Pari peruspaitaa

Vietimme talvilomaa tällä kertaa ihan kotoillen. Toisaalta kelit täällä kotikonnuillakin olivat mainiot ja aurinkoisia talvipäiviä vietettiin lähiladuilla ja pulkkamäessä. Aamupäivät katseltiin kudin kädessä olympialaisia, illalla ehti vielä ompelemaankin. Monta keskeneräistä projektia tuli saatettua valmiiksi. Nämäkin paidat ovat olleet leikeltyinä ainakin kuukauden päivät.

Kankaat ovat Tampereen kässämessujen tuliaisia, supermieskangas muistaakseni Kangaskapinalta, haikankaan alkuperää en enää edes muista. Ihana se on silti, oli mistä oli. Paidat olivat myös omistajalleen mieluisia ja pääsivätkin heti käyttöön.

Supermiespaidan kaavana käytetty Ottobren Blaa Blaata  (OB 1/2016) lyhythihaiseksi muunneltuna. Punainen trikoo on jämätilkkulaatikon kätköistä kaiveltua, eikä siitä olisi pitkähihaiseen riittänyt. Haipaidan kaava vanhojen paitojen pohjalta piirretty oma mukaelmani. Pääntien resorin väriksi mallailin mm. keltaista ja vaaleansinistä, mutta lopulta päädyin kuitenkin turvalliseen mustaan.

Haipaita päällä iltasaduksi on nyt luettu poikani lempparia: haikirjaa. Sen avulla on opeteltu mm. maanosia ja valtameriä. Opittu ihmeellisiä asioita eri hailajeista. Hailla on hampaita useammissa riveissä, kun yksi hammas vaurioituu, takarivistä tulee uusi hammas tilalle. Hai saattaa menettää ja kasvattaa elämänsä aikana jopa 20 000 hammasta! Tätä tietoa ihmetellessä kelpaa eskarilaisen heilutella omaa heiluvaa hammastaan, kasvaa siihenkin uusi tilalle, vaikkei ihan hain hammasmääriin päästäkään.

Tupsupipo

Nyt on sitten sisaruksilla samispipot. Itselläni ei vieläkään, vaikka alunperin itselle tuollaista pipoa aloin neulomaan. Itselleni neuloman pipon poikani omi ja sitten piti tottakai pikkusiskolle tehdä myös. :)

Pipo neulottu 2,5 numeron puikoilla, aloittaen sukkapuikoilla. Lisäyskierrosten loputtua vaihdoin pyöröpuikkoon. Ohjeena mukaillen sama Genmaicha, jolla neuloin tuon isoveljenkin pipon. Resoriosan neuloin pitkänä, jotta sain korville käänteen.

Harmaa lanka HjerteGarnin Exclusive Alpaca, valkoinen väliraita Schachenmayrin Merino Extrafine 170 ja pinkki lanka Järbo Garnin Mio 100% merinolankaa. Merinolangat olivat jonkin verran tuota harmaata alpacalankaa ohuempia, mutta tiheäkierteisempiä eli ihan hyvin sopivat yhteen.

Alunperin pipoprojektillani piti harventaa lankalaatikkoon tilaa neulomalla pois yksittäisiä hajakeriä. Alpacat sieltä lankalaatikon uumenista ovatkin, mutta koska harmaan kaveriksi piti saada pinkkiä, täytyi oikeanpaksuista ja -sävyistä pinkkiä lankaa käydä ostamassa. Lankalaatikosta ei myöskään löytynyt sopivaa puhtaan valkeaa alpacaa tai merinoa, joten valkoinenkin kerä meni ostolistalle. Eli aika plus miinus nolliin meni nyt tämä lankalaatikon harvennus, jos yhden käytti ja kaksi osti...

Neuloin pikkusiskon pipon hieman pienemmässä koossa kuin tuon isoveljen pipon, olisi saanut pikkuisen pienemmäksi jättää vieläkin, sillä kovassa vauhdissa pakkaa pipo tipahtaa silmille. Toisaalta, aika korjannee tämän asian...

