Huuruhamsterit

Joulusuklaiden sijaan kääräisin tänä vuonna pikku paketteihin itse ommeltuja huuruhamstereita. Pussukat on täytetty silikageelillä ja niiden tarkoitus on imeä autoon kertyvää kosteutta estäen lasien sisäpinnan huurustumista. Sain idean pussukoiden tekoon Ompeluelämää-ryhmässä, jossa joku oli tehnyt näitä tarhan tädeille joululahjoiksi. Idea tuli sen verran viime tingassa, että tuotteen omakohtainen testaaminen jäi tällä kertaa tekemättä, mutta useammallakin "äijäpalstalla" kerrottiin niksin toimivan. "Äijäpalstoilla" toteutustapa tosin oli paljon äijämäisempi: niissä vinkattiin täyttämään sukka kissanhiekalla. Käsittääkseni täytteeksi ei kelpaa mikä tahansa kissanhiekka, vaan tulee olla nimen omaan tuollaista silikageelihiekkaa.

Silikageelipussukoiden ympärille askartelin eri värisistä kartongeista vyötteet, joihin kirjoitin "käyttöohjeet". Rusettimaiseksi kiristettynä näistä tuli oikeastaan aika söpöjä. :) Toivottavasti myös toimivat.

Lampaantuoksuiset tohvelit

Vierailin joulun alla Ali-Unkin lammastilalla, jonka tilapuodista ostin vyyhdin tummanharmaata hahtuvalankaa. Lampaantuoksuisesta langasta loin vitosen puikoille 40 silmukkaa. Neuloin ainaoikeaa silmämääräisesti sopivanpituiselta näyttävät suorakaiteenmuotoiset palaset. Kärjessä neuloin kertaalleen kaikki silmukat 2 yhteen, jolloin silmukkamääräksi kaventui 20. Neuloin pari välikerrosta ja taas kaikki silmukat 2 yhteen, jolloin pyöröpuikoille jäi 10 silmukkaa. Vedin langan läpi lopuista silmukoista ja kiristin kärjen suppuun. Lopuksi ompelin käsin saumat päältä sekä kantapäiden takaa. Viimeistelyn suoritti pesukone. Konehuovutin tossut 40 asteessa.

Tilapuodista ostettu lanka tuntui käsiin hieman vahapintaiselta. Tossuista lähti pestessä myös aika paljon irtokarvaa muuhun pyykkiin, paljon enemmän kuin "teollisemmasta" langasta.  Värjäämätön ja käsittelemätön lanka tuoksui aidosti lampaalta. Tuli ihan lapsuus mieleen. Ollessani pieni, meillä oli muutamia lampaita. Muistan, miten äitini keritsi niitä isoilla rautaisilla keritsimillä. Villasäkit vietiin pieneen paikalliseen kehräämöön, josta ne jonkin ajan kuluttua haettiin lankavyyhteinä takaisin.

Koska tossut kutistuvat huopuessaan melko paljon, liittyy konehuovuttamiseen aina tietynlainen jännitysmomentti, kun yrittää arvailla kuinka reiluiksi tossut tulisi neuloa ennen huovutusta. Näitä jättitossuja testattiin ennen huovutusta mm. hullunkurisina myssyinä. Huovutettuina olivat passelit papan 46-numeroiseen jalkaan.

Jouluinen asetelma

Olimme lasten kanssa ulkona, kun poikani halusi lähteä etsimään aarteita. Kurainen piha ei äitiä liiemmin innostanut aarteiden kätkemisleikkiin, joten ehdotin, että menisimme etsimään aarteita lähimetsästä. Otimme mukaan marjaämpärin, jonne keräsimme erilaisia metsän aarteita. Saaliiksi saimme ruosteisen aerosolipullon, erilaisia sammalia, käpyjä, jäkälää, mustikanvarpuja sekä riiden(?)liekoja. Oivallisia aineksia jouluiseen asetelmaan. Paluumatkalla nappasin pihan reunalta vielä pari katajan oksaa aarresankoomme.

