Harmaat haitarit

Yksi jos toinenkin tuntuu nyt neuloneen haitarisukkia, joten täytyihän minunkin sellaisia kokeilla. Ensimmäisen kerran törmäsin haitarisukkiin viime keväänä, kun äitini ystävä neuloi sellaisia lapsenlapselleen. Häneltä sainkin silloin ohjeen haitarisukkien tekoon, mutta jonnekin katosi tuo ruutupaperille rustattu ohje. Vähän aikaa sitten törmäsin tuohon samaiseen haitarisukkaohjeeseen Arkimamman arkiralli -blogissa.

Ruttuvarsiohjeitahan on monenlaisia, tässä nuo "haitarit" muodostuvat oikeiden ja nurjien silmukoiden muodostamista "salmiakkikuvioista". Nopeaa ja helppoa neuloa. Ajattelin olevan sopivaa puuhaa veso-päivän ajankuluksi ja loin silmukat bambupuikoille. Eivät sitten kilise niin paljoa, siltä varalta, että kanssavesoilijoita sattuisi ärsyttämään minun sukkakutimeni. Lopulta kävi kuitenkin niin, että tämänkertainen veso-koulutus olikin sen verran mielenkiintoinen ja päivä intensiivinen, että sukkakutimeni jäi kokonaan työkassin pohjalle unholaan. No tulipa nuo lopulta valmiiksi ja bambupuikotkin testattua, tämä kun oli ensimmäinen bambupuikoilla neulomani sukkapari. Taidan silti tykätä enemmän metallipuikoista. Minun puolestani kilisköön.

Lankana Novitan Seiskaveikka, puikot nro 3,5. Varressa silmukkamäärä 48, jalkaosaan kavensin silmukkamääräksi 44.

Jiji-lapaset

Pikkusiskolle tehdyt Hello Kitty -lapaset aiheuttivat isoveljessä lapaskateuden. Velipojankin oli saatava kissalapaset. Ja nimen omaan punaiset sellaiset. Mutta Hello Kitty ei oikein tuntunut poikamaiselta aihepiiriltä. Ostin vähän aikaa sitten Prismasta läjän Studio Ghiblin leffoja. Halvalla kun sai. Nyt on sitten pyörinyt telkkarissa Ghibli-maraton. Siitä lähti ajatus Jiji-lapasiin.

Kikin lähettopalvelussa seikkailleen Jiji-kissan huumori ja veikeä ulkonäkö upposivat ainakin äitiin. Pinterestiin laitettu hakusana Jijistä tuotti ihan mukavasti osumia. Tällaisesta hamahelmikaaviosta muunsin lopulta Jijin paremmin pikkupojan lapasiin sopivaan mittakaavaan.

Itse kissa on jälleen tehty lapasiin jälkikäteen kirjailemalla. Hännästä tein lopulta pidemmän kuin tuossa piirtämässäni kaaviossa. Olisi ehkä saanut olla sittenkin lyhempi, mutta olkoon nyt näin. Jälkikäteen kun katsoo lapasia rinnakkain, olisi tuon hännän voinut toisessa lapasessa tehdä vastakkaiselle puolelle... Mutta tällaiset näistä nyt tuli ja pääasia että omistaja oli tyytyväinen.

Lapaset neulottu Novitan Nallesta kolmosen puikoilla. Silmukkamääränä 36. Kissa on kirjailtu Seiskaveikasta.

Välineurheilua

Syksyllä ostin käsityömessuilta tätä söpöä kangasta. Ajatuksena oli alunperin tehdä siitä tyttärelle tunika tai mekko. Isoveli kuitenkin tykästyi tähän kankaaseen ja niinpä suunnitelma muuttui t-paidaksi. Aikansa tuo kangas sai odottaa inspiraatioita. Talvilomalla sellainen iski. Ja silloinhan paitaa piti alkaa tekemään. Selasin käsityölehteni läpi siinä toivossa, että sopivankokoinen t-paitakaava löytyisi. Ei löytynyt. Piti taas soveltaa itse käyttämällä toista t-paitaa apuna. Ensimmäiseksi ompelemakseni t-paidaksi lopputulos on yllättävänkin hyvä, ottaen huomioon matkan varrella sattuneet tekniset vastoinkäymiset. Välillä meinasi jo usko loppua.

Alku vaikutti lupaavalta, siihen asti, kunnes piti aloittaa päärmäykset. Huolimattomuuttani surautin testitilkkuun koeajon kaksoisneullani siksak-asetukset päällä. Kävi näin.

Sunnuntaipäivä ja mistäs nyt kaksoisneulaksi muututaan. Ei mistään. Homma seis. Harmitti. Maanantaina intoa puhkuen kangaskauppaan ostamaan uutta kaksoisneulaa. Varmuuden vuoksi ostin heti kaksi, josko innostuksissani tekisin taas jotain pöljää ja katkaisisin neulan. Uusi yritys. Kävi näin.

Kaksoisneulan jälki näytti nurjalta tältä! Ylälangan kiristystä ja löysäystä. Alalangan kiristystä ja löysäystä (nyt kun viimein tiesin mitä virkaa sillä puolakotelossa olevalla pienellä ruuvilla oli). Ei auttanut ei. Välillä jälki meni jopa entistä hullummaksi. Ompeluelämää-ryhmästä vinkattiin neuvoja koneen putsauksesta lanka- ja neulamerkin vaihtoon.

Ensitöiksi koneen imurointi. Ja öljyäminen. Hyvähän nekin on aina välillä tehdä. Sitten testasin paremmilla langoilla. Hyppytikeistä pääsin näillä toimenpiteillä, mutta tuo alalanka oli edelleen yhtä syheröä. Uutta neulaa ostamaan, ja kappas, ei löytynyt ensimmäisestä, eikä toisesta, eikä kolmannestakaan kaupasta kuin noita Prymin neuloja. Vihdoin eräästä pikkuliikkeestä löytyi Organin kaksoisneuloja! Tuolla neulalla alkoi sitten tulla edes jokseenkin normaalinnäköistä tikkiä. Näyttää olevan päärmäyksissä aika tarkka lankalaadusta ja neulamerkistä vanha Janomeni. Nyt on sitten varastoissa kaksi kappaletta Prymin kaksoisneuloja, joilla ei näköjään minun koneellani tee yhtään mitään.

Nyt kun tuon kaksoisneulankin sai vihdoin tekemään sellaista jälkeä kuin toivon, saatan surauttaa paitoja lisääkin. Loppukuussa häämöttää tyttöjen reissu Tallinnaan. Tarkoituksena "piipahtaa" Karnaluksilla, jossa lienee kangastarjontakin hieman toisenlainen kuin kotikaupungissani.