Alpacapipa

Viime viikolla neuloin merinokerien lopuista pojalleni pipon luistelukypärän alle. Pipoa oli sen verran kiva neuloa, että päätin neulaista pipon itsellenikin. Lankalaatikossa on jo vuosia lojunut aikanaan anopilta saatuja HjerteGarnin Exclusive Alpaca -keriä. Värilajitelmasta valikoin keltaisen ja harmaan, valkoinen väliraita ei ollut alpacaa, vaan samanvahvuista Novitan Bambinoa. Anopin varastoista sekin, lankavyötteestä päätellen ei ihan tuoreinta vuosikertaa sekään.

Ohjeena käytin samaa Genmaichaa, jolla neuloin edellisenkin pipon. Tai no... tietenkään en ohjeessa pitäytynyt vaan tein fiiliksen mukaan. Lisäyksiä tein sen verran, että pipon lopullinen ympärys oli 168 silmukkaa. Enkä noita lisäyksiäkään tehnyt kuten ohje neuvoi neulomalla silmukka etu- ja takareunastaan, vaan poimin lisättävän silmukan alapuolisen silmukan puikolle ja neuloin sen toiseen kertaan. Tuota resoriosaa jatkoin aika pitkäksi, sillä halusin resorista kaksinkertaisen, jotta pipo suojaa paremmin korvia tuiskulta ja tuulelta. Lopuksi kiinnitin pipoon Paapolta tilaamani tekoturkistupsun, jonka sävy mätsäsi täydellisesti harmaaseen alpacaan.

Tupsun kiinnityksen jälkeen poikani sitten omikin tämän pipon. Uusi tupsupipo päässä lähdettiin aamulla ylpeänä eskariin. Ope oli vieläpä kehunut pipoa. :) Eli ei taida äiti tätä siis itselleen saadakaan. Tekoturkistupsut nähtyään myös pikkusisko tilasi itselleen samanlaisen tupsupipon... tai siis pinkin version. Tässähän joutuu kohta tehtailemaan pipoja oikein urakalla. Ihan mukavaa vaihteluahan tuo on pitkän villasukkakauden jälkeen. :) Ja ihanaa, että vielä äidin tekeleet kelpaavat.

Lankana HjerteGarnin Exclusive Alpaca (+ väliraita Novitan Bambino), puikot nro 2,5. Lisäyskerrosten jälkeen vaihdoin sukkapuikot pyöröpuikoksi.

Mäyräkoiratunika

Velipoika sai jo viime keväänä tästä Arvidssonin Tax-kuosista sinisen paidan itselleen, pikkusiskolle iski kangaskateus jo tuolloin.  Oli siis ostettava mäyräkoirakangasta myös pinkkinä. Pinkki mäyräkoiratunika ja nämä mustat leggarit ovat olleet valmiina jo hyvän aikaa, mutta en ole saanut aikaiseksi kuvattua.

Tykkään kuosista, mutta väri on kyllä aika arka. Toistaiseksi yhteenkään pyykkiin tämä tunika ei ole vielä selvinnyt ilman tahranpoistoa. Ennen kuvauspäivää etuosa on ehditty koristelemaan mm. tomaattikastikkeella, mustikkakiisselillä sekä rasvatahroilla. Toistaiseksi kaikki ovat onneksi lähteneet ja ehdin kuin ehdinkin ottaa nämä kuvat ennen kuin etumuksessa komeilee sellainen kestolika, johon eivät enää sappisaippuat, Fairyt ja Vanishitkään tehoa. Lapsilla on tapana ottaa näihin kuviin mukaan aina jokin lelu, tänään leikittiin tottakai koiraa. :)

Tunikan kaava on mukailtu Ottobren Happy Rainy Daysta (OB 4/17). Hihat tein ilman hihansuukaitaleita pidentäen kaavan perushihaa. Taskut halusin tuonne sivusaumaan ja niihin lainasin kaavaa Reggae-jumpsuitista (OB 1/2016). Malli on aika väljä, olisi voinut leveyden puolesta olla kokoa pienempikin. Leggareiden kaava oma muunnelmani, kangas jotain hieman kiiltäväpintaista hyvin laskeutuvaa trikoota. Molemmat kankaat Jätti-Rätistä.