Pari päivää aiemmin olin ostanut Prismasta heräteostona jouluruusun. Kukkapenkkiini olin taannoin istuttanut kolme lahjaksi saamaani jouluruusun tainta. Sieltä ovat sinnikkäästi aina keväisin alkaneet puskea nuppuja puhjeten kukkaan varhain keväällä. Viime vuonna marraskuu oli poikkeuksellisen lämmin. Onnettomat jouluruusuni alkoivat puskea nuppua keskellä pimeintä kaamosta, jouluksi yrittivät kukkia. Kunnes äkkiyllättäin iski parinkymmenen asteen pakkanen. Kesken kukinnan yllättänyt pakkanen nujersi kaksi kolmesta jouluruusustani. Jos saisin pidettyä kukan kevääseen asti hengissä, istuttaisin sen kukkapenkkiin jäljelle jääneen yksinäisen jouluruusun viereen.

Metsäretkeltä keräämistämme aarteista rakensin jouluruusun ympärille jouluisen asetelman vanhaan bonzaipuun ruukkuun. Vähän turhan täyteen koristellusta joulukuusesta kävin nappaamassa ruukun reunalle vielä pari hopeista kelloa joulun tunnelmaa lisäämään. Tyttäreni poimima ruosteinen aerosolipullo sen sijaan oli hieman liian boheemi tähän asetelmaan.

Frozen-fanille piparilinna

Jokavuotinen jouluperinteeni, jossa ajankäytöllisesti ei ole järjen häivääkään, on "piparitalon" rakentaminen. Viime vuonna toteutukseen pääsivät amsterdamilaishenkiset talot. Sitä ennen näkymiä on ollut niin Pariisista kuin Lähi-Idästäkin. Tänä vuonna matkattiin Elsan ja Annan innoittamina mielikuvitusmaisemiin.

Aloitin projektin luonnostelemalla erilaisia linnoja paperille. Kaikki toteutukseltaan yksinkertaisemmilta näyttävät linnat muistuttivat ritarilinnaa. Siis sellaiset, joihin piirsin neliskulmaiset tornit. Ritarilinnoja kaikki tyynni. Prinsessalinnojen tornit ovat pyöreitä. Pyöreät tornit oli siis tehtävä. Enää täytyi kehitellä keino, jolla pystyisi paistamaan pyöreitä torneja. Toki olisi voinut oikaista ja tehdä torneista kuusikulmaisia, mutta hauskempaa on kokeilla jotain, minkä onnistumisesta ei ole takeita.

Olennaisena osana piparitaloprojektiini kuuluu satunnainen haahuilu markettien karkki- ja leivontaosastoilla. Tänä vuonna haahuilun tuloksena silmiin osuivat puiset kaulimet. Sellaisen voisi vuorata foliolla ja kääräistä sitten taikinaa kaulimen ympärille... Saattaisi onnistua. Viritin kaulimen vielä muumimukien korvista roikkumaan, jotta pohja paistuisi tasaisemmin. Uunin lämmössä taikina alkaa notkistua ja jonkin verran taikinaputki kaulimen ympärillä alkaa paiston aikana valua alaspäin. Vaarana on, että liitoskohta venyessä repeää tai pyöreän putken sijaan tulee hieman toisen muotoinen lieriö, siksi kaulin ei saa roikkua liian korkealla. Kaulinta kannattaa paiston aikana varovasti hieman pyöräyttää, jotta pohja paistuisi tasaisemmin. Pyöräytys on syytä tehdä kuitenkin lähempänä loppuvaihetta tai muutoin tuo liitoskohta saattaa revetä silloinkin.

Kaikki neljä torniani eivät onnistuneet aivan yhtä täydellisesti, mutta kelpuutin linnaani nekin, joissa tuo saumakohta näkyy hieman selvemmin, tai joissa pohjakohta hieman aaltoilee. Ikkuna-aukkoja en uskaltanut torneihin leikata. Pelkäsin niiden venyvän paiston aikana muodottomiksi. Mieheni ehdotti, että kovertaisin ikkuna-aukot paiston jälkeen dremelillä. En kokeillut, olisi saattanut onnistua, mutten halunnut ottaa riskiä siitä, että torni murenisi käsiin. Tornien ikkunat saisivat olla päälle liimatut.

