Pienelle pojalle

 Viikonloppuna huomasin ajatusten väkisinkin karkaavan työasioihin. Työasioiden päästä häätämiseksi on olemassa kaksi erinomaisen tehokasta keinoa: Kaivaa esiin ompeluvälineet tai aloittaa kirjoneule. Kumpaakin kokeilin. Bodyt pienelle miehen alulle valmistuivat jo viikonloppuna, kirjoneuleeseen olen tarttunut iltaisin töiden jälkeen. Tänään työasioiden päästä häädön hoitanee tuo pieni miehen alku, jota pääsen tänään ensimmäistä kertaa ystäväni luo tapaamaan. :)

Kaavana bodyissa jälleen tuo aiemminkin käyttämäni netistä printattava ilmaiskaava. Pääntie ilman neppareita. Ompeluelämää-ryhmässä joku joskus teki galluppia siitä, mikä on ompelemisessa tylsin vaihe. Minulle se on tuo nepparien kiinnitys ja siksi koitan parhaani mukaan vältellä neppareita.

Raitaa raidan perään

  

Kesälomareissullamme katselin asuntoautomme sadekatoksen raidoitusta. Siitä lähti ajatus soveltaa jotain samantapaista sukkiin. Värit tosin ovat näissä sukissa asuntoauton sadekatosta paljon pirtsakammat, mutta periaatteessa tuo raidoituksen rytmi mukailee sadekatoksen tyyliä. 

Hampurista ostin Hot Socks -sukkalankaa, kun en ollut varma riittäisikö senhetkinen keskeneräinen sukkaprojektini vielä viimeiselle lauttamatkalle Kappleskäristä Naantaliin. Rahtilaivalla aktiviteetit olivat aika vähissä, joten paras varata ainakin riittävästi sukkalankaa mukaan.

Lopulta sukkien valmistuminen hieman venähti, vaikkei pienen pojan sukkien neulomiseen sinällään kovin kauaa menekään, eikä mallikaan ollut monimutkainen. Mutta ei sitä aurinkoisella säällä huvittanut neuloa. Ja sitten tuli yhtäkkiä syksy. Elokuun alussa! Säät viilenivät kerta heitolla. Kaivoin jälleen villasukat jalkaan ja kutimet pussista. Valmistuivat viimein nämäkin. Jotain hyvää näistäkin viileistä keleistä. Kesän tahtoisin silti takaisin. En kertakaikkiaan suostu siihen, että syksy saapuu elokuun alussa. Ei käy!

Lankana Hot Socks Fashion. Puikot nro 2,5. Silmukkaluku varressa 54.

Merihenkisesti ristiin rastiin

 

Siivosin ullakolta tavaraa kirpputorille ja vastaan tuli tyhjä canvastaulu. Monta, monta vuotta sitten ilmoittauduin kansalaisopiston maalauskurssille, joka ei koskaan toteutunut, sillä ryhmä oli liian pieni. Kurssia varten olin kai tuon taulunpohjan aikoinaan hankkinut. Säilöäkö taulunpohja seuraaviksikin vuosiksi ullakolle, vai keksiäkö sille jotakiun käyttöä? Maalit taisin jo vuosia sitten heittää muuton yhteydessä pois, mutta voisihan tuon muullakin tapaa valjastaa käyttöön.

Olin menossa ystäväni mökille kylään ja halusin viedä jotain mökkituliaisena. Ristipistotaulu ei ehkä kovin trendikästä, mutta päätin kokeilla miten tekniikka toimisi canvastaululle. En ollut koskaan käynyt ystäväni mökillä, mutta verhokangasta olin ollut mukana ostamassa ja tiesin värimaailman olevan sinertävä. Mökki sijaitsi meren rannalla, joten aihe saisi olla jotain merihenkistä. Majakat löysin Kirjo punaista, valkoista, sinistä -kirjasta (Delage-Calvet, Sohier-Fournel, Brunet & Ritz).

Ruudutin taulun taakse 4 millin ruudukon, jonka avulla kuvion kirjominen oli helpompaa. Lankana kerän nyssäkkä Novitan Isoveljeä. Ehkä vähän turhan paksua tähän hommaan, mutta ainoa lankavarantojeni lanka, jonka värimaailma oli sitä mitä halusin.

Ruudukon avulla homma toimi hyvin. Virheisiin ei tosin ollut (tai ei olisi ollut) varaa. Jokainen ylimääräinen pisto kun näkyi reikänä taulunpohjassa. Mutta pitihän tuohonkin ne pakolliset virheet tehdä. Jälkimmäisen majakan kavennus yläreunasta meni väärään kohtaan. Lopputuloksena viisi turhaa neulanpistoa majakan vasemmassa reunassa. Jonkin verran reikiä pystyi häivyttämään kynnellä, mutta eihän niitä enää poiskaan saanut. Siinähän ovat ja pysyvät. Jaa-a, tiedä sitten päätyykö koskaan seinälle asti, mutta tulipahan kokeiltua tuollainenkin tekniikka.