Merinovillasetti talven tuiskuihin

Raidallisten neuletöiden kausi sen kun jatkuu. Tällä kertaa poikani sai ihanan pehmeästä TeeTee Helmestä merinovillaisen pipon ja kaulurin. Ostin langat alunperin itselleni lapasten tekoa varten. Sitten päätinkin, että haluan kukonaskellapasistani paksummat ja värimaailmakin vaihtui valkoharmaaksi, joten nämä langat jäivät yli. Ryhdyin neulomaan Helmestä pojalleni kauluria Ullan Unikko-ohjeella. Ohje on selkeä ja simppeli.

Jälkiviisaana neuloisin kyllä tuohon alareunaan palan matkaa vaikkapa 1 oikein 1 nurin joustinta, tai muutaman kierroksen ainaoikeaa, nyt kun tuo kaulurin alaosa pakkaa koko ajan rullautumaan. Mutta tavoistani poiketen PITÄYDYIN tällä kertaa ohjeessa, ehkä olisi pitänyt lipsua ohjeen viereen tälläkin kertaa.

Kaulurin jälkeen lankoja oli vielä reilusti jäljellä, joten tein samaan sarjaan pipon. Tupsuttomat pipot luistelukypärän alle tuntuvat olevan hukassa aina kun niitä tarvitaan. Aloitin pipon Ravelrystä ilmaisohjeena löytyvällä Genmaicha-mallilla, mutta musta lanka loppui kesken ja määritteli lopulta pipon korkeuden. Tästä ei nyt tullut alkuperäisohjeen mukaista lörttämallia, mutta kypärän alle lienee parempikin tällainen matalampi versio.

Vähän tuosta varmasti tuuli viuhuu läpi, joten harkitsen vielä vuorittavani pipon fleecellä...

Pipo-ohjeesta todettakoon, että jos ei ole ennen lontoonkielisiä ohjeita neulonut, tuon ohjeen kanssa voi olla hiukan hankala päästä alkuun. Ohje on täynnä lyhenteitä, joihin ei itsessään ohjeesta löydy selityksiä, vaan oletuksena on, että neuloja tietää mitä lyhenteet tarkoittavat. Itselleni nuo lyhenteet olivat pääosin entuudestaan tuttuja ja nekin, joita en suoralta kädeltä tiennyt, pystyin asiayhteydestä ja tutun terminologian kautta päättelemään. Malli on lopulta perin yksinkertainen, ellei lannistu ohjetekstiin, joka näyttää tältä:

...Rnd 1: *K1f+b, pm; rep from * around - 16 sts. Rnd 2: Knit
all sts. Rnd 3: *K1f+b, k to m, slm; rep from *...

Lankana TeeTee Helmi
puikot nro 2,5

Ystäväsukat

Ystäväni tarvitsi villasukkia. Ystävänpäivän lähestyessä etsin jotain sydänteemaista. Ravelrysta bongasin Devon Clementin LoveSocksit. Sukkien raitateeman jatkoksi päätin tehdä sellaiset. 

Syksyn värjäyskokeilujen jäljiltä lankakorissa oli vielä lajitelma eri värisiä pieniä lankanyssäköitä. Näistä värjätyistä langoista on nyt tullut tehtyä useammatkin raitasukat, pienen lisämausteen tähän malliin toi tuo kantapään sydänkuvio. Koska Seiskaveikka on alkuperäisohjeessa käytettyä lankaa paksumpaa, sovelsin mallia Seiskaveikalle sopivammaksi. 3,5 numeron puikoille loin 48 silmukkaa. Pienensin myös tuota kantapään sydänkuviota.

Kaksi ylintä raitaa sekä kantapään sydänkuvio verihelttaseitikkien heltoilla värjättyä.
3. raita sipulinkuorilla,
4. raita pietaryrtin kukilla,
5. raita lupiinin lehdillä,
6. raita sekameteliseitikkilajitelmalla,
7. raita samettijalan jälkivärillä,
8. raita marja-aronian jälkivärillä,
9. raita samettijalalla ja
10. raita marja-aronialla värjättyä.