Pikkuapulaiseni oli innokkaasti mukana koko projektin ajan. Osia kaulittiin ja taikinaa maisteltiin yhdessä. Osien paiston jälkeen pidin muutaman päivän luovan tauon. Virhe. Olin asetellut syötävät piparit ja piparilinnan osat eri tarjottimille. Säännöt tehtiin selviksi: piparilinnan osiin lapset eivät yksin koskisi. Uteliaisuus oli kuitenkin vienyt voiton ja pikkuapulaiseni oli käynyt salaa tutkimassa linnan osia. Kun sitten aloin liimailemaan osia, sain aloittaa liimailemalla palaset ehjiksi. Melkein kaikki osat olivat tallella, mutta enemmän tai vähemmän murskana. Onneksi tornit koskemattomia! :D

Lähempää tarkastellessa murtumakohdat toki näkee. Mutta vanhoissa linnoissahan voi olla seinissä halkeamia. Murtumista huolimatta linna löysi nopeasti asukkaansa.

Karkkeja liimailtiin useampana päivänä. Välillä Lontoonrakeet loppuivat keskenkin. Osa meni toki tekijöidensä suuhun. Uskomattoman tarkasti kolmivuotias osaa liimata puolitettuja Lontoonrakeita tornin aidaksi! Oviaukkoihin paistoin asteittain suurenevia kaaria. Tarkoitus oli liimata kummallekin ovensuulle kolme kaarta, jolloin oviaukko tulisi ulommas seinästä. Suunnitelmissa oli myös rappuset, jotka oli paistettu asteittain suurenevista puoliympyröistä. Valitettavasti noista oviaukkojen kaarista ainoastaan kaksi pystyi liimaamaan ehjiksi, toinen oviaukko jäi kokonaan ilman kaaria, joten reunustin sen puolitetuilla kettukarkeilla. Rappuset olivat mystisesti kadonneet.?

Katto liimattiin kahdesta valkosuklaalevystä. Tämänvuotinen uusi karkkihyllytuttavuus oli linnan tornien katoiksi liimatut suklaatäytteiset vohvelitötteröt.

Salmiakit

Mustien sukmkien kuvaaminen on aina yhtä hankalaa. Joko pakkaa jäämään tummaksi tai sitten kuva palaa läpi. Eipä näistäkään sukista kovin kummoisia kuvia saanut. Lieneekö ne itse sukatkaan kovin kummalliset. Malli perin simppeli, omasta päästä sovellettu.

Etuosassa langankierroin toteutetut salmiakkireikäkuviot, reunoilla tuollainen verkkokuvio. Jonkun aikaa olleet jo valmiina, mutta en ole saanut aikaiseksi kuvata. Lankana tuo Pirtan sukkalanka, jota haksahdin joskus Cittarista ostamaan kympillä kolme kerää. Ei kai langassa sinällään mitään vikaa ole, mutta ei silti suosikkini. 3,5 puikoilla neulotut, aloituksessa muistaakseni 52 silmukkaa ja siitä kaventelin nilkkaa kohden muutamia silmukoita.

Kun lopputulos ei vastaa visiota...

Mielessä on ollut jo pitkään kokeilla joskus onteloneuletekniikkaa. Tekniikalla neulotaan siis samanaikaisesti kahdella eri värillä niin että neule tulee tuplapaksuisena. Etupuolta ja takapuolta neulotaan samalla kierroksella samaan aikaan. Tällä tekniikalla kuvion taakse ei tule lainkaan langanjuoksuja ja kuvio toistuu toisella puolella tismalleen samanlaisena, värit peilikuvina.

Järkeilin, että olisin tehnyt nopeita pikkuprojekteja joulupakettiin. Onteloneuleena neulottuja ja konehuovutettuja paksuja villaisia pannunalusia. Väärin. Ensinnäkin huomasin, että onteloneuleen neulominen itsessään on sen verran hidasta, ettei näitä ainakaan kovin montaa päätyisi joulupakettiin. Konehuovutuksen jälkeen totesin, ettei taitaisi päätyä sitä ensimmäistäkään joulupakettiin. Reunat aaltoilivat eikä paksuuskaan ollut aivan niin paksu kuin olisin pannunaluseksi toivonut. Virkkasin reunat lopulta vielä kertaalleen mustalla ja tein ripustuslenkin. Pannunalusesta tuli patalappu, sillä omat joululaatikot uunista nostelisi.

