sunnuntai 19. elokuuta 2018

-Toi näyttää äiti vähän verhokankaalta


Teimme tänä kesänä lomareissun Ruotsiin, jossa kiertelimme pari viikkoa asuntoauton kanssa. Matkaseurue ja helteinen sää ohjasivat seurueemme vesipuistojen äärelle. Testattua tuli niin Skaran kuin Leksandinkin Sommarlandit. Näistä jälkimmäinen oma suosikkini ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos sattuu lasten kanssa kesällä reissaamaan länsinaapurissa. Perusvesipuistoaktiviteettien lisäksi Leksandista löytyi mm. eri-ikäisille sunnattut "FlowParkit", kehonhallintaa vaativia seikkailu-/kiipeily-/tasapainoiluratoja, Wipe Out -rata, seinäkiipeilyä, trampoliineja, carting-ratoja, bmx-rata jne... Leksandista suuntasimme Örebrohon, jossa jatkoimme pulikointia isossa Lost City -kylpylässä.


Örebrolaisesta ostarista bongasin Ohlssons-kangaskaupan, jossa oli joko loppuunmyynti tai kesän loppuale (ihan en mene takuuseen ruotsinkielen taidoistani, mutta jompi kumpi). Joka tapauksessa kaupassa oli suuri määrä kankaita roimassa alennuksessa. Kun olin melkein kaksi viikkoa kulkenut 30 asteen helteissä vaihdellen niitä kahta kevyintä hellemekkoani, jotenkin pysähdyin viskoosipakkojen äärelle. Matkaan tarttui muutamalla eurolla beige kukallinen viskoosikangas. Ajatuksena oli ommella rento ja kevyt hellemekko.


Kotona leikkelin kankaat käyttäen pohjana viime kesänä Gardajärveltä ostamaani väljää hellemekkoa. Surautin mekon pikaisesti kasaan, mutta... Öööö... ei. Jokin tökki pahasti. Tyttäreni totesi mekkokankaani näyttävän verhokankaalta. Ja oikeassahan tyttö oli. Alkuperäisellä varsin väljällä kaavalla mekkoni näytti toden totta enemmän perunasäkin ja ikkunaverhojen yhdistelmältä kuin hellemekolta. Fiilispohjalta lähdin muotoilemaan mekkoa kokonaan uudelleen. Kaventelin sivuja sen verran mitä nyt joustamattomasta kankaasta ilman vetoketjua uskalsin. Parempi siitä niin tuli. Kevyt, muttei niinkään rento. Ehkä vähän turhankin virallisen oloinen. Kyllä se edelleen heittämällä päälle menee, mutta ei tuo ainakaan minun silmääni rantamekolta näytä. Toisaalta eipä niitä rantakelejäkään enää tälle vuodelle taida osua. Päätynee neuleen kanssa työmekoksi ja ehtiihän tässä vielä moneen kertaan rentoja hellemekkoja ommella ennen kuin niille edes tulee käyttötarvetta.

Tyttäreni ei päässyt yli tuosta verhokangasajatuksestaan ja mekon valmistuttua totesi, että tosta olis tullu hienot verhot. :D

2 kommenttia:

  1. Kaunis! :) Minä ompelen paljon just vaikka vanhoista verhoista. Kerran sain eräissä juhlissa veljeltäni kommentin "oot sitten verhot pukenut päälles".. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Veljiltä tulee usein aika suoraa palautetta. :D

      Poista