Amsterdam-piparkakkutalo

Minulle yksi joulun perinteistä on jo usean vuoden ajan ollut piparitalon tekeminen. Piparitalon inspiraationlähteet ovat olleet milloin mistäkin päin maailmaa. Välillä supisuomalainen heinälato, välillä. Eifeltorni tai Riemukaari. Tänä vuonna sain päähäni tehdä amsterdamilaisen kanaalinvarsimaiseman.

Koskaan en ole Amsterdamissa käynyt (paitsi lentokentällä konetta vaihtaessa), joten maisemaa joutui tarkastelemaan googlen kuvahaun avulla. Ehkäpä sitä joskus vielä itsekin talsii noissa maisemissa.

Googletuksen lomassa piirtelin ruutupaperille luonnoksia, joiden pohjalta aloin kaavoittamaan piparitaloa. Kiitos ajastimella varustetun uunin, tällä kertaa yhtään pellillistä ei edes palanut ja leipomukset onnistuivat ensimmäisellä yrittämällä. Julkisivujen päädyt ovat prameammat, takaseinä ylhäältä pelkistetympi. Pohjalevyn paistamisen jälkeen mieheni teki liimalevystä mittoihin sopivan alustan, jossa on muutaman sentin korotus "kanaalista" kadulle.

Tunnustan potevani jonkinasteista pursotuskammoa. Tämän projektin tiesin jo aloittaessani olevan siedätystä kammolleni. Pursotusta tulisi olemaan. Ja paljon. Harjoittelemalla työn jälki olisi ehkä täydellisempää, mutta aiempiin pursotuksiini nähden tässäkin työn jäljessä havaittavissa jo suurta kehitystä.

Pikeerin ohje:

Hieman vajaa 3 dl tomusokeria
1 valkuainen

Vatkataan sähkövatkaimella muutamia minuutteja.

Valmiin pikeerin pursotin Minigrip-pussilla. Sellaisia hifistelypursotustyllasarjoja kun en omista. Olisiko hifistelyvälineillä sitten saanut tasaisemman pursotusjäljen. Ehkä. Paha sanoa, kun en ole koskaan sellaista kokeillut.

Muutamiin ikkunoihin tein vaaleanpunaisessa jouluvaloja. Laiskuus iski ja värillisissä käytin ihan kaupasta ostettua kuorrutetta.

Osien liimaus sujui suht ongelmitta, enkä edes polttanut näppejäni sulassa sokerissa, kuten yleensä. Kun runko oli kasassa, alkoi haukin vaihe: KARKIT. Tässä kaksi pientä assistenttia olivat myös riemulla mukana. Yleensä teen tuon irtokarkkihyllykierroksen itse. Tällä kertaa pyysin miestäni tuomaan kauppareissulta koristeluun sopivia karkkeja. Tuliaisina oli mm. kettukarkkeja, ranskanpastilleja, sukulakuja, noitapillejä, sateekaarinauhaa ja tuollaisia kaksivärisiä pötköjä. Kettukarkit päätyivät tiiliksi talojen sivuseiniin ja kanaalin seinämään. Noista kaksivärisistä saisi kadulle rotvallireunuksen. Mutta mitä tehdä sukulakuilla ja noitapilleillä? Pähkähullu ajatus: mukulakivikatu! Mieheni katseli hetken sivusta, kun aloin veitsellä siivutta lakuja pieniksi palasiksi. Pian eteeni ojennettiin apuväline: munaleikkuri. Tottakai!

"Kattotiiliksi" valikoitui Brunbergin laktoositonta suklaata. Kun pätkäisi päädystä yhden rivin pois, suklaalevy oli juuri täydellisenkokoinen. Räystäät ja katon harjat on tuunattu kekseillä.

Kertaalleen koristelun aikana joutui täydentämään kettukarkki- ja noitapillivarantoja. Visio lopullisesta koristelusta kun muotoutui vasta työtä  tehdessä. Loppusilaukseksi kolmannella karkkihyllykierroksella pussiin valikoitui suklaakarkkeja kanaalin varren pylväiksi sekä lakunauhaapylväiden väliin. Vaikeinta oli löytää "fenderit" Kanaalin seinämään. Autonrengaskarkkeja löytyi vasta kolmannesta kaupasta. Kanaalin vesi on muotoiltu sateenkaarinauhasta. Sitä täytyisi vielä jollain kauppareissulla hakea yksi rulla lisää.