Jos nyt tekisin vastaavanlaisen projektin uudelleen, tekisin toisin. Neuloisin kaksi erillistä puolta, jotka virkkaisin yhteen ja antaisin huovutuksen kiinnittää keskiosat toisiinsa. Langanjuoksut kappaleiden välissä jäisivät joka tapauksessa piiloon ja kahden erillisen kappaleen neulominen olisi huomattavasti joutuisampaa kuin onteloneuleen toteutus.

...TAI vaihtoehtoisesti käyttäisin huomattavasti paksumpaa villalankaa, jotka neuloisin onteloneuleena, mutta jättäisin huovutuksen tekemättä, jolloin taso pysyy nätimmin muodossaan.

Lankana tässä Kotikulta Villainen, puikot nro 4.

Pinkki kauluri

Tähän kaulurimalliin on viimeaikoina törmännyt useammallakin foorumilla. Pitihän sellainen sitten kokeilla itsekin. Alkuperäinen malli på svenska PysselNetan-blogissa. Allekirjoittaneen ruotsinkieli tuntui olevan aika hyvin ruosteessa, joten en lähtenyt ohjetta sen kummemmin edes lukemaan. Malli itsessään on sen verran yksinkertainen, että kuvat ja piirrokset kertoivat riittävästi informaatiota kaulurin tekemiseen.

Toisin kuin tuossa alkuperäisessä ohjeessa virkkasin kiintosilmukoiden sijaan pylväitä. Toimii pylväilläkin, tuo "joustinneulemainen" pinta tulee vain leveämpänä. Oleellista on virkata silmukan takareunasta, virkkaa sitten kiintosilmukoita tai pylväitä.

Lankana Lane Cervinian Le Fibre Nobili Merino superfine. Koukku nro 4. Lankaa kului vajaa pari kerää.

Virkkasin 40 silmukalla suorakaiteen, jonka leveys oli 20 cm. Pituutta en lopulta edes mitannut, sovitin fiilispohjalta tyttären kaulan ympäri. Lopputulos taisi kuitenkin olla hieman turhan pitkä, sillä valmis kauluri oli kolmivuotiaalle tyttärelleni vähän väljä. Viisivuotialle isoveljelleen olisi paremman kokoinen, mutta väri ei sitten olekaan ihan isovelimäinen.

Aluksi ajattelin tehdä kaulurin ilman nappia. Sovitus osoitti kuitenkin, että kauluri kannatti kiinnittää jotenkin jostakin muustakin kohdasta kuin pelkästään alareunoistaan. Pienen ihmisen käsittelyssä kauluri pyörähti helposti varsin omituiselle kierteelle. Nappi, joka on siis vain ommeltu paikalleen ilman napinläpeä, auttoi pitämään kaulurin oikean muodon vähän paremmin. Pienelle ihmiselle tehdessä ei tämä kaulurimalli tainnut kuitenkaan olla se kaikkein käytännöllisin...

Sukkajumista eroon

Siinä missä edelliset sukat kesti valmistua kolme kuukautta, nämä valmistuivat parissa päivässä. Cittarissa oli sellainen kolme kerää kympillä sukkalankatarjous. Pirtan sukkalankaa..? 75% villaa ja 25 polyamidia... Ei siis mitään Novitan höpöhöpöakryylipirtaa vaan ihan kunnollista villasekoitelankaa. Pirta? Mikäs se sellainen lankavalmistaja edes on? Edes Ravelry ei antanut osumia tuolle Pirtan sukkalangalle.

Paksuhko lanka ja isot puikot (tai no, 3,5) olivat passeli ratkaisu tähän pitkään vallinneeseen sukkajumiin. Malliksi valitsin Mossy Cottagen simppelin langakierroin ja 2 oikein yhteen -toistoin toteutettavan Dublin Bay -sukkamallin. Paikoin tuo lanka oli mielestäni vähän "klomppista", mutta kyllä siitä ihan passelit perussukat syntyi. Nähtäväksi jää sitten sukkien nukkaantumisnopeus. Ainakin seiskaveikat tuntuvat nykyään nukkaantuvan todella nopeasti.

