokeria. Sekoita.
1/4 soseutettua kiiviä. Sekoita.

Sulje kansi ja laita jääkaappiin.

Alkuperäisessä reseptissä öljynä oli safflower oil (en edes tiedä mitä se on suomeksi, eli käytin tässäkin jo hyväksi havaittua avokadoöljyä). Kiivin siemenet tuovat voiteeseen mukavasti rakennetta ja tehostaa ihoa kuorivaa vaikutusta. Käsittelyn jälkeen iho tuntui pehmeältä. Herkullinen väri. Purkissa ollessaan ainekset laskeutuvat kerroksittain eli kunnon sekoitus lusikalla ennen käyttöä.

Lime-kookos -kuorintavoide

1/4 dl kookosöljyä
1 dl kidesokeria
1 rkl kookoshiutaleita
puriustettua limen mehua

Sulata kookosöljy mikrossa nestemäiseksi. Sekoita öljyyn sokeri ja kookoshiutaleet. Lisää lopuksi hieman limen mehua (alkuperäisessä ohjeessa käytetty limen tuoksuista öljypohjaista aromia, itse puristin tuoreesta limestä muutaman tipan tuomaan limen aromia.)

Tuoksuu erinomaiselta. Kookoshiutaleet tehostavat ihoa kuorivaa vaikutusta. Kookosöljy kosteuttaa. Omaa versiotani en kuitenkaan käyttäisi esim. vastahöylätyille säärille, epäilen että lime ei välttämättä tuntuisi hyvältä...

Ruusun terälehti-kookos+manteliöljy -kuorintavoide näytti äärettömän söpöltä täällä, omastani ei tullut aivan yhtä nätti. Tarkkoja mittoja ei ollut, joten katsoin kuvasarjasta ja arvioin sen perusteella määrät. Manteliöljyä en löytänyt ihan perusmarketista, mutta Punnitse ja Säästä -kaupasta sitäkin löytyi, eikä ollut edes kallista. Toimii niin ikään myös salaatinkastikkeena.

Kookos-ruusu-manteliöljy -kuorintavoide

Laita iso lusikallinen kookosöljyä lasipurkin pohjalle.
Asettele ruusun terälehdet kookosöljyn päälle.
Laita reilusti ruokosokeria terälehtien päälle. 
Kaada manteliöljyä ruokosokerin päälle, anna laskeutua ja lisää manteliöljyä uudelleen.
Älä sekoita vaan anna kerrosten jäädä näkyviin.
Juuri ennen käyttöä ainekset sekoitetaan lusikalla keskenään.


Tätä voidetta en itse testannut... mutta tuoksu oli mitä erinomaisin. :)

Mukavaa kesää!

Jämäkankailla järjestystä?

 Mitä tehdä kapeille kangassuikaleille? Jouluksi ompelin heppakankaasta paneliverhot. Kankaasta jäi kapeita kangassoiroja, joita en poiskaan heittänyt. Nyt ne ovat pyörineet kangaslaatikossa odottaen inspiraatiota. Pieniksi koreiksi päätyivät. Vuoriksi löytyi tilkku punaista ruutukangasta. Tulikohan niistä liian jouluiset keskellä kesää!?

 Ensimmäinen kori on mitoiltaan 15x25 cm, korkeus 15 cm. Kori on sen verran laakea, että jää jämäkästä tukikankaasta huolimatta väkisinkin aika lötköreunaiseksi.

Jälkimmäisen korin tein 15x15 cm, krkeus 20 cm. Kori on malliltaan paljon jämäkämpi. Kangasta ommellessa toki kävi minulle tyypilliseen tapaan pieni hupsistarallaa. Hepat kupsahtivat nurin päin :)

Pienen tytön sukkia, tumppuja ja myssyjä tuntuu pyörivän joka paikassa, josko ne pysyisivät taas hetken järjestyksessä. Tuskin, mutta onpahan taas yritetty.

Piipaa paapii

Pojallani on vain yksi tyynyliina. Tai monta tyynyliinaa, mutta vain yksi, joka kelpaa. Kerran äidille on sattunut paha moka pyykkipäivänä: Hevisaurustyynyliina unohtui likapyykkikoriin ja illalla nukkumaan mennessä tyynyssä oli VÄÄRÄ tyynyliina. Sellaisen katastrofin iskiessä on aivan ymmärrettävää, ettei uni tule. Kun nukkumatti saatiin vihdoin väärästä tyynyliinasta huolimatta houkuteltua paikalle, kuului keskellä yötä riipaiseva parahdus: "Missä on minun dinosaurustyyny?!"

Tällaisten äidin hajamielisten pyykkipäivien varalle olisi hyvä olla myös toinen hyväksytty tyynyliina. Pienellä riskillä päätin tehdä pojalle myöhästyneeksi nimpparilahjaksi uuden tyynyliinan. Sopiva kangas tuntui löytyvän, poikani kun rakastaa autoja, kulkuneuvoja ja työkoneita. Jos tämä kangas ei kelpaa, niin sitten ei auta muu kuin yrittää etsiä toinen samanlainen hevisaurustyynyliina.

Ensimmäinen tutustuminen vaikuttaa lupaavalta. Tyynyliinasta on hauska bongailla erilaisia työkoneita ja etenkin piipaa-autoja. Poikani on innostunut lahjastaan. Joskin iso testi on vielä edessä: Osaako nukkumatti heittää unihiekkaa piipaa-tyynyliinalle?

Myös pikkusisko kävi testaamassa uuden tyynynpäällisen. Ainakin köllöttelyyn ja pyörimiseen toimi.

Ompeluvaiheessa ajatus ei kulkenut. Ei yhtään. Kesti ikuisuuden pähkäillä niinkin yksinkertainen asia, kuin että miten saan tuon tyynyä paikoillaan pitävän sisätaitteen niin, että sauma jää piiloon taitteen alle. Mieleen tuli ala-asteen käsityötunnit -kolmosluokan jälkeen en ole tainnut tyynyliinaa ommellakaan. Silloinen opettajani painotti miten tärkeää oli saada sauma piiloon. Pidin nipottamisena, kun ei tuolla saumalla tyynyn sisällä ollut mielestäni mitään merkitystä. Nyt aloin nipottaa itse itselleni. :) Hassua miten jotkut pienet asiat jäävät muistiin ja tulevat sitten yhtäkkiä elävästi mieleen pitkien aikojen päästä. Herranjestas, tuosta käsityötunnistahan on pakko olla aikaa yli 25 vuotta!

Tyynyliinan jälkeen kangasta jäi vielä pieni pala. Juuri sopiva hernepussien tekoa varten. Ajatukset olivat jo valmiiksi nostalgisesti ala-asteella, jossa liikuntatunneilla usein temppuiltiin hernepusseilla. Nekin muistan selvästi, tylsän vihreitä olivat. Näistä tuli paljon kivemmat! Kopittelu ja tasapainotemppuilu onnistui näilläkin.

Hetken päästä olohuoneen täytti aika hulina ja viuhahtavat hernepussit! Paljon iloa pienestä. :)