Tiny Triangles

 

Tilkkulaatikko alkaa olemaan ääriään myöten täynnä. Sellaisia epämääräisen kokoisia ja muotoisia palasia, joita ei kuitenkaan poiskaan malta heittää. Lasten ulkotouhuja valvoessa piirtelin aurinkoisella terassilla kaavoja ja leikkelin kankaita tehden samalla löytöjä tilkkulaatikon kätköistä. Ottobren 3/2016 Tiny Triangles kaavalla tilkuista syntyi siskon tytölle pinkkiharmaa mekko. Samalla syntyi monen monta ideaa, mihin muuhun tilkkuja voisi hyödyntää. Harmittavaisesti alkaa vain kesäloma lähennellä loppuaan. Kääk!

Mekko lähti postiin. Toivon mukaan vielä on kesämekkokelejäkin jäljellä. Mekon istuvuus jää nähtäväksi. Vähän leveältä tuo minun silmään taas näyttää, tai sitten ei ole vain silmä enää tottunut tuon kokoisiin vaatteisiin. Kohtapa tuo istuvuuskin selvinnee, kun pääsee sovitukseen. Helman huolittelin ohjeesta poiketen kapealla tiheällä siksakilla. Pääntien kanttauksesta tein niin ikään vähän ohjeesta poikkeavan. Painonapin sijaan laitoin tavallisen napin. Ihan vain, koska joskus jostakin tullut ostettua tuollainen epämääräinen nappinössäkkä. Kerran nuo kaikki napit kävin läpi. Kahta keskenään samanlaista nappia ei pussista juurikaan löytynyt. Tällaiseen hommaan siis juuri passeli.

Maroccan Tiles -mekko

Värimaailma omissa vaatteissa on jo jonkin aikaa ollut aika mustavalkovoittoinen. Tai jotain niiden väliltä, harmaan eri sävyjä. Majapuun ale-kankaista tilasin jotain ihan muuta. Isokuosista Maroccan Tiles -kangasta. Sinistä ja petroolia. Eikä sininen edes ole oikein minun väri! Mutta näköjään se näin elokuussa toimii sekin. Ruskettunutta ihoa vasten. Helmikuussa ehkä ei niinkään.

Kankaiden leikkuuvaiheessa en ollut vielä ollenkaan vakuuttunut mekosta. Epäilytti alkaisiko se muistuttaa lähinnä marokkolaisen lypsyemännän kolttua, joka lopulta jäisi vaatekaappiin pölyttymään. Kankaan kohdistuksestakaan en ollut ollenkaan varma. Tuossa kuosien mallailemisessa kun tuntuu olevan vielä paljon opittavaa. Harjaantuukohan siihen silmä jossain vaiheessa? Että osaa paremmin nähdä lopputuloksen jo ennen kankaiden laikkaamista tai päälle sovitusta?

 Kohdistaako nuo ympyrät edessä keskelle vai niiden väliin? Kun en osannut päättää, leikkelin kankaan molemmilla tavoin. Käyttämässäni kaavassa etu- ja takakappaleet kun ovat pääntietä lukuun ottamatta samanlaiset. Leikkasin kaksi takakappaletta. Olkasaumat ommeltuani sovitin kaapua päälle nähdäkseni kummalla tavalla kohdistus näytti edessä paremmalta. Ympyröiden väli. Takana ympyrä keskiselässä toimi sekin. Vahingossa kuvion kohdistus vyötärön kohdalta sivusaumassa osui melkeinpä nappiin sekin. Ei olisi osunut, jos olisin tietoisesti yrittänyt.

Sitten oli se pääntie. Päätin kokeilla jotain erilaista kuin noissa kahdessa edellisessä tällä kaavalla ompelemassani mekossa (Ratasmekko ja Camee-mekko). (Voisi toki koko kaavaakin joskus muuttaa, mutta toisaalta mitäs sitä hyvää vaihtamaan. Tämä malli kun toimii sekä mekkona, että tunikana caprien kanssa). Kun olkasaumat oli jo ommeltu, pääntien leikkely symmetrisesti ilman kaavoja asetti sekin omat haasteensa. Tyttären Paperplane-mekkoa ommellessa totesin, että tuon v-kauluksen kanssa riittää vielä treeniä. Sellaista ajattelin sitten koittaa. Eihän sitä muuten opi. Ja tulihan siitä jonkinlainen v-kaulus tästäkin. Omanlaisensa. Vähän hassu. Kun noissa tyttären mekoissa on pakannut olemaan kaula-aukko turhankin syvään uurrettu, pelasin kai varman päälle ja leikkelin aukon sitten varovaisemmalla kädellä. Olisi voinut olla isompikin. Mutten jaksanut enää kanttauksen jälkeen purkaa. Puran ja suurennan, jos alkaa käytössä tympiä. Ainakin on omanlaisensa. Kanttauksessa käytin siinäkin erilaista tapaa kuin ennen. Noista Mutturalla-blogissa esitellyistä pääntien huolittelutavoista olen tähän asti käyttänyt lähinnä kolmannen tutorialin menetelmää. Nyt koitin sitä viimeistä. Resori käännettiinkin lähes kokonaan nurjalle saumavaroineen. Kanttaustavasta tykkään, vaikken ihan varma tuosta pääntien mallista vielä olekaan.

Epäilyistäni huolimatta lopputuloksesta tuli ihan kiva ja käyttöön on päässyt. Mummin 95-vuotiskahvit juotiin jo tässä mekossa. 95, se on paljon se.