Loin aluksi 52 silmukkaa. Varressa kaventelin silmukkamääräksi pikku hiljaa 48. Kerästä jäi sukkien jälkeen jäljelle vielä kohtalaisen koikoinen nyssäkkä.

Kirjoneule ilman langan kieputuksia

Törmäsin Ravelryssä Moroccan Tote -ohjeeseen. Ohje ei ole kyllä sukkia nähnytkään, eikä kudinpuikkoja. Ohje on nimittäin virkatulle kassille. Mutta tuo kuvio jäi mieleen. Turkoosi TeeTee Pallas huusi tulla neulotuksi tuolla kuviolla.

Olin juuri saanut nämä marokkohenkiset sukat puikoille, kun jätin peukaloni oven väliin. Pitkään aikaan ei sitten tarvinnutkaan neuloa. Ja sitten ei vain huvittanut. Sukat jäivät vaiheeseen viikkokausiksi. Edellinen sukkapostaukseni näyttää olevan tasan kolmen kuukauden takaa. Minulle se on pitkä tauko villasukkien tekemisestä. :)

Kirjoneuleissa, joissa eri väreillä on pitkiä siirtymiä, ärsyttävintä on lankojen sotkeentuminen toisiinsa. Kun pitkät lankajuoksut yrittää välttää perinteisesti lankakiepsauksella, joutuu muutaman kierroksen välein kieputtamaan irti toisiinsa kietoutuneita lankakeriä. Päätin tehdä nämä sukat ilman kieputuksia. Neuloin siis nuo pitkätkin siirtymät ilman väliin tehtyä langankiertoa. Sen sijaan poimin nuo pitkät nurjalle jääneet langat seuraavalla kierroksella mukaan. Neuloin yhden silmukan ikään kuin tuon pitkän takaa menevän langan alta. Vähän hankala pukea sanoiksi. Joka tapauksessa tuolla metodilla säästyy toisiinsa kietoutuneilta langoilta, kunhan vain pitää langat etusormellaan aina samassa järjestyksessä. Tässä tapauksessa turkoosi etummaisena, valkoinen taaempana, sillä valkoisella oli vähemmän silmukoita neulottavana. Nurjalta nuo seuraavalla kierroksella poimitut lankajuoksut näyttävät tältä. Toisessa sukassa vedin nuo takalangat kai vähän turhan kireälle, sillä sukan varsi ei ole kovin jostava. Ehkä tuokin käytössä vanuu sutjakammin jalkaan puettavaksi.

Lankana TeeTee Pallas, puikot nro 3 varren yläosassa, alempana varressa ja jalkaterässä nro 2,5. Kierroksella 72 silmukkaa. Turkoosia kului vähän yli kaksi kerää, valkoista vajaa kerä.

Spidermanpuku

Joku aika sitten Lidlin ihmeellisessä valikoimassa oli erä ompelukuvia. Mieleisensä saivat valita kummatkin lapset. Kovin yllättäin 5-vuotiaan valinta oli Spiderman-lajitelma, pikkusiskonsa valitsi tottakai Frozen-kuvat.

Koska poikani housuvalikoimassa tuntuu olevan krooninen vaje, ryhdyin aluksi tekemään spidermanhousuja. Kaavana vanha tuttu housujen luottokaava Happy Champ (OB 6/2014). Tällä kertaa muuntelin alkuperäistä kaavaa taskujen osalta. Tein ainoastaan yhden takataskun, johon kiinnitin tuon spidermansilityskuvan. Etutaskut ompelin tällä kertaa koristeompeleella etulahkeen sisäpuolelle, vaikka alkuperäisessä kaavassa ovatkin päälle ommellut.

Spidermanpaidasta halusin tuollaisen raglanhihaisen sivuraidallisen mallin. Lyhythihaisena tuollaisen olen aiemmin tehnytkin Ottobren (3/2016) Summer Camp -kaavalla. Summanmutikalla jatkoin hihojen pituutta täyspitkiksi. Myös nuo sivusoirot pidensin, sillä sivuraidat ommellaan pitkänä yhtenäisenä suikaleena aina helmasta hihansuihin asti. Punaisen trikookankaan korkeus riitti juuri ja juuri tuollaisten pitkien soirojen leikkaamiseen.

