Piipaa paapii

Pojallani on vain yksi tyynyliina. Tai monta tyynyliinaa, mutta vain yksi, joka kelpaa. Kerran äidille on sattunut paha moka pyykkipäivänä: Hevisaurustyynyliina unohtui likapyykkikoriin ja illalla nukkumaan mennessä tyynyssä oli VÄÄRÄ tyynyliina. Sellaisen katastrofin iskiessä on aivan ymmärrettävää, ettei uni tule. Kun nukkumatti saatiin vihdoin väärästä tyynyliinasta huolimatta houkuteltua paikalle, kuului keskellä yötä riipaiseva parahdus: "Missä on minun dinosaurustyyny?!"

Tällaisten äidin hajamielisten pyykkipäivien varalle olisi hyvä olla myös toinen hyväksytty tyynyliina. Pienellä riskillä päätin tehdä pojalle myöhästyneeksi nimpparilahjaksi uuden tyynyliinan. Sopiva kangas tuntui löytyvän, poikani kun rakastaa autoja, kulkuneuvoja ja työkoneita. Jos tämä kangas ei kelpaa, niin sitten ei auta muu kuin yrittää etsiä toinen samanlainen hevisaurustyynyliina.

Ensimmäinen tutustuminen vaikuttaa lupaavalta. Tyynyliinasta on hauska bongailla erilaisia työkoneita ja etenkin piipaa-autoja. Poikani on innostunut lahjastaan. Joskin iso testi on vielä edessä: Osaako nukkumatti heittää unihiekkaa piipaa-tyynyliinalle?

Myös pikkusisko kävi testaamassa uuden tyynynpäällisen. Ainakin köllöttelyyn ja pyörimiseen toimi.

Ompeluvaiheessa ajatus ei kulkenut. Ei yhtään. Kesti ikuisuuden pähkäillä niinkin yksinkertainen asia, kuin että miten saan tuon tyynyä paikoillaan pitävän sisätaitteen niin, että sauma jää piiloon taitteen alle. Mieleen tuli ala-asteen käsityötunnit -kolmosluokan jälkeen en ole tainnut tyynyliinaa ommellakaan. Silloinen opettajani painotti miten tärkeää oli saada sauma piiloon. Pidin nipottamisena, kun ei tuolla saumalla tyynyn sisällä ollut mielestäni mitään merkitystä. Nyt aloin nipottaa itse itselleni. :) Hassua miten jotkut pienet asiat jäävät muistiin ja tulevat sitten yhtäkkiä elävästi mieleen pitkien aikojen päästä. Herranjestas, tuosta käsityötunnistahan on pakko olla aikaa yli 25 vuotta!

Tyynyliinan jälkeen kangasta jäi vielä pieni pala. Juuri sopiva hernepussien tekoa varten. Ajatukset olivat jo valmiiksi nostalgisesti ala-asteella, jossa liikuntatunneilla usein temppuiltiin hernepusseilla. Nekin muistan selvästi, tylsän vihreitä olivat. Näistä tuli paljon kivemmat! Kopittelu ja tasapainotemppuilu onnistui näilläkin.

Hetken päästä olohuoneen täytti aika hulina ja viuhahtavat hernepussit! Paljon iloa pienestä. :)