Rintamukseen silitin Lidlin Spidermanin. Kertakaikkiaan surkea liimapinta. Sen verran nappasi sentään kiinni kankaaseen, että pysyi paikallaan tikkauksen ajan. Ilman reunatikkausta olisi repsottanut varmasti jo ennen ensimmäistä pesua.

Pipoja ja lapasia...

Kaverini vinkkasi Kestovaippakaupasta tilattavan kosteussulkukankaan olevan oivallinen materiaali lapasten ompelussa. Kankaan tilasinkin jo kauan sitten, mutta toteutuksen asteelle Lapaset pääsivät vasta nyt.

Mallailin lasten lapasten kokoa kaavapaperille ja piirtelin lapaskaavat Pinterestistä selailemieni ideakuvien avulla. Peukun alla/ranteessa tässä kaavassa on jonkin verran ylimääräistä. Saumuroin tuon ylimääräisen osan pois resoria kiinnittäessäni. Nuppineulojen kohdalle leikkelin pienet hakkimerkit. Aluksi ompelin kämmenpuolen palaset yhteen kämmenen poikki seuraten peukun linjaa hakkimerkkiin asti. Sen jälkeen asetin kämmenpuolen ja selkämyspuolen oikeat puolet vastakkain ja ompelin sivusauman, Peukun kohdalla täytyy vähän taittaa peukkua sisään, ettei ota kiinni sivusaumoihin.

Vuorikappale ommellaan samalla tavalla. Sitten hanskat asetetaan päällekkäin nurjat puolet vastakkain asetellen peukut paikoilleen. Saumuroin tässä vaiheessa suuaukoilta vuorin kiinni päällikankaaseen. Leikkelin sopivan kokoisen resoririnkulan ja saumuroin sen taitettuna suuaukkoon kiinni ajaen samalla edellisen saumurisauman pois, jolloin tuo ylimääräinen osa ranteesta lyhenee.

Kun resorin saumuroi riittävän lähelle peukkua, hanskat istuvat käteen aika napakasti. Tokikaan kosteussulkukangas ei ominaisuuksiltaan vastaa kurahanskaa, mutta pienen syyskosteuden pitää kyllä, jolloin vuori pysyy kuivana vaikka pinta hieman kosteutta ottaisikin.

Tyttäreni näki siskontytölle ompelemani rusettilapaset ja halusi myös samanlaiset. Olin jo ehtinyt ommella ensimmäisen lapasversion ilman rusettia, joten pakko oli ommella vielä toisetkin hanskat. Näissä kiristin rusetin keskiosan tampin sijaan kapealla trikoosuikaleella, jonka kiersin rusetin ympärille kahteen kertaan ennen solmimista. Tässä versiossa rusettiin jää siis tuollaiset pienet narut. Sen verran tiuhaan tahtiin saa hanskoja toki näillä keleillä pyykkikoneen kautta pyöräyttää, että hyvähän näitä on olla useampi pari.

Rusettilapasten kaveriksi ompelin myös sen rusettipipon. Tällä kertaa isommassa koossa kuin tuo siskontytölle päätynyt ensimmäinen versio. :)

Myös isoveli sain oman piponsa. Pitkään suunnitteilla ollut Noshin lippapipo pääsi viimein toteutukseen. Tupsun sijaan laitoin päälaelle mustan koristenapin, sillä tupsu ei olisi kovin käytännöllinen pyöräilykypärän alla.

Äiti kyllä tykkää tuosta lippapipon mallista, mutta käyttäjänsä ei ole täysin vakuuttunut. Vieroksuu pipon ja lippiksen välimuotoa. Ilmoitti tämän olevan kotipipo, sillä tarhassa muut ihmettelisivät. Lippa on kuulemma liian lyhyt. Pipoksi näyttää hassulta lipan kanssa. Käyttäjän mielipidettä täytynee kunnioittaa. :)

Syyssöpistelyä

 

Syysilmojen saavuttua oli aika päivittää lasten pipo- ja hanskatilannetta. Monilla pikkutytöillä on nyt näkynyt tuollaisia rusettipipoja. Päätin myös tehdä tyttärelleni sellaisen. Kokomallailuun käytin Noshin ilmaista lippapipokaavaa. Päädyin kokoon M. Tuo Noshin kaava sisältää saumavarat ja mielestäni sen huomion kokoa vanhaan pipoon vertaillessa -tai sitten en. Joka tapauksessa piposta tuli liian pieni. Syitä pipon kiristämiseen voi toki olla moniakin. Ensinnäkin se, mitä en ottanut kokoa mallaillessa huomioon, on että Noshin kaavassa on taite, tuossa rusettimallissahan pipo kootaan kahdesta erillisestä kappaleesta, jotta rusetin saa kiinnitettyä sivusaumoihin. Toinen, mitä en huomioinut, oli se, että tuo rusetti otsalla ei venykään samalla tavalla kuin normaali pipo venyisi. Niin tai näin, pieni tuli. Onneksi on olemassa pikkuruinen siskontyttö. :)

Vastikään puoli vuotta täyttänyt siskontyttöni saa siis postissa syysyllätyksen (joka ei taidakaan olla ylläri, sikäli, kun siskoni lukee tämän postauksen ennen postipaketin perille ehtimistä). Settiin päätin surauttaa myös samaan tyyliin toteutetut vuorilliset trikootumput. Idea rusettitumppuihin lähti selaillessani KiKiDuu-blogin ihania ompeluksia. Kaavan tumppuja varten piirtelin itse.

Syysasetelmia ja popporcorninäkkäriä

Olimme tällä viikolla työporukan kanssa patikoimassa. Työkaverini oli tehnyt meille evääksi siemennäkkäriä. Laavulla istuessa näkkäri maistui aivan älyttömän hyvältä. Herkku oli sen verran koukuttavaa, että pyysin reseptin itselleni. Resepti on alunperin poimittu Gluteeniton muumimamma -blogista. Alkuperäisen blogipostauksen kommentteja kun lukee, saa ideoita vielä moniin muunnelmiin, joita reseptistä on kehitelty. Tämä herkullinen gluteeniton näkkäri näyttää siis taipuvan moneksi. Itse olen nyt ehtinyt leipoa tätä kahteen otteeseen. En tiedä johtuuko maissijauhoista, mutta jotenkin itselläni tuli leivästä jo siellä laavulla istuessa mieleen popparit. Kun kolmivuotias tyttäreni maistoi leipää, kuului pian kysymys: "Äiti onks tää popporcorninäkkäriä?"

Helppo ja herkullinen gluteeniton siemennäkkäri

2 dl maissijauhoja
3/4 dl auringonkukansiemeniä
1/2 dl pellavansiemeniä
1/2 dl seesaminsiemeniä
1/2 dl kurpitsansiemeniä
2,5 dl kiehuvaa vettä
1/2 dl öljyä
pinnalle suolaa

Kuivat aineet sekoitetaan yhteen. Lisätään kiehuva vesi ja öljy. Taikina sekoitetaan tasaiseksi ja painellaan pakastepussin avulla uunipellille leivinpaperin päälle (kumoa koko taikina keskelle peltiä, laita käsi muovipussin sisään ja levitä koko uunipellinkokoiseksi ohueksi levyksi). Rouhi pinnalle suolaa. Paista 150°C kiertoilmauunissa vajaa tunti. Herkullista ilman levitteitäkin, mutta erilaisten juustojen kanssa toki vielä parempaa. :)

Näkkärin paistuessa lähdimme lasten kanssa ulos. Värit luonnossa alkavat olla jälleen huikeita. Erityisen kauniita ovat syksyiset aroniat. Päätin tehdä punaisena hehkuvista aronian oksista sysksyisen asetelman laakeaan bonzaipuun ruukkuun. Joskus kauan sitten ostin Ikeasta bonzaipuun, tai mikä lienee bonzaiksi leikelty limoviikuna ollut. Bonzaiviikunan kasvattaminen ei sitten kuitenkaan ollut ihan minun juttuni. Laakea ruukku on siis jo pitkään saanut lojua varastossa. Asettelin ruukun pohjalle hieman kostutettua oasis-sientä ja aloin tökkiä siihen oksia pihapiiristä ja takametsästä.

Asetelmien tekoon päästyäni leikkelin kukkapenkistä gladioluksia maljakkoon. Maljakossa paljon kauniimpia kuin kukkapenkissä. Pitkine varsineen pakkaavat kaatua kukkapenkissä kumolleen ja sojottavat sitten sinne tänne. Tai sitten en vain osaa niittenkään kasvatusta oikealla tavalla.

Maljakkoon laittaessa yksi kukka putosi pöydälle. Oli niin kaunis, etten malttanut heittää pois. Tein kynttilänjalasta minimaljakon pudonneelle gladioluksen kukalle.

Ninjago-synttärit

Viisivuotiaalle synttärit on kova juttu. Niitä on odotettu pitkään ja hartaasti. Poikani lempivuodenaika on syksy. -Koska silloin on synttärit! :) Synttäreitä tulikin tällä kertaa juhlittua vähän moneen otteeseen, kun oikeana synttäripäivänä olimme niin flunssaisia, että kakku syötiin pelkästään oman perheen kesken. Sitten oli sukulaissynttärit. Vihdoin odotetut kaverisynttärit.

Kaverisynttäreille valitsimme yhdessä ninjago-teeman. Pinterestistä tuli selailtua kaikenlaisia teemaan sopivia ideoita. Googlettamalla löysin mm. erikokoisia printattavia ninjago-silmiä. Niitä liimailin mukeihin, ilmapalloihin ja kaverilahjapusseihin.

Kaverilahjapusseihin taittelin ninjatähtiä tällä ohjeella. Origamitaittelut ja ninja-askartelut tulikin tällä kertaa tehtyä oikein erityisellä hartaudella. Viikonloppuna torppaa tuulettaessa onnistuin saamaan aikaiseksi sellaisen läpivedon, että kodinhoitohuoneen ovi paiskautui täydellä voimalla kiinni. Peukalo tottakai oven välissä. Pamaus oli sitä luokkaa, että hetken noita ninjatähtiä taisi vilistä silmissä ja lauantai-illan ratoksi piipahdin ensiavussa. Ei onneksi murtunut kuitenkaan. Synttärivalmistelut ja askartelut turvonneen ja jomottavan peukalon kanssa asettivat kuitenkin omat haasteensa, mutta niin vain tuli ninjatähdetkin taiteltua. Tällä hetkellä aivan arkisissakin pienissä asioissa, kuten vaikkapa vetoketjun kiinni laittamisessa, joutuu kehittelemään luovempia toimintamalleja. Kutimiin tarttumista ei taida tarvita haaveilla vielä pitkiin aikoihin.

Kakun tein niin ikään ninjago-teemalla. Ei tuo nyt visuaalisesti mikään mestariteos ole, mutta peukalopuolena tarkempaan näpertelyyn en tällä kertaa ryhtynyt. Synttärivieraat olivat tästäkin kakusta innoissaan -Teema oli vieraiden mieleen.

Ninjat askartelin kuppikakkuihinkin. Tarkkaa puuhaa olikin sitten oikeanvärisen ninjan valitseminen, jokaisella tuntui olevan oma suosikkininjansa. Onneksi kuppikakkuja oli sen verran reilusti, että kaikille riitti oikeanvärinen ninja.

Alunperin ajattelin leipoa pikkuleivät itse. Sitten tulin järkiini. Pottupeukalon takia kun kaikki valmistelut hidastuivat, oikaisin ja ostin kaupasta valmiita kaurakeksejä, jotka vain koristelin. Suunnittelin tekeväni niistäkin ninjakuvioisia, mutta sitten taisivat taidot loppua. Eivät näyttäneet ninjakeksit hyviltä. Suunnitelma muuttui hirviöpipareiksi vaan maistuivatpa nuokin.

Sokerihumalan saavutettua huippunsa järjestin synttärivierialle ninjaradan ulos. Ohjelmassa oli mm. juoksua ninjataitoradalla ja ninjatähtien tarkkuusheittoa. Kaiken kaikkiaan onnistuneet juhlat ja kivoja lapsia. Onneksi silti vain kerran vuodessa. :)